Veikko Huovisen yhden ihmisiän mittaisen kirjailijanuran edessä hiljentyy suomalainen lukija nöyränä.

Omaan lapsuuteeni jo kuului tietysti Havukka-ahon ajattelija ja sitä seuranneet pohjoisten metsien arvoa vaalivat teokset.

Varsin särmikkään luonteen ja kuivankarhean huumorintajun omaavan metsänhoitajan panos suomalaiseen kirjallisuuteen on erittäin huomattava.

Jo keskikouluaikana noita useimmille muille oppilaille vielä silloin tuntemattomia Konsta Pylkkäsen vilosohvijoita ajettiin nuppiin äidinkielentunneillla. Itselleni ne tosiaan olivat tuttua tavaraa jo sitä ennen luettuina.

Kansaa eri leireihin jakaviakin tuotoksia mestarilta syntyi. Diktaattoteita ironisesti kuvaavat kirjansa eivät kaikille tarkoitetulla tavalla auenneet.

Sellaista se vain on kirjoittaminen yleensäkin. Kaikkia ei voi palvella, jos aikoo itsenään toimia.

Havukka-aholaisen viimevuosia kuvaava "Konsta etsii kortteeria" ilmestyi hyllyyni hiukan osoittelevasti pitkäaikaisen tanssi- ja petankkikumppanini minulle Tiilijärven lavalla 60-vuotislahjaksi ojentamana.

Seesteiseen vanhuuteen tässä kai itsekin pitäisi ruveta asettumaan.

Vielä Pulkkilanharjun loistosta loppuun kuva.