Olihan tuolla vapunaattona järjestetty varakkaammalle väestönosalle kolmenkympin bileet. Tanssijoita ei todennäköisesti sillä tempauksella tavoiteltukaan.

Nyt sensijaan esiintyjät olivat sellaista laatua, että tiedettiin alan ihmisiä ilmaantuvan kauempaakin.

Puolipilvisenä ja osin sateisenakin alkanut perjantai kääntyi jo välillä ihka aurinkoiseksikin. Niinpä taas tuli parit lenkit heitetyksi. Torstaille niitä kertyikin peräti viisi kappaletta, joten hiukan vähemmällä nyt pärjäsi.

Iltapäivän lopulla se sitten kuitenkin luvattu sadekuuro äityikin peräti ukkoseksi ja tunnin mittaiseksi rankkasateeksi. Piti oikein läppärikin sulkea ja ajastaa illan telkkariohjelmia nauhoitukseen pikavauhdilla ennen pahimman rytinän ehtimistä päälle.

Niin reippaasti ehti vettä tulla, että sen sateen vielä jatkuessa autolle syöksähtäessäni jouduinkin sukeltamaan pelkääjän paikan kautta sisälle. Vasemman etuoven kohdalla nimittäin lainehti viisisenttinen järvi.

Sadetta saatiinkin sitten välillä oikein näkökentän kokonaan katoamiseen riittäen aina Hollolan kuntakeskukselle tuloon asti. Siitä kun varsinaiselle maaseudulle ponkaisi, saikin havaita putkahtaneensa yht'äkkiä rutikuivien peltojen keskelle täysin vedetöntä tietä myöten.

Ei jakanut se rintama kasteluapua sinne, missä sitä olisi tarvittu, vaan kaatoi viattomien kaupunkilaisten niskaan kaiken.

Montakaan autoa ei vielä ollut parkissa, kun Kapiksen tienhaarasta sisään kurvasin. Tuttua väkeä kuitenkin näkyi valuvan lippukoppia kohti.

Sisällä autionlaisessa salissa oli ensivaikutelmana yllätys, sillä aina, alkuakudesta varsinkin, sikaliukas vanerilattia ei nyt ollutkaan luistinrata, vaan pito/luisto-ominaisuudet tuntuivat olevan kohdallaan. Muutaman kappaleen tanssimisen jälkeen ikävä kyllä tilanne palautui entiselleen -liukkaus hiipi esiin.

Hellät halitkin siinä ennen ensivalsseja onnistuin saamaan, vaikka halaajan kanssa en vielä tanssimaan päässytkään (myös eräs toinen tärkeä halaus tuli alkuillasta merkkinä siitä, ettei konflikti ollutkaan pelätyn syvyinen).

Pitkästä aikaa avattiin Kanelin kanssa nyt. Ennen tuo oli vuoden ajan suorastaan jo perinne.

Tilaa oli melkein naisten puolituntisen alkuun asti. Juuri sitä ennen menin kuitenkin (jo hiestä märkänä ja kurkku kuivana) ostamaan obligatorisen janojuoman. Pöytäseuraakin sain -ensin maskuliinista ja sitten hyvin feminiinistä.

Paikan luonteenomaisimpiin piirteisiin kuuluva ammuodööri oli nyt tavallista vähäisempi ja sitä alkoi oikeastaan olla havaittavissa vasta joskus kymmenen jälkeen -paikallisesti silloinkin lähinnä vain.

Tungoksentapaisestakin päästiin nauttimaan hetken aikaa, mutta puolen yön lähestyessä se kaikkosi nopeasti.

Tuosta kaikkoamisesta tuli tietysti mieleen Kanki-Kaikkonen, josta TTK:n myötä aivan ilmeisesti on tarttunut tanssisanastoon jäädäkseen uusi termi -kanki. Sinitaivas ainakin tuota näkyy viljelevän Hervottomia heppuja ovat olleet ennenkin. Nyt pääsin jopa lähietäisyydeltä toteamaan, miten kosketinsoittaja Jukka on kehittynyt vallan mainioksi tanssijaksi. Siinä pisteli vieressämme tyttöystävänsä kanssa boogieta.

Fernet ja Tomi ovatkin niin tuoreessa muistissa vielä Riutan avajaisten jäljiltä, ettei tuosta yhdistelmästä sen enempää. Tomin encoreiksi valitsemat kappaleet olivat varsin nautittavat -hyvässä seurassa ne pääsin tunnelmoimaan.

Joidenkin täsmähakujen onnistumisista muodostui jopa koko illan mittainen missio, mutta kaikki kuitenkin sain lopulta tehdyiksi.

Arvonnasta oli tulla varsinainen floppi, kun niin paljon porukkaa oli jo poistunut ennen sitä. Niinpä, kun ei oikeille numeroille ruvennut löytymään omistajia, piti Tomin ruveta keksimään numeroita itse. Jo tärppäsi.

Ennen yhtä olivat oikeastaan jalat jo lopussa, mutta puoli kahteen sitä tuli kuitenkin keikutuksi.

Vaikka välillä oli usko jo loppua, tuli illasta kuitenkin lopulta ihan hyvä.

Saldokin kohtalaista hyvän ylärajan tasoa: 19/10.