Humppis                                                  Lauantai 10.5.2008

Vähän myöhäiseen meni tämän raportin kirjoittaminen muutamastakin syystä.

Ensinnäkin jäi järkyttävän vähiin tuo varsinainen nukkuminen jo toisena peräkkäisenä yönä (nyt 03.00-05.00). Ihan pöpperöisenä ei viitsi kirjoittelemaan ruveta.

Sitäpaitsi aivan sietämättömän upea äitienpäivähelluntain sää houkutteli ulos heti aamusta.

Kaikenlaista muuta tuli sitten puuhailluksi pääosa päivästä. Nyt vasta, taas iltapäivälenkiltä (lyhyissä shortseissa jo) palattua terhistyin koneelle koputtelemaan.

Ei ollut eilen sateesta tai sen uhkastakaan tietoa Riutalle ajellessa. Ilmastointi se on poikaa autoillessa!

Jo heti lippujonosta päästyä oli tilaisuus ensimmäisiin halauksiin, joten loistavasti lähti ilta liikkeelle. Samassa seurassa ne sitten ensivalssitkin keinuteltiin menemään. Tilaa oli, mutta liukasta lattiaa myös.

Finlandersista ei sen kummempaa. Iloisesti hoitelivat hommansa taas, kuten aina. Se ihan loppuillan Näsä-boogie pareineen tosin meni jo hirtehishuumorin puolelle. Oli nimittäin maitohappoja yhden piimäpurkin verran siinä vaiheessa jo koipiin kasaantunut. Avauskokoonpanossa ne muuten nuokin biisit tempaistiin menemään.

Volarea toiseksi yhtyeeksi odoteltiin, mutta salanimellä Myrskytuuli siellä nyt soiteltiinkin. Mikä lie nimenvaihdon syynä. Vallan mallikasta oli meno siinäkin päässä koroketta. Tackar och pockar!

Hiukan tavallista enemmän oli nyt havaittavissa sekaannusta vyöhykejaon osalta. Ne ohjelaput saisivat kyllä olla ainakin kolme kertaa nykyisen kokoiset ja mieluusti ulko-ovien vieressä ulkopuolella myös. Nyt ei niitä taida kukaan havaita. Tosin paheksuin muutamaan kertaan illan kuluessa sitä, että vallan kokeneet ja takuulla asiasta perillä olevatkin herrat näkivät aiheelliseksi tanssahdella vähän missä sattui.

Kyllähän joissakin cha cha- ja rumbatilanteissa sitä väkeä avo-otteessa olikin niin paljon, etteivät kaikki uloimman pylväsringin ulkopuolelle olisi mahtuneetkaan. Se kuitenkin oli turhaa, että ihan keskipömpelin seinustallekin tultiin härvelöimään. Fiilistely häiriintyi.

Vastaavasti sitten kyllä jivettäjien joukon läpi foksaili melkoisen moni pari jatkuvasti siellä ulkoringillä.

Nestehukka illan kuluessa oli valtava, sillä nyt ei ollut viileätä edes illan alussa eikä lopussakaan.

Onneksi nyt oli jo Lato avattu ja takapihalla muutenkin pystyi poutakelin vuoksi oleskeleman ihan loppuun asti.

Niillä maitohappojaloilla kun ihan tappiin asti piti tanssia, tuli illan saldoksi väistämättä hyvinkin korkea lukema (yhtä vaille ennätys): 28/11.

Nyt sitten jo valmiiksi niille muutamille onnettomille, jotka pitävät tuolla toisaalla suorastaan velvollisuutenaan moittia aktiivitanssijoita ja varsinkin minua suorituskeskeisyydestä ja saldojen ilmoittamisen katsovat olevan osoitus siitä, toistan saman, minkä niin monta kertaa ennenkin:

Tanssi on onnistuessaan suunnaton ilo ja nautinto. Tuota nautintoa sekä saadaan että jaetaan toisten ihmisten kanssa. Minä ainakin tunnen lähes jokaisen tanssittamani, joten pystyn hyvin muistamaan, keiden kanssa kulloinkin olen tanssinut. Kotimatka, yksinään ajaen varsinkin, menee miellyttävästi niitä illan tapahtumia tuoreeltaan kerratessa.

Kotona sitten ennen nukkumaan menoa on yöpalan ääressä oiva tilaisuus kirjata ylös nuo muistelot. Luonnostaan ne rakentuvat numeroiksi siinä myös.

Raporttejani en niitä kärkkäästi arvostelevien ja vääristelevien pikkusieluisten tiukkapipojen luettavaksi saati reposteltavaksi kirjoittele. Oikeastaan ovat julkisia päiväkirjamerkintöjä, mikä trendi on varsin selvä ollut tässäkin maassa jo pitkään.

Jos joku tuota ei ymmärrä eikä hyväksy, ei tarvitse lukea.