Humppis Lauantai 17.5.2008
Sitäpä onnistuu yllättymään edelleen, vaikka muka kaiken on lavatanssin osalta jo kokenut.
Oli olevinaan ihan selvää, että yhdistelmä Finlanders-Syke saa aikaan ryntäyksen, jonka vuoksi pitäisi olla hyvissä ajoin paikalla välttyäkseen jonotukselta.
Kohtalaisen hyvin ehdittiinkin, vaikka olin tehnyt Suomenlahden rannan Beverly Hillsin kautta pikku koukkauksen sieltä ensiluokkaisen, vaikkakin juuri risteilyltä palanneen, evästyksen mukaan noukkien jokseenkin tasan kahdeksaksi lippuluukulle. Ei merkkiäkään jonosta. Parkkikenttäkin oli vielä lähes tyhjä.
Pääsylipun hintakin normaali, 14 €, mikä Mäntsälän kohdalla on merkille pantava seikka, etenkin musiikkitarjonnan huomioiden.
Minkäänlaista tungosta ei ennen yhdeksää syntynyt. Sitten kyllä jo päästiin normaaliin Mäntsälä-meininkiin kiinni. Tosin fanittajia oli aivan olematon määrä, taisi olla maksimissaan viisi henkeä. Niinpä suorakaideosuus stagen edessä toimi lähes kunnolla suuren osan iltaa.
Jossakin määrin oli kymmenen ja puoliyön välisenä aikana käytettävä takanarikan tasannetta, missä tilaa useimmiten olikin riittävästi -tai sitä raivattiin.
Ahtautta aiheutti lähinnä sää (rankkasadekin välillä käväisi), jonka vuoksi iso tupakkiterassi oli poissa käytöstä. Sikaosaston myyntiä oli vain siinä kahvion nurkassa. Siitäpä onneksi sai juoman kohtuullisen nopeasti, sillä tukkeenahan siinä tiskillä koko ajan joutui olemaan. Kaiken kaikkiaankin kahviossa oli liikkuminen jokseenkin tukalaa.
Sama sää tietysti esti etuoven ulkopuolella jäähdyttelynkin. Olisi jäähtynyt liikaa.
Täsmähakujen missaantuminen melko usein illan kuluessa, tipautti fiiliksiä välillä, mutta aina kuitenkin sieltä pääsi nousemaan. Se naissumppu orkesterikorokkeen pohjoispäädyn tuntumassa on todella vaikea pala.
Muutamia suosikkeja sai jahdata välillä aika ankarastikin, mutta lähes kaikkien kohdalla lopulta kiitos sentään seisoi.
Vaikka väsy painoi (molempiakin valvoneita), yhteen asti kuitenkin jaksettiin.
Hiukan enemmän väsytti jo sitten kotimatkan loppuosuudella, kun takana rupesi olemaan ajoa yhteensä lähemmäs 300 km. Kuitenkin vasta Mäntsälän pohjoispuolelle taas uudelleen päästyäni rupesin nuokahtelemaan todella. Vähän ennen kolmea onneksi sentään pääsin jo kotiin ja pikaisen yöpalan jälkeen nukkumaankin.
Mäntsälän hiukan lyhennetyn illan saldo kasvoi kuitenkin käsittämättömän korkeaksi (21/10), varsinkin verrattuna täysimittaiseen edellisiltaan Kisarannassa (18/7).
Varsin paljon samoja naamoja molemmissa paikoissa -luonnollisesti.
Tänään sitten pitäisi vielä jaksaa lähteä avaamaan Kolmilammin kesäkautta. Näinköhän menee pilkkiretkeksi?
Sitäpä onnistuu yllättymään edelleen, vaikka muka kaiken on lavatanssin osalta jo kokenut.
Oli olevinaan ihan selvää, että yhdistelmä Finlanders-Syke saa aikaan ryntäyksen, jonka vuoksi pitäisi olla hyvissä ajoin paikalla välttyäkseen jonotukselta.
Kohtalaisen hyvin ehdittiinkin, vaikka olin tehnyt Suomenlahden rannan Beverly Hillsin kautta pikku koukkauksen sieltä ensiluokkaisen, vaikkakin juuri risteilyltä palanneen, evästyksen mukaan noukkien jokseenkin tasan kahdeksaksi lippuluukulle. Ei merkkiäkään jonosta. Parkkikenttäkin oli vielä lähes tyhjä.
Pääsylipun hintakin normaali, 14 €, mikä Mäntsälän kohdalla on merkille pantava seikka, etenkin musiikkitarjonnan huomioiden.
Minkäänlaista tungosta ei ennen yhdeksää syntynyt. Sitten kyllä jo päästiin normaaliin Mäntsälä-meininkiin kiinni. Tosin fanittajia oli aivan olematon määrä, taisi olla maksimissaan viisi henkeä. Niinpä suorakaideosuus stagen edessä toimi lähes kunnolla suuren osan iltaa.
Jossakin määrin oli kymmenen ja puoliyön välisenä aikana käytettävä takanarikan tasannetta, missä tilaa useimmiten olikin riittävästi -tai sitä raivattiin.
Ahtautta aiheutti lähinnä sää (rankkasadekin välillä käväisi), jonka vuoksi iso tupakkiterassi oli poissa käytöstä. Sikaosaston myyntiä oli vain siinä kahvion nurkassa. Siitäpä onneksi sai juoman kohtuullisen nopeasti, sillä tukkeenahan siinä tiskillä koko ajan joutui olemaan. Kaiken kaikkiaankin kahviossa oli liikkuminen jokseenkin tukalaa.
Sama sää tietysti esti etuoven ulkopuolella jäähdyttelynkin. Olisi jäähtynyt liikaa.
Täsmähakujen missaantuminen melko usein illan kuluessa, tipautti fiiliksiä välillä, mutta aina kuitenkin sieltä pääsi nousemaan. Se naissumppu orkesterikorokkeen pohjoispäädyn tuntumassa on todella vaikea pala.
Muutamia suosikkeja sai jahdata välillä aika ankarastikin, mutta lähes kaikkien kohdalla lopulta kiitos sentään seisoi.
Vaikka väsy painoi (molempiakin valvoneita), yhteen asti kuitenkin jaksettiin.
Hiukan enemmän väsytti jo sitten kotimatkan loppuosuudella, kun takana rupesi olemaan ajoa yhteensä lähemmäs 300 km. Kuitenkin vasta Mäntsälän pohjoispuolelle taas uudelleen päästyäni rupesin nuokahtelemaan todella. Vähän ennen kolmea onneksi sentään pääsin jo kotiin ja pikaisen yöpalan jälkeen nukkumaankin.
Mäntsälän hiukan lyhennetyn illan saldo kasvoi kuitenkin käsittämättömän korkeaksi (21/10), varsinkin verrattuna täysimittaiseen edellisiltaan Kisarannassa (18/7).
Varsin paljon samoja naamoja molemmissa paikoissa -luonnollisesti.
Tänään sitten pitäisi vielä jaksaa lähteä avaamaan Kolmilammin kesäkautta. Näinköhän menee pilkkiretkeksi?
Kommentit