Perjantai  02.05.2008 Pavi:

Mikko

Tyypillinen tanssiperjantain rutiini päälle. Kaikki mahdolliset mukaan ja tässä tapaukessa vielä yöpymistarpeet. Tavallaan tanssit olivat alkaneet jo töissä. Joskus työn lomassa on aikaa. Aikaa kerrata askeleita ja toivoa, että ne meni siten, kuten joskus on opetettu. Mitä lajeja astelin? No tietty valssia ja tangoa, mitä ei ole pahemmin tarvinnut tanssipaikoilla harrastaa.

Kello 16 jälkeen pyörähti sama rutiini, kun talvikaudella Järvenpään lähtiessä. Parranajovälineisiin oli nyt kiinnitty enemmän huomiota. Enään ei huvittanut lähteä tanssimaan Halloween-naamalla.

Tiedossa oli jivekurssi tälle perjantaille, mutta ei tällä kertaa houkutellut oikein mukaansa. Täten en pitänyt mitenkään kovaa kiirettä lähteä matkaan.

Tikkurilan asemalla olin joskus hieman yli klo 18. Pikavisiitti läheiseen kauppakeskukseen ja tämän jälkeen mietin millä menisin Paville. Viime kesänä homma hoitui asemalta lähtevällä bussilla ja tanssikummin kyydillä. Olin netistä katsonut reittiä asemalta suoraan Paville. Olin karkeasti arvioinut, että etäisyys olisi maksimissaan n 7,5 km. Taksiin en aikonut pelimerkkejä sijoittaa ja linja-autojen aikataulut eivät olleet tiedossa sillä kertaa.

Kello oli jotakin 18.30, joten ei muuta, kun päkiät kohti itään päin. Ensimmäisenä piti löytää Tikkurilantie. Minulla ei ollut karttaa mukana, joten olin mieleen painetun kartan varassa.

Ensimmäinen piste löytyi yllättävän helposti. Tikkurilantietä pitkin kohti Hakkilaa. Mieleen tuli kysyä matkan edetessä, miten paljon sitä matkaa todellisuudessa vielä olisi. Vastaan tuli keski-ikäinen pyöräilevä pariskunta. He kertoivat, että matkaa olisi vielä n. 3,5 km. Vielä muistivat varoittaa edessä olevasta ylämäestä. Toivottivat vielä suu hymyssä hauskaa tanssi-iltaa. Taitaa kävelevä tanssimies on huisan hauska näky, näin pe-iltana.

Jatkoin matkaani. Varoitettu ylämäki oli loiva, mutta vastaavasti taas pitkä. Eihän tuollainen mäki saa miestä lannistaa. Matka jatkui vanhan Porvoontien risteykseen. Siitä pariskunnan neuvon mukaan vasemmalle päin. Jälleen halusin varmuutta miten kaukana Pavi vielä onkaan. Hautausmaan kohdalla pysäytin pari kaveria, jotka olivat rullasuksilla kuntoa kohentamassa. Sanoivat, että tuossa missä vaalea auto nyt menee, niin käänny oikealle. Kiitin ja kävelin ripakasti kohti risteystä. Risteyksessä oli pieni opaskyltti. Nyt huokasin helpotuksesta. Ei enään kaukana. Tästäkin oli kyllä vielä tarpeeksi matkaa ja ajatuksissa kävi, että olisiko siinä pitänyt kääntyä.

Vihdoin vastaan tuli tuttu rakennus teollisuusrakennusten keskellä. Autot parkkipaikalla viestittivät paikalla olevan jo runsaasti väkeä. Jivekurssi oli ilmeisesti kiinnostanut.

Lippuportin kautta lippu ja tanssipassi mukaan. Siitä suoraan pitkää käytävää pitkin narikan viereisille tuoleille vaihtamaan kevyemmät kengät koipiin. Takki & kassi narikkaan ja tutustumaan mitä hyvää Pavin kahvio tarjoaa tänä kesänä. Ostin pullon kivennäisvettä ja yllätyin halvasta hintatasosta. Kahden euron lantista sai vielä vähän takaisin. Muissa käymissäni tanssipaikoissa tuohon olisi pitänyt laitaa 20 st tai 50 st kolikko päälle. Istahdin lähelle TV:tä. Sitä katsoin pienen tovin, mutta käynnissä oleva jivekurssi voitti mielenkiinnoin. Kurssi oli ihan lopussa. Väkeä oli paljon oppimassa lajin saloihin.

Miestenhuoneessa kävin pyyhkimässä pahimmat hiet pois. Siinä eräs kaveri kysyi voiko mennä ensin yksityishuoneeseen. Hänellä oli repussa pullo lonkeroa, eikä halunnut juoda sitä kaikkien nähden. Totesin tuon omien juomien nauttimisen olevan riski täällä. Kaverin olemus kertoi nautitun tulleen muutakin, kun kansalaisluottamusta.

Illan taisi aloittaa Mikko Mäkeläinen ja perinteitä kunniottaen tietysti valssilla. Kuten omat perinteet, niin seurasin muiden sujuvaa tanssimista. Samoin seuraava tangopari meni muiden tanssia ihailessa. Kolmas pari olikin jo mitä teki mieli tanssia. Foksia tanssiessa oppi tuntemaan paikan pullonkaulan. Akvaarion puoleinen sivu oli kaikkein ahtain. Orketerikokekkeen edessä hyvää tilaa edetä. Kahvionpuoleinen sivu oli petollinen. Siinä sattui illan aikana kaksi pikkuhaaveria ja samassa paikassa. Ei tuo vielä mitään mutta, kun kyseessä oli vielä sama daamikin. Ensin minun haulla ja sitten hänen haulla perään. Siinä ei omat pahoittelut paljon tunnelmaa nostanut. Illan ensimmäinen ikävä juttu, mutta ei suinkaan viimeinen.

Kuten tavallista, niin omat tanssittavat lajit on nykyään jämähtäneet kävelyhumppaan ja foksiin. Humpassa opin daamin vinkistä suhteuttamaan oman liikkumisen muiden tahtiin. Osaan siten tulevaisuudessa toivottavasti törmäilemään vähemmän.

Lämpötila kohosi illan mittaan sille tasolle mitä muistelin sen viime kesänäkin olleen. Selkämys tuntui kastuvan pelkästä seisomisesta. Onneksi muuan daami oli järjestänyt paikan päälle pyyhkeen, minkä kävin kuittaamassa välittömästi, kun hänet pongasin.

Tanssiorkesteri Magia oli sellaisenaan Myrskylyhdyn tasoinen tanssittaja. Molemmat soittivat pätevää tanssimusiikkia. Muutama omaperäinen mieltä kutkuttava kipale mahtui molempien setteihin Mikael Konttisen tullessa lavalle artisti sai ansaitut ablodit. Siitä eteenpäin illan parhaan viihdyttäjän tittelistä ei ollut mitään epäselvää. Eräänkin daamin kommentiin oli pakko yhtyä. Huikea karisma yhdistettynä vankkaa ammattitaitoon ja loppu on viihdemaailman legendaa.

Illan aikana foksia tanssiessani parini kertoi, että joutuu kohta lähtemään lonkkaleikkaukseen, jos tanssii foksiparin toisen puolikkaan. Pisteenä i päälle kehotti minua vielä menemään foksikurssille. Jäin aivan suu auki tilannetta ihmettelemään. Ei varmasti tarvitse kertoa, että jätti minut siihen kesken tanssin. Sen verran äänekkäästi "kehui" minun tanssitaitoa muille daameille, ettei jäännyt minulta kuulematta. Näitä daameja tuntuu mahtuvan minun tanssikesääni suunnilleen yksi kesässä. Toivottavasti ei enempää. Tämän jälkeen ei tehnyt hakuja portaan vierestä. Muualta kylläkin

Tuttua daamia tanssittaessa kysyin, että tanssitaanko jälkimmäinen kipale tuolla Akvaarion puolella, kun siellä ei ole vielä tullut koskaan tanssittua. Akvaarion puolella oli mukavan vilpoisaa. Ikkunasta näki pimeyden jo tulleen. Tuossa tilassa on jotenkin, niin mieltä virkistävä tunnelma. Mielestäni jokaisen olisi syytä käydä tanssimassa edes yhdet illan aikana siellä. On tuolla tilalla miten sisäpiiri tai puoliammattilaismaine. Rohkeasti vain.

Kun suunitelmat oli launtaille valmiit, niin loppuun asti tuli oltua. Kannatti olla, kun hinta-laatusuhde ehdottomasti kohdallaan.

Puolitoista tähteä.