Humppis                                          Perjantai 16.5.2008

Sumuiseen aamuun vartin yli viideltä heränneenä olin valmiina päivän ensimmäiselle lenkille jo ennen kahdeksaa, jolloi sumu oli suurelta osin hälvennyt.

Juuri yli kymmenen asteen ei aurinkoisen päivän lämpötila noussut ainakaan Lahdessa.

Niinpä toinenkin lenkki, iltapäivän alussa oli tehtävä suhteellisen lämpimästi vaatetettuna.

Univajaustakin sain sitä ennen paikatuksi puolen tunnin verran.

Niinpä uskalsin lähteä ajelemaan Pirkanmaan suuntaan vähän puoli seitsemän jälkeen.
Aurinkoa vasten ajaessa jouduin havaitsemaan, ettei aamupäivällä sivusta suuntautueiden auringonsäteiden antama vaikutelma tuottanutkaan silloisen tuulilasinpuhdistuksen jäljiltä läheskään sellaista tulosta kuin olin kuvitellut.

Niinpä sain nautiskella kaikenlaisista heijastuksista koko reippaan satakilometrisen menomatkan ajan.

Epilogina tuolle seikalle tulkoon jo tähän:

Tänään sitten heti aamulla tehdyn ensimmäisen lenkin aikana en vielä lasinpesuhommiin ryhtynyt, sen verran oli vielä viileätä -plussan puolella toki jo sentään.

Toiselle lähtiessä sitten otin pesuvehkeet mukaan ja putsasin lasit vimeisen päälle sekä sisältä että ulkoa.

Niinpä hyvillä mielin painelin aurinkoisessa säässä koululaisille järjestetyn luontokilpailun rastien seassa seikkaillen (Yli-Marolan kotieläinpihakin avattiin tänään).

Kotiin palattuani ja muka vain pesuvehkeet sisään viedäkseni astelin autolle. Luonto oli iskenyt takaisin: Räkättirastaiden mielestä puhtaat autonlasit eivät kuulu luontoon -edes parkkipaikalle. Niinpä olivat koristelleet valkeilla terveisillään sekä tuuli- että takalasin ynnä samalla myös konepellin ja katon.

Homma siis uusiksi. Vielä putsauksen aikanakin eräs siipiveikko roiskautti ivallisesti räkättäen tuplapomminsa autoni katolle.

Muiden autot siinä rivistössä näyttivät säästyneen. Mitähän pahaa olen noille luontokappaleille mahtanutkaan tehdä?

No, takaisin eilisiltaan.

Viittä vaille kahdeksalta parkkeerasin Kisarannan pysäköintialueen keskivaiheille. Kaksi muutakin lahtelaisautoa siihen tuli samaan aikaan. Molemmissa niissäkin vain kuljettaja. Illan kuluessa selvisi, että meitä oli yksin ajaneita Lahdesta liikkeellä peräti viidellä autolla. Kannattaahan tuo, kun bensan hinta koko ajan vain laskee!

Viidenkymmenen metrin mittaiseen jonoonhan siinä tietysti jouduttiin, mutta rattoisasti meni sekin hidas eteneminen, kun juuri toivomaani seuraa siihen sain.

Ensivalsseille ei siis keritty, mutta sen jälkeen kyllä tuli tanssituksi sekä tuossa mainitussa seurassa että suurta joukkoa muutakin tuttua väkeä eri puolilla salia ja jonkin verran sen ulkopuolellakin pitkin lattiaa siirrellyksi.

Ensimmäinen Aaron tekemistä uudistuksista, joka heti ensikäynnillä pisti silmään oli vesipiste WC:ien ovien edessä (se bambu oli kyllä ihan turhaan siinä M:n ja N:n välissä kaatuilemassa, sillä pandoja ei näkynyt mailla eikä halmeilla).

Oleellisin sitten kuitenkin oli orkesterikorokeen siirto lyhyen seinän puolelle (Mansenpuoleiseen päähän).

Näin sellaisina iltoina, kun fanittajia on odotettavissa runsaasti, ei kierto esty, kuten pitkän seinän vierelle kertyvästä massasta on tapana olla seurauksena. (Tuota kiroillaan taas tänään Mäntsälässä.)

Entinen koroke on nyt vihitty juomatoimeen. Viihtarin ratkaisu pienoiskoossa tulee mieleen siitä.

Sepä piti melko alkuillasta kokeilla. Hyvin toimi sekä juonti- että tähystyspisteenä. Myös tanssi sujui mainioisti pahimpaan ruuhka-aikaan siinä orkesterikorokkeen puoleisessa päässä anniskelutilaa muutamankin kerran.

Samaan tarkoitukseen vielä parempi oli se entisen kulmabaarin lattia (ampumarata näkyy olevan sillä alueella -ainakin tauluista päätellen), kun ensin kenkämyynti oli sieltä loppunut. Muina iltoina varmaan tila on käytettävissä kaiken aikaa.

Kolmas uusi tanssitila oli sekin kokeiltava kahteenkin otteeseen. Nimittäin rannanapuoleisen ulkoterassin äärellä sijaitseva tanssilattia (isompi kuin Jenkkapirtillä) toimi muuten, mutta kajarit vielä puuttuivat (Aaro lupasi ne sinne toimittaa heti, kun ilmat lämpenevät). Sattui osumaan hitaat valssit kummallekin kerralle. Ensimmäisellä ei kuulunut musiikki oikein mitenkään, vaikka juuri ennen niitä olin käynyt yksin asiaa jenkkojen aikana testaamassa. Ovi oli silloin kiinni.

Toisella kerralla, naisten puolituntisen aikaan, olikin ovi jätetty auki, joten riittävän hyvin kuului.
Ulkotilaan kohdattamani pieni siivekäs vain oli sen verran vähäisesti vaatetettu, ettei pitkään ollut varaa alle kymmenasteisessa illassa ulkoilla.

Hakualue ryysis oli säilynyt ennallaan, mikä tarkoittaa sitä, ettei ketään ollut löytää saati saada kiinni sen paremmin naisten kuin miestenkään vuoroilla.

Valoa olsi saanut hakujen aikana sillä kohdin olla enemmän.

Sama tungos vallitsi oikeastaan koko talossa aina puoleen yöhön asti, sitten rupesi hellittämään.
Ikävä vain, että siinä vaiheessa oli jo muutama niistä tavoittamatta jääneistä jo poistunut.

Tappiin asti kuitenkin piti olla.Viimeisille valsseille en enää ketään sellaista löytänyt (tai oikeastaan yrittänytkään löytää), jonka kanssa ihan viimeisetkin voimani olisin valuttanut Kisiksen lattialautojen väliin. Niinpä hiippailin ovelle ja ulos tasan puoli kahdelta.

Kieltämättä hiukan väsytti, mutta toisaalta myös jännittikin, sillä autojen katot olivat huurteessa, mikä tiesi pakkasta myös tienpinnoissa. Siinäpä se sitten auton mittari heiluikin nollan molemmin puolin ja tietokone varoitteli jäästä. Kaksi astetta oli pakkasta oikeastaan koko loppumatkan Hauholta Lahteen. Ei kuitenkaan luistella tarvinnut.

Kesänmerkeistä kertova tekstarikin oli ratsastavan lintuharrastajan lähettämänä ilmestynyt juuri ennen puolta yötä kännyyni: pääskyset (hirundo rustica) ovat parvena tulleet Sipooseen.


Kohtalaisen pitkän illan (tanssiaikaa 20.05-01.30) saldo jäi tungoksen ja useiden epäonnistuneiden täsmähakujen vuoksi varsin matalaksi: 18/7.

Naisten hakuajat, alkuillan puolituntinen ja yhdentoista varsinainen tunti sekä vielä sekahaku lopussa, eivät juuri hakuja tuottaneen, sillä puoleen väliin salia yltäneen naisten rivistön eteen ei tullut mieleenikään tuppautua.

Sivummalla seisten jäi ilman muuta paitsioon. Kahvion puolelta sentään joku kävi jäännöskappaleita poimimassa.

Ai niin, ne yhtyeet: PekkaNiskan Pojat ja Finlanders täydensivät mukavasti toisiaan.

PNP:n riveistä vain Matti-Sakarin rumpalipoika näkyi tanssijoiden sekaan uskaltautuneen. Finlandersilta en myöskään samalla asialla muita havainnut kuin Lassen, jonka vierellä tulikin muutaman kerran illan kuluessa tanssahdelluksi.

Noita kahta joukkiota onkin tässä kevään kuluessa (helmikuun lopusta lähtien laskettuna) tullut tavattua ehkä hiukan liiankin usein. Finlandersia seitsemän kertaa ja vielä tänään sekä 23.5. Kapakanmäellä ja 25.5. Kolmilammilla.

PNP on tullut vastaan samana aikana kuusi kertaa.

Vielä tänään Mäntsälässä toisena oleva Sykekin mahtuu tuohon suurukulutuksen kohteena olevien joukkoon. Tämän illan jälkeen on heitäkin tullut katselluksi ja kuunnelluksi eri puolilla Suomea tuon saman ajan sisällä viisi kertaa.