Mikko                         Perjantai  4.4.08

Tiettyjä vuosipäiviä on aina mukava juhlistaa. Synttärit eivät kuulu näihin vuosipäiviin. 1.4 tuli kaksi vuotta siitä, kun minut houkuteltiin lavatanssien pariin. Tuota päivämäärää kyllä kannattaa juhlistaa, mites sen paremmin, kun tanssien.

Ruusulinna 5.4 olisi ollut luonteva paikka siihen, mutta tällä kertaa halusin siihen jotakin uutta. Vaikka Wanhan tanssikellarin ensivisiitti olikin ollut aikoinaan todella lyhyt, niin nyt päätin kuitenkin yrittää toistamiseen.

Tuolle samalle päivämäärälle sattui myös illallinen firman toimesta, mutta kun sitä aikataulua huovattiin ja soudettiin, niin päätin tuoda tuplaeväät töihin.

Töiden jälkeen vakiot perjantaiselle tanssi-illalle: syötävät maaruun, totaalipeseytyminen jne jne. Olin tukusta hankkinyt pussin halpoja kertakäyttöpartahöyliä. Naamavärkin höyläämisen jäljiltä oli parta saatu näyttämään kohtuu hyvältä. Hyvältä ei sen sijaan näyttänyt iho. Olin saannyt höylällä kunnon haavan ylähuulen viereen ja kaula oli täynnä pieniä haavoja. Siinä naamaria peilistä katsoessani tulin ensin mieleen, että tanssit voi tänään kokonaan unohtaa. Peilistä katsoi takaisin kaveri, joka oli, kun suoraan kauhuleffasta.

En alkuun meinannut saada suurinta vuotoa tukituksi, mutta onneksi talosta löytyy kunnon ensiapukaappi, mistä löysin parin kokeilukerran jälkeen laastarin, joka tukki haavan. Kaulan pienet verivirrat sai tukittua paperilla muutaman kerran pyyhkien. Vesisuihkun ottaessa tuo suurin haava kirveli todella mukavasti. Vieläkin tuo Helsinkiin lähtö oli veitsenterällä. Ajan kanssa nuo haavat lakkasivat vuotamasta. Olin vielä hieman huolissani tuosta kunnon haavasta. Jos se alkaisi vuotamaan myöhemmin. Kaula oli ärtynyt ja helotti vaaleanpunaisena. Näytti kuitenkin sen verran hyvältä, että ei muuta, kun tanssiasusteet päälle ja menoksi.

Ennen poistumista tontilta käväsin yläkerran toimistontytöille sanomassa, että lähden nyt. Voivat siten pistää puljun jäppiin jne. Siinä eräs ihmetteli, miksi en tule syömään. Sanoin lähteväni tanssimaan Wanhalle ja hän siitä innostui kertomaan omasta tanssiharrastuksestaan. Ei ollut tanssinut ihan vähään aikaan. Jivekurssista oli jo kulunut aikaan kosolti. Kertoi siinä daamien seuraavan miesten jalkoja, kun seisovat hakurivissä. Näin erottavat ne, joiden kanssa haluavat lähteä tanssimaan. Tämäkin asia olisi ollut hyvä olla tiedossani jo aikoja sitten. Eipä kai se vieläkään liian myöhäistä olisi. Siinä 10 - 15 min juteltiin ja tein lähtöä kohti Atomia.

Ennen risteysasemalle menoa poikkesin tosiaan Prismaan. Päivän iltapäivälehti olisi mukava lukea junassa ja eritoten olin innostunut maitokahvijuomasta. Miksiköhän 3,3 dl purkki maksaa lähes saman verran, kun litra samaa nestettä? Kosteuspyyhkeet olivat myös loppuneet tanssivarustearsenaalista, joten niitä piti kanssa hankkimani. Lehti & juoma löysivät ilman ongelmaa. Kosteuspyyhkeitä en meinannut ensi alkua löytää mistään. Eksyin siinä naisten meikkiosastolle. Sieltä löysin Vuokkoset-nimisen kosteuspyyhepaketin. Ei tarvinnut pitkään lukea, kun selvisi, etteivät ehkä käynneet siihen tarkoitukseen mihin olin ajatellut. Nolana pistin paketin takaisin hyllyyn ja siirryin seuraavalle hyllylle, mistä löytyi pyyhkeitä, ilman sukupuolirajoituksia. Kyllä herra Pavulle löytyy esikuva tosielämästäkin. Että silleen.

Kassan kautta kohti rautatieasemaa. En ollut suunitellut mitään tiettyä lähtöaikaa kohti etelään. Hyppäsin klo 18.22 lähtevään junaan, joka olisi aikataulussaan lähtenyt jo muutama minuutti sitten. Junassa lehteä lukiessani ihmettelin nuorison vimmaa tuhria valtion omaisuutta. Junanikkunoissa oli muutama todella ruma stägi( väreillä tehty tuherrus).

Helsingissä odotti keväinen, mutta viileä ilma. Olin aamulla miettinyt, onko talvitakki liian kuuma valinta, kun Hämeessä elohopea kohosi lähemmäs 10 plussan puolelle. Hämeessä ei ollut liian kuuma takin kanssa ja Cityn päässä se takki oli juurikin oikea valinta. Siinä hetken Kampin alueella pyörittäni kävelin aikani kuluksi katsomaan tonttia, mille nousee aikanaan odotettu tanssipaikka. Uutisissa kerrottu ilman sameus tuli omin silmin todistetuksi.

Ennen Wanhalle menoa käväsin ostamassa aamusyötävät asematunnelin S-marketista. Neljällä lihapasteijalla, vissypullolla ja suklaalevyllä saisin pärjätä su-aamuun klo 8.05 asti.

Wanhan tanssikellarin ovella oli järjestysmies ja kolme vartijaa, jos nämä kolme henkilöä oikein tulkitsin. Ovesta sisään ja 7€ arvoista lippua ostamaan. Harvoin on lipunmyyjä ollut näin hellyyttävän kohtelias. Kuka vielä sanoo, etten nuoret osaa olla kohteliaita. Narikan hemmot saivat myös pisteitä kohteliasuudestaan.

Tanssikengät koivissa käpystelin kohti tanssilattiaa. Siinä jo muutama pari tanssi levymusiikin tahdissa. Omat askeleet veivät baaritiskille, mistä tilasin tuoremehun. Appelsiinimehua nauttiessani katselin paikkaa 380 asteen säteellä. Tanssijat näyttivät olevan sitä varttuneempaa väkeä. Paikalla ei tainnut olla ensimmäistäkään minua nuorempaa daamia.

Tilasin toisen tuoremehun nyt sanoen, ettei jäitä kiitos. Kuittiin puumerkkiä rustaessa totesin, että on mehulla hintaa. Aika kova litrahinta. Siinä toista lasia juodessa siirryin katsomaan muiden tanssimista. Tanssitilan takana oli ruokapuoli, missä muutat söivätkin. Tanssilattia näytti vallan hyvältä. Asia mikä piti minut poissa parketilta oli kaksi järeää tolppaa, mitkä suoraan sanottuna olisivat kyllä tiellä. Eväspalvelu petti minut tällä kertaa.

Tuoremehujen jälkeen ostin Breezer-putelin. Sitä imiessä alkoi mielikuva vahvistua siitä, että täällä en kyllä tänään tanssi. Mukava asia Wanhalla on levyjä soittava DJ, joka kertoi tanssilajin lisäksi, myös esittäjän ja kappaleen nimen. Pullon tyhjettyä otin vielä lasin tätä Amerikan ihmejuomaa, joka tuli Suomeen vuonna 1952. Kova hinta tälläkin jalojuomalla. Lasin hinnalla saisi kaupasta lähes 3litraa samaa tavaraa. Sitä nauttiessani tein päätöksen, että paikka vaihtoon. Laskin osaksi täynnä olevan lasin tanssilattian reunakaiteelle ja lähdin kohti narikkaa. Narikassa kuulin, että Johanna aloitti vasta klo 23 esiintymisen. Johanna pitää nähdä sitten muualla kesän aikana, jos suinkin vaan mahdollista. Tunnin verran Wanhalla ja kiitti mulle riitti..ainakin tällä erää.

Kello 21.48 muistaakseni H-junalla ei muuta, kun Järvenpäähän. Tanssimaan teki mieli ja Tanssikeskus olisi ainakin ihan oikea tanssipaikka. Junassa vielä utelin konnarilta, että mihis aikaan olisimme siellä. Oli kieltämättä pieni kiire päällä. Wanhalla hassattu aika harmitti tovin, jos toisenkin.

Aikaraudan ollessa 22.30 maissa kopistelin Tanssikeskuksen portaita. Siitä lippua ostaessa ihmettelin liikuntaseteleiden mainostamista, kun eivät kai vieläkään käy maksuvälineenä tänne. Narikan jälkeen painelin kohti toilettitiloja. Olemus kaipasi viimeistelyä ja halusin nähdä miten olisi haavojen laita. Siitä ohimennen vilkaisin saliin päin ja Steve Wonderkin olisi nähnyt, että täällä on kunnon danssut käynnissä.

Kiiruusti takaisin saliin penkkiä kuluttamaan. Mukavasti oli poppoota paikalla. Yllättävästi daamit olivat alijäämäisiä tänä perjantaina. Miehiä ja pareja oli vastapenkillä koko rivin pituudelta. Huono juttu omalta kannalta. Tänä iltana ei olisi liikaa valinnan varaa. Sinitaivas soitti jälleen kerran hyvää tanssittavaa musiikkia. Jo toinen kerta talvikaudella, kun olin Sinitaivaan tahdittamana tanssimassa. Eikä kaksi ilman kolmatta.

Tulin paikalle juuri naistentunnin ollessa œ-välissä. Rauhassa sain istua. Kukaan ei tullut hakemaan, edes vahingossa. Vaikka osaa haettiin suoraan penkistä. Olisi ehkä pitänyt mennä vaan tyrkylle. Kun tuli sitä jiveäkin, mitä olen nykyään tanssinyt buggin vapaaviennillä. Masennus tuntui saavan jälleen ukosta yliotteen. Sitten luvassa oli rock & rollia. Ei muuta, kun hakemaan sopivaa daamia. Jälleen varsin ominaisella buggilla vein tanssia. Perusaskeleella ja käden ali-käännöksillä. Rytmittäminenkin tuntui olevan nyt hallussa...miehen mielipide.

Seuraava tanssimani laji taisi olla jiveä vai olikohan se sittenkin foksia. Siinä penkillä istui kaksi luultavasti toisilleen tuttua daamia. Siinä vaan utelemaan daameilta, että kumpi lähtee tanssimaan. Onneksi Satulinnan tapaus ei toistunut eli kukaan miehistä ei viheltänyt vasemmalta ohi ja näin viennyt daamia. Hetken rytmiä kuunnellesani välähti. Foksia on opittu ja nyt jos koskaan oli tilaisuus sitä kokeilla tositoimissa. Se vähä mitä on opettu tuntui toimivan oikein hyvin. Daami siinä hekotti osan aikaa ja kehui sekä kehotti käymään joskus Mäntsälän lavalla. Sanoin tulevani, jos kyydin saan jostakin.

Illan kolmas ja viimeinen tanssipari oli valssia. Olin bongannut erään tutun daamin kaakonkulmalta ja valssin ohella halusin udella miten on ilta mennyt jne.

Kerroin koreografian etukäteen: neljä perusaskelta sitten neliökäännös ja lopuksi puolikaskäännös. Perusaskellus toimi ja ei toiminut. Neliökäännös sen sijaan meni kyllä humppakäännökseksi. Pulikkaasta käännöksestä ei kannata edes mainita. Minulta tosi huono valssi ja vielä tuttu daami, niin johan otti päähän.

Siinä tanssien välissä tein visiitin kahvion puolelle pullon Colaa nauttimaan. Siitä juodessani eräs kaveri pyysi apua mopon siirtämiseen peräkärryyn. Olikon siirron syy tulevat Nykäs Matin jne konsertit.

Illan aikana sai jälleen nauttia loistavista tanssiesityksistä penkiltä. Eräs TKK-opettajakin oli paikalla. Tuottaja-toimittaja taisi olla silloin kuumeen kourissa.

Läpän heittoa tuli harrastettua vähintään saman verran, kun tanssiakin. Erältä toiselta kaakosta tulleelta daamilta kyselin Kuntotalon systeemiä. Kuulin, että hakuajat on jotakin muuta, mihin olen tottunut. Lopuksi daami vielä kehotti häntä hakemaan Kuntisilla. Kai sitten minun pitää.

Humppaa oli tullut alkuillasta. Paikalla ollessani rumbaa tuli ainakin kolmet parit ja tangoakin ihan kiitettävästi...toisille. Humppaa jäin kaipaamaan.

Narikalle astelin vähän yli yhden. Jäkestä lähdin kohti pohjoista lääniä outoa sohjoista  tietä klo 01.22. Takaisin lähtöpisteeseen.

2 vuotistanssit, 2 tanssipaikkaa = 2 tähteä illan saldo.