Humppis Perjantai 30.5.2008
Vähiin jäi taas nukkuminen (23.45-03.45), joten hiukan huolestutti kotimatkan kohtalo tiedossa olevan vauhdikkaan tanssi-illan jälkeen. Nukuksissa ei ole oikein turvallista ajaa yli sataa kilometriä, vaikka yö ei enää pimeä tähän aikaan vuodesta olekaan.
Piristystä hain lenkkeilystä kuulaan kevätaamun ääniä ja tuoksuja aistien heti viideltä jo. Eipä muita ollut vielä liikkeellä kuin suuret ja äänekkäät joukot erilaisia lintuja ja muutama rusakko.
Pari muutakin lenkkiä vielä päivän mittaan heitin (ja puolen tunnin nokoset niiden väliin), ja olin valmis lähtemään.
Menomatka sujuikin kevätmaisemia katsellen. Reitti Kangasalle tosin rupeaa olemaan jo sen verran tuttu, ettei mielenkiintoa aina oikein ollut löytyä riittävästi.
Hyvissä ajoin olin paikalla, kuten muutama tuttu näkyi olevan myös.
Ihastuttavan selkäpuolen perään kiiruhdin lippukopille (jonoa ei varsinaisesti ollut) todetakseni, että harmillisesti jäi iltapäivällä esitetty kimppakyytikysely pääkaupungin suunnasta saamatta myönteistä tulosta, kun en tiennyt seuraamani suosikkitanssitettavan olevan myös tulossa. En siis voinut antaa kysyjälle ohjetta yhteydenotosta.
Muitakin muualle ilmoittautuneita näkyi saapuvan myös. Esakallio ei sittenkään kaukana sijaitsevana jaksanut ihan kaikkia sinne lounaaseen vetää.
Lähes tyhjän salin lattiaa saatiin viilettää ensivalssien ajan. Illan kuluessa tuli välillä täyttäkin, mutta puolen yön aikaan tilaa taas riitti vaikka kuinka.
Nyt oli jo sen verran kesää kohti kuljettu, että ulkolavan käyttö (hyttysistä huolimatta) oli varsin miellyttävää. Tilaa riitti sielläkin -välillä mentiin soolona, eikä neljää paria enempää sinne koskaan kerralla eksynyt.
Hyvin toimi, vaikka kajarin puuttuminen joissakin pianissimo-kohdissa hiukan haittasi.
Takakorokkeella tanssiminen sujui kuin tanssi, vaikka hiukan yksi saumakohta kantaan tuppasi tökkäämäänkin.
Plussana mainittakoon sekin, että bambu-vauva oli viety nyt turvaan vessanovien välistä kaatuilemasta.
Miinusta sensijaan on se, että naistenrivistöä valaisemaan tarkoitettu spotti ei osu lähellekään eturiviä, joka aina innokkaasti pyrkii kohti miesjoukkoa. Vasta jonnekin kolmannen tai neljännen rivin kohdalle osuu valo niin, että kasvot ovat kauempaakin tunnistettavissa.
Onnellisesti kuitenkin melkein aina sattui kohdalle miellyttävä seuraaja, kun edellisen talutti riviin, joten ei tarvinnut juuri tähystellä.
Rivistön ulkopuolelta hakeminen, ikäänkuin sattumalta kohdaten, toimi hyvin.
Takabaaristakin -siis entiseltä orkesterikorokkeelta, jonka nimen jo unohdin (jotakin urheilullista se paikan historian vuoksi oli), pääsi naistentunnilla tanssimaan.
Moitteen sijaa ei ollut sen paremmin yhtyeissä (Omega ja Varjokuva) kuin solistissakaan (Eija K) kuten ei lattian luisto/pito-ominaisuuksissa. Ne hyttysetkään eivät minua haitanneet, vaikka muutama daami olikin niiden kanssa ajoittain helisemässä.
Kunto rupesi, kotimatkaa ajatellen, huolestuttamaan yhden paikkeilla, joten 01.17 katsoinkin aiheelliseksi poistua.
Jossakin Hauhon seutuvilla vasta alkoi luomi lupsahdella. Kunnolla torkahdin ensikerran kuitenkin vasta Hollolassa, missä pompautin oikeanpuoleista etupyörää rotvallin reunasta. Toinen uinahdus osuikin sitten jo melkein kotiovella, kun toiseksi viimeisestä kadunkulmasta olin ajaa ohi.
Nukkumaan pääsin puoli kolmen jälkeen (lehtikin tupsahti jo luukusta ennen sitä).
Tänä aamuna ei tuo nukuksissa pysymisen laita ollut yhtään edellistä paremmin: 06.30 oli luovutettava ja noustava amuteelle.
Nytpä tästä sitten suuntaan mökille ja sieltä paluumatkan puolessa välissä koukkaan Jenkkapirtille, missä tutut heput -Finlanders- taas jo ovat asialla. Paikkakunnan omakin poika, Teemu Harjukari siellä Taivaanrannanmaalareineen heiluu myös.
Kisarannan hakusaldoksi tuli erikseen yrittämättä tasaluku (30): 22/8.
Hauskaa oli ja muutenkin mukavaa.
Jonkin verran tosin haikeaksi tietysti aina vetää, kun mieluisia tanssitettavia illan päätteeksi hyvästelee.
C'est la vie!
Vähiin jäi taas nukkuminen (23.45-03.45), joten hiukan huolestutti kotimatkan kohtalo tiedossa olevan vauhdikkaan tanssi-illan jälkeen. Nukuksissa ei ole oikein turvallista ajaa yli sataa kilometriä, vaikka yö ei enää pimeä tähän aikaan vuodesta olekaan.
Piristystä hain lenkkeilystä kuulaan kevätaamun ääniä ja tuoksuja aistien heti viideltä jo. Eipä muita ollut vielä liikkeellä kuin suuret ja äänekkäät joukot erilaisia lintuja ja muutama rusakko.
Pari muutakin lenkkiä vielä päivän mittaan heitin (ja puolen tunnin nokoset niiden väliin), ja olin valmis lähtemään.
Menomatka sujuikin kevätmaisemia katsellen. Reitti Kangasalle tosin rupeaa olemaan jo sen verran tuttu, ettei mielenkiintoa aina oikein ollut löytyä riittävästi.
Hyvissä ajoin olin paikalla, kuten muutama tuttu näkyi olevan myös.
Ihastuttavan selkäpuolen perään kiiruhdin lippukopille (jonoa ei varsinaisesti ollut) todetakseni, että harmillisesti jäi iltapäivällä esitetty kimppakyytikysely pääkaupungin suunnasta saamatta myönteistä tulosta, kun en tiennyt seuraamani suosikkitanssitettavan olevan myös tulossa. En siis voinut antaa kysyjälle ohjetta yhteydenotosta.
Muitakin muualle ilmoittautuneita näkyi saapuvan myös. Esakallio ei sittenkään kaukana sijaitsevana jaksanut ihan kaikkia sinne lounaaseen vetää.
Lähes tyhjän salin lattiaa saatiin viilettää ensivalssien ajan. Illan kuluessa tuli välillä täyttäkin, mutta puolen yön aikaan tilaa taas riitti vaikka kuinka.
Nyt oli jo sen verran kesää kohti kuljettu, että ulkolavan käyttö (hyttysistä huolimatta) oli varsin miellyttävää. Tilaa riitti sielläkin -välillä mentiin soolona, eikä neljää paria enempää sinne koskaan kerralla eksynyt.
Hyvin toimi, vaikka kajarin puuttuminen joissakin pianissimo-kohdissa hiukan haittasi.
Takakorokkeella tanssiminen sujui kuin tanssi, vaikka hiukan yksi saumakohta kantaan tuppasi tökkäämäänkin.
Plussana mainittakoon sekin, että bambu-vauva oli viety nyt turvaan vessanovien välistä kaatuilemasta.
Miinusta sensijaan on se, että naistenrivistöä valaisemaan tarkoitettu spotti ei osu lähellekään eturiviä, joka aina innokkaasti pyrkii kohti miesjoukkoa. Vasta jonnekin kolmannen tai neljännen rivin kohdalle osuu valo niin, että kasvot ovat kauempaakin tunnistettavissa.
Onnellisesti kuitenkin melkein aina sattui kohdalle miellyttävä seuraaja, kun edellisen talutti riviin, joten ei tarvinnut juuri tähystellä.
Rivistön ulkopuolelta hakeminen, ikäänkuin sattumalta kohdaten, toimi hyvin.
Takabaaristakin -siis entiseltä orkesterikorokkeelta, jonka nimen jo unohdin (jotakin urheilullista se paikan historian vuoksi oli), pääsi naistentunnilla tanssimaan.
Moitteen sijaa ei ollut sen paremmin yhtyeissä (Omega ja Varjokuva) kuin solistissakaan (Eija K) kuten ei lattian luisto/pito-ominaisuuksissa. Ne hyttysetkään eivät minua haitanneet, vaikka muutama daami olikin niiden kanssa ajoittain helisemässä.
Kunto rupesi, kotimatkaa ajatellen, huolestuttamaan yhden paikkeilla, joten 01.17 katsoinkin aiheelliseksi poistua.
Jossakin Hauhon seutuvilla vasta alkoi luomi lupsahdella. Kunnolla torkahdin ensikerran kuitenkin vasta Hollolassa, missä pompautin oikeanpuoleista etupyörää rotvallin reunasta. Toinen uinahdus osuikin sitten jo melkein kotiovella, kun toiseksi viimeisestä kadunkulmasta olin ajaa ohi.
Nukkumaan pääsin puoli kolmen jälkeen (lehtikin tupsahti jo luukusta ennen sitä).
Tänä aamuna ei tuo nukuksissa pysymisen laita ollut yhtään edellistä paremmin: 06.30 oli luovutettava ja noustava amuteelle.
Nytpä tästä sitten suuntaan mökille ja sieltä paluumatkan puolessa välissä koukkaan Jenkkapirtille, missä tutut heput -Finlanders- taas jo ovat asialla. Paikkakunnan omakin poika, Teemu Harjukari siellä Taivaanrannanmaalareineen heiluu myös.
Kisarannan hakusaldoksi tuli erikseen yrittämättä tasaluku (30): 22/8.
Hauskaa oli ja muutenkin mukavaa.
Jonkin verran tosin haikeaksi tietysti aina vetää, kun mieluisia tanssitettavia illan päätteeksi hyvästelee.
C'est la vie!
Kommentit