Nyt voi Kanervasta puhumisen ja ajattelunkin sitten lopettaa pikkuhiljaa ja siirtyä mielenkiintoisempiin aiheisiin.

Aitomies-tiimi on kehittänyt Sipu-sirotepussin.
Aihehan ei ole kovin tekninen mutta liukasaikana mummot ja muutkin ihmiset kansoittavat terveyskekukset murtunein rantein ja haljennein lonkkiensa kera.  Pahin on jatkuva jäätyminen ja sulaminen joka piilottaa jään pinnalle sirotellun liukkaudenestoaineen jään alle.

Tämä tuote ei sitä tee, -periaatteessa. Leca-sora kelluu, mutta ei vettyneenä. Tälläisesta LECA-sora kulkutiestä on kuulopuhe erään maatalousnäyttelyn ajoilta:

Näyttely oli jossakin raviradalla ja viikon jatkuneet sateet saivat kävelytien kohdalla olleen notkossa nurmikon kuravelliksi. Järjestäjät päättivät kuivattaa sitä LECA-soramatolla. Vettä tuli ja tuli lisää yli kaksikymmentä senttiä.
Aamulla väki tuli näyttelyyn ja näki ruskean hienon polun ja alkoivat kävellä kengissään tasaista polkua kohti näyttelyaluetta. Notkokohdassa polku olikin kelluva LECAsoramatto ja yllätys oli melkoinen jalkojen kastuttua. Näin kävi sadoille.

Tuttavani luki aikoinaan jostain niksipalstalta että jos hiekoitussepeli on loppu voi käyttää kissanhiekkaa. Oli sukujuhlat ja piha torjuttu liukkaudesta hienosti harmaalla kissanhiekalla. Vasta vieraiden oltua jo sisällä tuttavalleni selvisi että tuo kissanhiekka olikin hienonhienoa saviraetta. Kaikki matot menivät pesulaan.

Tuo LECAsora murenee myös melko ikäväksi ruskeaksi siruiksi jotka tunkeutuvat kenkäpohjan uurteisiin ja koska se on kevyttä, se ei varise yhtä liukkaasti pois kuin normaali hiekoitussepeli. Siksi en erityisesti liputa LECA- liukkaudenestosoran puolesta. Enkä laula Hoosiannaa, Aitomiehelle nostan lakkia kyllä.
-Ja pokkaan komiasti, niinkuin kansakoulussa opetettiin jalkaa sivulle heittämään.