Humppis Keskiviikko 16.4.2008
...samat valkotakkiset ja lierihattuiset herratkin lauteilla kuin tässä viikon aikana jo kaksi kertaa aiemminkin.
Niin, siis minnekään Pavillehan ei minun pitänyt mennä. Asiasta olin jo sunnuntaina alkaneen taivuttelun aikana monellekin maininnut. Vielä keskiviikkoaamuna olin sitä mieltä, että kotona tulee pysyttäväksi ilta. Vaan niinpä siinä kävi, että muutaman viestin (puhelin, teksti ja e-mail) jälkeen mieli alkoi muuttua, ja paikallisessa ostoskeskuksessa tapahtuneen törmäyksen ja siihen liittyneiden avustustoimien jälkeen oli mieli jo täysin muuttunut lähdölle myönteiseen suuntaan.
Kyytiläisiä en tosin sittenkään saanut, mutta silti ajelin puolipilvisen kevätillan halki Vantaalle, missä olinkin erittäin hyvissä ajoin pysäköimässä Pavin parkkiin. Täyttä alkoi pihassa jo olla, vaikka kello oli vasta 19.45. Niinpä arvasin, että tiedossa ollut tungos toteutuisi vuorenvarmasti.
Melko lyhyiltä kylläkin näyttivät molemmat jonot vielä. Itse en tosin voinut vielä kummankaan häntään liittyä, vaikka tuttuja niistä jo heilutteli ja huikkailikin. Oli ensin päästävä eroon kädessäni roikuttamastani CD-rompusta. Tulihan se lopulta punainen salama sieltä näkyviin. Astelin kohdalle ja sujautin liikkuvan auton raottuvasta ikkunasta mediavälineen sisään. Sitten toimitin jo itsenikin sisälle Pavin tiloihin.
Melkoisen lämmintä jo pääsalissa oli, mutta akvaariossa, joka siis jo oli auki (ikkunat tosin pysyivät kiinni koko illan -kolme astetta plussalla vai ulkoilma) oli hyvinkin viileätä. Toinen ovi tosin vasta oli käytössä, toisen avautumista saikin odotella yhdeksään asti.
Kuten avajaisissa yleensäkin, oli tuttuja paljon paikalla. Hakeminen tosin jo ennen puoli yhdeksää alkoi olla vaikeata tungoksen tiivistyessä. Sama tietysti tanssitilan suhteen myös. Pääsaliin oli pakko puikahdella montakin kertaa illan kuluessa lisätilaa etsimään.
Vasta joskus naistentunnin päätyttyä alkoi aueta aukkoja tungokseen. Puoli kahdentoista paikkeilla sitten oli jo lähes autiota.
Jokseenkin kaikkia haluamiani sain haetuksi, joitakin useitakin kertoja. Täsmähaut sensijaan menivät lähes poikkeuksetta poskelleen; joko kohteet eivät lainkaan palautuneet edelliseltä tanssittajalta tai sitten aina oli joku muu nopeampi.
Tavoistani poiketen erään pikkuruisen rockabilly rebelin tulin napanneeksi jopa kaksi kertaa perätysten, kun hänet pois talutettuani ja täsmähaussa seuraaville taas epäonnistuttuani sekä toivosta luovuttuani istahdin, havaitsinkin hänen edelleen jäävän riviin seisomaan. Nousin ja kaappasin uudelleen mukaani. Paha etikettivirhe!
Illan viimeisten hitaiden (Oikeesti ja sen pari) osalta meni yhtä kehnosti kuin niin monta kertaa aiemminkin. Ketään niille haluamiani en saanut kiinni. Noita en kenen kanssa tahansa halua tanssia, joten en tehnyt paikkoa, vaan menin häpeänurkkaan istumaan
Siellä ei kovin pitkään illan aikana muuten tarvinnut istuskella -naistentunnillakaan.
Illan musiikki oli sitä tuttua, korkeata luokkaa kuin aina ennenkin. Joku uusikin sattui korvaan osumaan. Eräs sanoituskin aukeni vasta nyt, kun tulin tarkemmin kuunnelleeksi.
Ihan loppuun asti viipymiseen en keksinyt syytä (ei ollut kanssani tanssimaan halukkaita), joten lähdin melkein Tuhkimona, 00.05.
Periaatteessa siis aivan onnistunut ilta, mutta sitten kuitenkaan ei: Yksin menin, yksin olin ja yksin myös kotiin palasin.
Kevään vaikutukset kyllä näkyivät monissa muissa tanssijoissa -pari oli joko mukana tai tavoitettavissa. Meitä pysyvästi yksinäisiä ei tainnut olla montakaan.
Ihmeen vaikeata on siihen tottua vielä näin vuosienkin ajan jo jatkuttua, että aamu aamun jälkeen on herättävä siihen ankeaan tosiasiaan, ettei vieressä ole ketään, eikä tilanteeseen ole koskaan odotettavissa muutosta -loppuun asti menee näin. Keväisin tietysti aina iskee ankarimmin.
Olin päättänyt ajaa poikkeuksellisesti paluumatkankin vanhaa tietä, mutta Keravan kohdalla kärsivällisyyteni kuitenkin petti, ja sujahdin moottoritielle.
Illan saldo (tuosta yksinäisyydestä huolimatta) muodostui ihan kohtalaiseksi: 17/9. Naistentunnin anti oli jopa laadullisesti huippuluokaa, ellei yhtä pakollista kuprua ota huomioon (en ihan ehtinyt karkuun).
...samat valkotakkiset ja lierihattuiset herratkin lauteilla kuin tässä viikon aikana jo kaksi kertaa aiemminkin.
Niin, siis minnekään Pavillehan ei minun pitänyt mennä. Asiasta olin jo sunnuntaina alkaneen taivuttelun aikana monellekin maininnut. Vielä keskiviikkoaamuna olin sitä mieltä, että kotona tulee pysyttäväksi ilta. Vaan niinpä siinä kävi, että muutaman viestin (puhelin, teksti ja e-mail) jälkeen mieli alkoi muuttua, ja paikallisessa ostoskeskuksessa tapahtuneen törmäyksen ja siihen liittyneiden avustustoimien jälkeen oli mieli jo täysin muuttunut lähdölle myönteiseen suuntaan.
Kyytiläisiä en tosin sittenkään saanut, mutta silti ajelin puolipilvisen kevätillan halki Vantaalle, missä olinkin erittäin hyvissä ajoin pysäköimässä Pavin parkkiin. Täyttä alkoi pihassa jo olla, vaikka kello oli vasta 19.45. Niinpä arvasin, että tiedossa ollut tungos toteutuisi vuorenvarmasti.
Melko lyhyiltä kylläkin näyttivät molemmat jonot vielä. Itse en tosin voinut vielä kummankaan häntään liittyä, vaikka tuttuja niistä jo heilutteli ja huikkailikin. Oli ensin päästävä eroon kädessäni roikuttamastani CD-rompusta. Tulihan se lopulta punainen salama sieltä näkyviin. Astelin kohdalle ja sujautin liikkuvan auton raottuvasta ikkunasta mediavälineen sisään. Sitten toimitin jo itsenikin sisälle Pavin tiloihin.
Melkoisen lämmintä jo pääsalissa oli, mutta akvaariossa, joka siis jo oli auki (ikkunat tosin pysyivät kiinni koko illan -kolme astetta plussalla vai ulkoilma) oli hyvinkin viileätä. Toinen ovi tosin vasta oli käytössä, toisen avautumista saikin odotella yhdeksään asti.
Kuten avajaisissa yleensäkin, oli tuttuja paljon paikalla. Hakeminen tosin jo ennen puoli yhdeksää alkoi olla vaikeata tungoksen tiivistyessä. Sama tietysti tanssitilan suhteen myös. Pääsaliin oli pakko puikahdella montakin kertaa illan kuluessa lisätilaa etsimään.
Vasta joskus naistentunnin päätyttyä alkoi aueta aukkoja tungokseen. Puoli kahdentoista paikkeilla sitten oli jo lähes autiota.
Jokseenkin kaikkia haluamiani sain haetuksi, joitakin useitakin kertoja. Täsmähaut sensijaan menivät lähes poikkeuksetta poskelleen; joko kohteet eivät lainkaan palautuneet edelliseltä tanssittajalta tai sitten aina oli joku muu nopeampi.
Tavoistani poiketen erään pikkuruisen rockabilly rebelin tulin napanneeksi jopa kaksi kertaa perätysten, kun hänet pois talutettuani ja täsmähaussa seuraaville taas epäonnistuttuani sekä toivosta luovuttuani istahdin, havaitsinkin hänen edelleen jäävän riviin seisomaan. Nousin ja kaappasin uudelleen mukaani. Paha etikettivirhe!
Illan viimeisten hitaiden (Oikeesti ja sen pari) osalta meni yhtä kehnosti kuin niin monta kertaa aiemminkin. Ketään niille haluamiani en saanut kiinni. Noita en kenen kanssa tahansa halua tanssia, joten en tehnyt paikkoa, vaan menin häpeänurkkaan istumaan
Siellä ei kovin pitkään illan aikana muuten tarvinnut istuskella -naistentunnillakaan.
Illan musiikki oli sitä tuttua, korkeata luokkaa kuin aina ennenkin. Joku uusikin sattui korvaan osumaan. Eräs sanoituskin aukeni vasta nyt, kun tulin tarkemmin kuunnelleeksi.
Ihan loppuun asti viipymiseen en keksinyt syytä (ei ollut kanssani tanssimaan halukkaita), joten lähdin melkein Tuhkimona, 00.05.
Periaatteessa siis aivan onnistunut ilta, mutta sitten kuitenkaan ei: Yksin menin, yksin olin ja yksin myös kotiin palasin.
Kevään vaikutukset kyllä näkyivät monissa muissa tanssijoissa -pari oli joko mukana tai tavoitettavissa. Meitä pysyvästi yksinäisiä ei tainnut olla montakaan.
Ihmeen vaikeata on siihen tottua vielä näin vuosienkin ajan jo jatkuttua, että aamu aamun jälkeen on herättävä siihen ankeaan tosiasiaan, ettei vieressä ole ketään, eikä tilanteeseen ole koskaan odotettavissa muutosta -loppuun asti menee näin. Keväisin tietysti aina iskee ankarimmin.
Olin päättänyt ajaa poikkeuksellisesti paluumatkankin vanhaa tietä, mutta Keravan kohdalla kärsivällisyyteni kuitenkin petti, ja sujahdin moottoritielle.
Illan saldo (tuosta yksinäisyydestä huolimatta) muodostui ihan kohtalaiseksi: 17/9. Naistentunnin anti oli jopa laadullisesti huippuluokaa, ellei yhtä pakollista kuprua ota huomioon (en ihan ehtinyt karkuun).
Kommentit