Humppis Keskiviikko 21.5.2008


Koleana jatkuvasta kevätsäästä huolimatta on tietyt ajankohdan edellyttämät toimet hoideltava.

Kesään valmistautumiseen kuuluu mökin siivoaminen ja muukin kunnostaminen talven (mahdollisten tuhojen) jäljiltä. Kerran jo käväisin aiemmin ikäänkuin tilanteen tarkistamassa ja hätäsimmät ensiaputoimet tekemässä huhtikuun lopulla, jolloin olikin vielä huomattavasti lämpimäpää kuin nyt. Lunta tosin tuolloin oli paikoin maassa ja järvessäkin varjoisimmissa lahdenpohjukoissa jäätä.

Nyt oli sentään routakin sulanut. Päijänne sensijaan oli ennusteen mukaisesti nostanut pintaansa ennätyskorkealle. Niinpä sen vuoksi oli rannassa tehtävä kaikenlaisia pelastustoimia.

Niitä vahti läheiseltä, ruovikonjäänteiden keskellä törröttävältä kiveltä valppaana ja aika närkästyneenä valkoposkihanhipariskunta. Äänekkäästi ilmoittivat mielipiteensä läsnäolostani.

Lopulta lähtivät huutoaan kiihdyttäen lentämään tehden koukkauksen minua kohti, mutta eivät sentään pommittaneet.

Soutuveneen ja sen talaan pelastin veden varasta ja läksin köysikiepin kanssa soutelemaan. Purjeveneen kiinnityspoiju nimittäin ei ylettynyt pintaan asti. Piti laittaa jatko liekaansa.

Itse paatin nostelin myöskin hiukan korkeammalle pukeillensa, että aikanaan pääsisin vasemman rungon pohjan paikkaamaan (märkänä se ei onnistu).

Soutelin samalla parin kilometrin lenkin, jonka käännöskohdassa, lähimmän saaren (Pikku-Vihtanen) luona harjun suuntaan tähyillessäni havaitsin joutsenen, jolla ihan selvästi näytti olevan poikanen mukanaan. No, eihän sellainen vielä tähän aikaan olisi voinut olla mahdollista, mutta joku sitä aika paljon pienempi harmaa lintu sillä seuranaan oli. Kiikari ei tullut mukaan, joten oli soudettava lähemmäs.

Selvisihän se: valkoposkihanhi oli päättänyt lyöttäytyä isomman serkkunsa seuraan.

Kaitpa nuo olivat viimevuotisia poikasia molemmat ja hakivat suojaa toisistaan. Aika lähellä isoa kaveriaan se hanhi pysytteli. Karkuun eivät varsinaiseti menneet, vaan jatkoivat meloskelua. Joutsen ulottui pohjaan pitkän kaulansa avulla, joten oli vähän väliä pyrstö pystyssä.

Jätin oudon pariskunnan omilleen ja soutelin takaisin rantaan hommiani jatkamaan.

Mökin alla talven majailleen supikoiran kaivauksia piti siistiä ja varsinkin hiirien ja myyrien talvikarnevaalien jäljet pestä pois tiskipöydältä. Nurmikkoakin piti laitaa nurin keskeisimmiltä pihan alueilta.

Savuhormien vetokin tuli kokeilluksi, alkuun savutti siihen malliin, että piti poistaa keittiön palovaroittimen patteri, kun ei sitä vinkua millään jaksanut kuunnella.

Viimeinen toimi oli siitepölyn ja lintujen terveisten huuhtelu auton pinnoilta.

Sitten kohti Vesivehmaata, minne saavuinkin jo kahtakymmentä vailla kahdeksalta -muka ajoissa. En nimittäin tiennyt tanssien alkaneenkin jo seitsemältä. Niinpä jouduinkin pysäköimään ihan perimmäiseen riviin matkailuautojen väliin melkein metsään siis. Laajennettu parkkialue oli aivan täynnä.

Niin, siitä nostalgiasta:

Vuoden 2000 juhannuksen alla oli Jenkkapirtillä myös Kesäillanvalssin nauhoitus. Silloinkin vierailevana yhtyeenä oli Finlanders. House band oli tuon kesän ajan Taikakuu, ja nytkin sitten Raappanan Janne oli yhtenä solistina paikalla.

Tuona kaukaisena aikana ei KIV vielä ollut sellainen karavaanareiden kokoontumisajojen kohde kuin se jo vuosikaudet sittemmin on ollut. Niinpä tuossakin tilaisuudessa oli aivan erilainen yleisön koostumus, kuin on viime aikoina totuttu näkemään. Ainakin kuuden eri tanssiseuran jäseniä bongailin silloin sekä paikan päältä että myöhemmin nauhalta, jonka onnistuin viime kesänä tuhoamaan. Melkoinen joukko tanssinopettajia ja -ohjaajia oli silloin myös paikalla (Seppo ja Liisa myös opettivat yleisölle tanssia sinä kesänä). Jopa tanssikilpailut järjestettiin.

Olin opettanut kantakapakkaani syksyllä tarjoilijaksi ilmestynyttä tyttöä tanssimaan talven mittaan sekä paikkakunnalla että Helsingissä, joten tuo KIV oli sopiva päätöstilaisuus opiskelulle -eräänlainen näyttötyö.

Tuttuja sattui olemaan ovensuussa kilpailuun ilmoittaumispöydän ääressä ja nämä yllyttivät ottamaan numerotarran hihaan. No, mikäpä siinä -samoin häpein otettiin osaa kilpailuunkin.

Silloin en ollut lainkaan perillä siitä, millaisessa seurassa kisattiin. Myöhemmin on selvinnyt, että tanssin ammattilaisina jo tuolloin olleita ja varsinkin sellaisiksi myöhemmin ruvenneita sekä montakin tulevaa suomen- ja maailmanmestaria sekä muuten kisoissa mainiosti menestynyttä oli mukana. Oli toki ihan tavallistakin tanssikansaa meidän lisäksemme siinä kisaamassa.

Samoja ihmisiä näkyi muutama nytkin olleen paikalla. Oppilaani poistui sittemmin Tampereelle opiskelemaan ja sille tielleen jäi.

Nyt näytti ensin siltä, ettei taida tanssitettavia olla, mutta sentään parikin lahtelaista tuttua naista osui näkökenttään aika noeasti. Niinpä nuo tanssitin ensin ja sitten kiipesin Pub Jouniin.

Kun nimikkojuomaani ei tänä kesänä näy olevan tarjolla päädyin baaritytön suosituksesta (jotakin erikoisempaa kysyin) Kultaiseen PitkäänJuomaan. Aika mukavalta maistuikin, joten saatanpa tuota siellä käydessäni vastakin naukkailla.

Kun lopulta taas alas palasin, oli pääsali täynnä. Siispä ei ollut asiaa kameroiden valvomalle alueelle. Onneksi takasali ammotti tyhjyyttään ja n-kulmakin oli hyvin käytettävissä, koska ohjaaja oli rajannut itselleen työrauhan siihen kapeikkoon. Myös takaovien ja takabaarin editse johtavalla lautalattialla oli aivan mukava tanssia. Pari kertaa piti ihan kuriositeetin vuoksi piipahtaa päälattian tungoksessakin.

Finlandersista ei sen kummempaa, kuin että tarmokkaampia aplodejahan nuo pyytelivät televison katsojien iloksi -muuten oli sitä samaa tavallista, korkeata tasoa kuin aina.

Yölintu vaikutti hiukan muuttaneen asennettaan tanssijoille ystävällisemmäksi, vaikka melko tasaista jytinää jokunen kappale silti vielä oli. Savuja ei nyt onneksi käytetty.

Kesäillanvalssiorkesteri, Helmenkalastajat, tuli lopultakin livenä koetuksi. Kauan tuota on pitänytkin yrittää. Eivät suotta kisaa voittaneet -mainio kokoonpano ovat.

Janne veteli tuttuun, taattuun tyyliinsä -soololevyhittinsä tietysti myös.

Mira Kunnasluodosta oli minulla enää vain haalistunut muisto kuningatarkesänsä lopulta Syvälahden päättäjäisistä. Hienosti selvitti lopulta, muutaman uusinnan jälkeen, vaativan kappaleensa.

Aika vähiin jäivät tanssimiset neljän tunnin illan ajalta, mutta eipä ollut tuttuja vakitanssitettaviakaan monta paikalla. Yhteensä vain kuuden kanssa tanssin. Saldokin siis vaatimaton: 15/4. Tosin tilanteen erityislaadusta johtuen tuli tanssituksi epämääräisiä jaksoja (2-5 kpl), koska pareja soiteltiin melko harvoin. Kappalepareiksi muunnettuna tulos tuosta kasvaisi jonkin verran päälle kahdenkymmenen.

Poistuin illan viimeisten alkaessa 23.55.

Ihan pakkasen puolelle ei ehtinyt ilma jäähtyä, mutta niin kylmä kuitenkin oli, että ulkolava jäi nyt kokeilematta. Kuutta lämpöastetta tarjosi auton mittari Vesivehmaalla. Lahteen tullessa tuo kohosi kahdeksaan.