Humppis Perjantai 4.4.2008
Keväinen ja lämmin päivä tarjosikin aurinkoa ja sinistä taivasta. Jopa niin suuri oli vaikutus, että vakiintuneeksi junttaantuneesta tavastani poiketen tallustelin keskikaupungille ja Anttilan yläkertaan, mistä ostin kevättaivaan sinisen urheilupaidan illan heilumista ajatellen.
Sinitaivas-yhtye tietysti impulssin aikaansaattajana myös. Sepä joukko se oli odotettavissa illalla Järvenpäässä (ja tänään taas Aitoossa).
Päivällä tuli pitkään kaivattu kimppakyytipyyntökin (arasti aloitettu), kun olin Kauppatorin laitaa kohti kotia astelemassa. Mieluusti suostuin (aiemman lupauksenikin lunastaakseni), vaikka matka näin tuplaantuikin.
Hyvissä ajoin olin menossa (Eniron ohjeet pelkääjän penkillä -kartta tosin jäi kotiin).
Kehä III itään ja reippaasti Vuosaaren suuntaan. Liian reippaasti, sillä ratkaisevassa kohdassa jäi havaitsematta tärkeä tienhaara (Kallvik). Niinpä päädyin sataman portille, mistä toki perille pääsi myös, mutta huomattavan mutkikkaasti. Kauppakeskuksen parkkipaikalla loppui usko (kun ei ollut sitä karttaakaan). Piti soittaa. Noudettava on varsin tuore asukas paikkakunnalla, joten kovin kummoisesti juuri ei neuvoa osannut. Pikku harhailun ja yhden alkuasukkaille osoitetun kysymyksen turvin pääsin kuitenkin perille vain muutaman minuutin myöhäsä. Kohti Järvenpäätä porhallettaessa havaitsin, että melkoisen lähellä olin ollut siinä parkkipaikalla ihmetellessäni. No nyt osaan.
Jäkessä oli jo täysi meno päällä, ja lämpö huippulukemissa. Evään kanssa ensin muutamat ja sitten valmiiksi lämmitettyjen (hikistenkin) kimppuun.
Kohta jo pukkasi päälle naisten puolituntinenkin, jonka vietin evästettynä juoman nautinnan merkeissä.
Miesten hakuaikaa yritin kayttää parhaani mukaan, mutta mihinkään merkittävään en näköjään kyennyt.
Naistentunti meni kohtalaisen lievissä merkeissä. Puolet ajasta istuskelin. Paitakin kuulemma osittain syynä: punaista oli tähystetty.
Jotenkin oli taas sen verran ulkopuolinen olo, etten saanut isekään oikein hakuvaihdetta päälle koko iltana.
Musiikki tietysti oli hyvää -piristävääkin. Sinitaivaan sovitus Uraliin-humpasta oli preussilaisen sävynsä vuoksi vanhan sotaratsun korvaa hivelevä. Mukava sitä oli (buggaillen) tanssiakin.
Kiitettävästi pojista kolme osallistui aktiivitanssimiseenkin.
Hitaat ja hempeät jäivät minulta enimmäkseen väliin, kun tiesin mieluisimpien haettavieni tanssivan ne, varsinkin näin keväällä, huomattavasti nuorempien miesten kanssa.
Illan viimeiset valssit (ja tietysti Sinitaivaan encoret), jäivät jo tanssimatta. Seurasin katseella.
Paluumatka aivan Suomenlahden rannan kautta koukaten sujui Mäntsälään asti helpohkosti, mutta sitten alkoi pilkkikisa. Pudotin nopeuden moottoritiellä sataseen ja allekin.
Sumu oli hallitsevana elementtinä rannikon tuntumassa jo alkuillasta, mutta yöllä aina Mäntsälän pohjoisreunaan asti.
Lehti oli jo odottamassa, kun varttia vailla kolmelta kotioven aukaisin. Melkein neljä tuntia vaikka sainkin nukutuksi, taitaa sittenkin olla tarpeen vielä yrittää uusia unia tässä päivän mittaan, että jotakin jaksaa illalla Honkalassa. Matkat toki menevät rattoisasti, kun on maailman pirteintä seuraa.
Perjantai-illan saldo jäi vaisuhkoksi: 16/7.
Keväinen ja lämmin päivä tarjosikin aurinkoa ja sinistä taivasta. Jopa niin suuri oli vaikutus, että vakiintuneeksi junttaantuneesta tavastani poiketen tallustelin keskikaupungille ja Anttilan yläkertaan, mistä ostin kevättaivaan sinisen urheilupaidan illan heilumista ajatellen.
Sinitaivas-yhtye tietysti impulssin aikaansaattajana myös. Sepä joukko se oli odotettavissa illalla Järvenpäässä (ja tänään taas Aitoossa).
Päivällä tuli pitkään kaivattu kimppakyytipyyntökin (arasti aloitettu), kun olin Kauppatorin laitaa kohti kotia astelemassa. Mieluusti suostuin (aiemman lupauksenikin lunastaakseni), vaikka matka näin tuplaantuikin.
Hyvissä ajoin olin menossa (Eniron ohjeet pelkääjän penkillä -kartta tosin jäi kotiin).
Kehä III itään ja reippaasti Vuosaaren suuntaan. Liian reippaasti, sillä ratkaisevassa kohdassa jäi havaitsematta tärkeä tienhaara (Kallvik). Niinpä päädyin sataman portille, mistä toki perille pääsi myös, mutta huomattavan mutkikkaasti. Kauppakeskuksen parkkipaikalla loppui usko (kun ei ollut sitä karttaakaan). Piti soittaa. Noudettava on varsin tuore asukas paikkakunnalla, joten kovin kummoisesti juuri ei neuvoa osannut. Pikku harhailun ja yhden alkuasukkaille osoitetun kysymyksen turvin pääsin kuitenkin perille vain muutaman minuutin myöhäsä. Kohti Järvenpäätä porhallettaessa havaitsin, että melkoisen lähellä olin ollut siinä parkkipaikalla ihmetellessäni. No nyt osaan.
Jäkessä oli jo täysi meno päällä, ja lämpö huippulukemissa. Evään kanssa ensin muutamat ja sitten valmiiksi lämmitettyjen (hikistenkin) kimppuun.
Kohta jo pukkasi päälle naisten puolituntinenkin, jonka vietin evästettynä juoman nautinnan merkeissä.
Miesten hakuaikaa yritin kayttää parhaani mukaan, mutta mihinkään merkittävään en näköjään kyennyt.
Naistentunti meni kohtalaisen lievissä merkeissä. Puolet ajasta istuskelin. Paitakin kuulemma osittain syynä: punaista oli tähystetty.
Jotenkin oli taas sen verran ulkopuolinen olo, etten saanut isekään oikein hakuvaihdetta päälle koko iltana.
Musiikki tietysti oli hyvää -piristävääkin. Sinitaivaan sovitus Uraliin-humpasta oli preussilaisen sävynsä vuoksi vanhan sotaratsun korvaa hivelevä. Mukava sitä oli (buggaillen) tanssiakin.
Kiitettävästi pojista kolme osallistui aktiivitanssimiseenkin.
Hitaat ja hempeät jäivät minulta enimmäkseen väliin, kun tiesin mieluisimpien haettavieni tanssivan ne, varsinkin näin keväällä, huomattavasti nuorempien miesten kanssa.
Illan viimeiset valssit (ja tietysti Sinitaivaan encoret), jäivät jo tanssimatta. Seurasin katseella.
Paluumatka aivan Suomenlahden rannan kautta koukaten sujui Mäntsälään asti helpohkosti, mutta sitten alkoi pilkkikisa. Pudotin nopeuden moottoritiellä sataseen ja allekin.
Sumu oli hallitsevana elementtinä rannikon tuntumassa jo alkuillasta, mutta yöllä aina Mäntsälän pohjoisreunaan asti.
Lehti oli jo odottamassa, kun varttia vailla kolmelta kotioven aukaisin. Melkein neljä tuntia vaikka sainkin nukutuksi, taitaa sittenkin olla tarpeen vielä yrittää uusia unia tässä päivän mittaan, että jotakin jaksaa illalla Honkalassa. Matkat toki menevät rattoisasti, kun on maailman pirteintä seuraa.
Perjantai-illan saldo jäi vaisuhkoksi: 16/7.
Kommentit