Mikko                           Lauantai  26.04.2008

Perjantaisesta Esakallion tansseista oli toivuttu....ainakin henkisesti. Fyysisen puolen kanssa oli vähän niin ja näin. Launtaina en katsellut mitään tanssiopetusjuttuja. Väkisen nuo askeleet ja käännökset eivät päähän mene. Tässähän piili selvästi yliharjoittelun vaara.

Koska juurikin tähän tanssilauntaihin sisältyisi muutakin, kun iltatanssit, niin lähdin liikkeelle jo klo. 12.25 linjurilla kohti Riutta-kaupunkia. Sieltä edelleen junalla suuntana Pasila. Tämä suomalaisen Tv:n ja radion kotikulma.

Pasilasta kengät kohti Messukeskusta. Siellä oli tänä vuonna peräti kolmet messut samaan aikaan saman katon alla. Kun olen immeinen, joka tuntee mielenkiintoa pieniin rakentelujuttuhin, niin lapsi ja lemmikkimessut sivuutin sujuvasti. Omia lapsia ei ole, eikä myöskään lemmikkejä. Tässäpä syy.

Mukana oli paljon jo nähtyjä aikaansaannoksia, ehkä liikaakin. Uuttakin tuotantoa oli onneksi paikalla. Hyvin tehtyjä ja viimesteltyjä töitä olivat kolleegat saanneet aikaan ja uskaltaneet tuoda paikalle. Kyllä näissä silmä lepäsi. Siinä jututin harrastekavereita, joista ainakin yksi kysyi, että jokos Rellu on jo valmis? Totesin siihen vaisuna, että odottaa valmistumista makuuhuoneen pöydällä. Arvatkaapa eräs syy, miksi se on yhä kesken. Juurikin näin.

Muutamia ostoksia tuli tehtyä. Erehdyin kertomaan hurahtamisesta tanssiin. Eräskin alan kauppias sanoi, että tuohan on vaarallista. Siinä voi joutua liian lähelle kauniimpaa sukupuolta. Johan on mielipide tämäkin. Ehkä se vaan on outoa, kun kyseinen herra on tuntenut minut jo yli kymmenen vuotta. Että tämä mies voi hurahtaa lavatansseihin. Niin se maailma muuttuu Eskoseni.

Messukeskuksesta lähdin kohti Pasilan rautatieasemaa. Pistin ostokset ja kaikki ylimääräisen lokerokaappiin. Tämän jälkeen utelin vartijalta, että mihin aikaan asema suljetaan. Kävi selväksi aseman olevan yhä auki tullesani Ruusulinnasta. Tähän asti kaikki on mennyt putkeen. Jostakin putkahti päähän ostaa lippu Helsinkiin. Miksi ostaa lippu, kun keskusta on kolmen kilometrin päässä ja aikaa olisi rutkasti ennen tansseja? Tuhahdin siinä ja lähdin kävelemään kohteena Kallio-niminen kaupunginosa. Vielä poikkesin eräässä K-liikkeessä Aleksin Kiven kadulla. Sieltä kauppias ystävällisesti patisti ulos klo 17.10.

Matka jatkui kantaruokapaikkaan. Ilma helli ulkona olevia. Lämmintä ja puolipilvistä. Kyllä siinä kelpasi kävellä. Kallion kirkko on aina ollut minulle hyvä maamerkki. Sen mukaan nytkin suunnistin. Porthaninkatu tuli tovin vielä käveltyäni kenkien alle. Ex Cotton Factory:in ovesta sisään ja käsipyykin jälkeen ikkunapyötään odottamaan tilausta ottavaa tarjoilijaa. Aikansa, kun odotti, niin sitä saa mitä tilaa. Tässä tapaukessa Suuren kanjonin-burgerin. Täällä pitäisi pärjätä ainakin klo 00.00 asti. Hamppariateria oli hyvin täyttävää. Kolme 100g pihviä varmisti sen, että viimeiset ruuanrippeet sai syödä todella hitaasti. Tiukkaa teki. Syömiset maksaessa kysyttiin vielä otanko kahvia jne. Ei tällä kertaa kiitos ja jatkoin matkaani Töölönlahden kautta kohti rautatieasemaa. Siinä matkalla vastaan tuli monia nuoria pareja käsikädessä. Kevät on tunnetusti ihastumisen ja rakastuminen aikaa.

Asematunnelin Kesko-kaupasta hankin pari suklaapatukkaa, riisivihannespakasteen ja purkin tonnikalaa. Nämä ovat siis aamupala-ainekset. Tämän jälkeen viimeinen välietappi ennen Ruusulinnaa eli Kamppiin käy tieni.

Kampissa odotti illan ensimmäinen iloinen tanssiylläri. Odotuspenkillä istui jo ainakin muutama Ruusuun matkaava tanssija. Eräskin sangen viehättävä daami pisti tuloni merkille. En tiedä plus vai miinus-merkkisesti. Sen verran jälleen olin ujopiimä, etten hakenut häntä tanssimaan. Korjaamaton moka tänä iltana, mutta jos sitten vaikkapa Pavilla. Kampissa minut valtasi aivan mieletön väsymys. Onneksi se ei saannut minusta yliotetta ja helpotti illan kääntyessä yöksi.

Lumeton vuodenaika on myöskin siitä mieluisa juttu, että julkinen liikenne pysyy paremmin aikataulussaan. Bussi lähti kutakuinkin aikataulussaan Nurmijärveä kohti. Ruusulinnaan tulimme joskus hieman yli klo 20.30. Pihassa odotti illan toinen yllätys. Autoja oli  kuin meren mutaa. Lipputiskin kautta eteenpäin. Ilmeisesti Mäntsälän kesäkausi oli pakottanut tiketin hinnaksi 12€. En valittanut yhtään.

Jos Esakallio oli jotakin opettunut jälleen, niin se oli pyyhkeen ottaminen mukaan ja lyhythihainen paita. Pyyhe oli alussa kassissa, mutta illan aikana pidin sitä siinä kahvilapäädyn kaiteen juurella. Tietty pieni pelko siitä, että pöllitään siitä. Pelko oli onneksi aiheeton. Siinä se oli ja pysyi. Illan kolmas iloinen ylläri oli daamirivistö. Paikalla oli kohtuu paljon porukkaa ja myös niitä minun ikäisiä + nuorempia.

Tutun kaavan mukaan miestenhaku oli päällä, kun bussiporukka saapui paikalle. Muistaakseni Jaana Hiltunen & Sheriff oli äänessä tullessani. Taisin jälleen aloittaa foksilla. Ilta oli muutenkin hyvin foksipainotteinen. Kun se on vahvin lajini, niin minkäs teet...

Jos perjantainen Someron visiitti oli pistänyt epäilyn, että osaanko todella foksia, niin Ruusis pyyhkäisi tuon heti alkuillasta romukoppaan. Nyt ei daameille tuottanut vaikeuksia pysyä neljänneskäännöksen perässä. Erojakin oli tietty, mutta mitään suurempaa tökkimistä ei kyllä tuntunut olevan. Miten kahden tanssipaikan daameissa voi olla näin huikea ero? Ihmettelen sitä muuten vieläkin. Tosin kaikki eivät ilmeisesti luota minun reittivalintoihin. Eräskin kuikuili eteenpäin mentäessä. On siinä rytmissä ja tahdissa vielä minulla oppimista. Siinä daamirivistön edessä aiheutin pienen törmäyksen. Muut taisivat tanssia hidesta foksia, kun itse pyyhin parini kanssa sitä norminopeutta. Pahoittelut törmäysparille ja menoa oli pakko hiljentää.

Muutamat hauskat kävelyhumpat tuli illan mittaan mentyä. Hyvin oli tilaa niille.

Tangon, valssin, jenkan aikaan olin yleensä poissa parketilta. Naisten hakuvuorolla ei mitään vilskettä ollut. Hyvin kiersivät miehen. Erään valssin aikana norkoilin siinä kahvilan kaiteen juuressa parketilla. Jostakin syystä sekin on hakualue, jos ei tyrkkyrivistä tullut hakua. Tosiaan valssille haettiin. Kerroin daamille, että valssi vielä alkeellista. Kertoi omansa olevan samaa tasoa ja eikä muuta, kun valssille. Sitä perusneliöö tahkottiin..jälleen. Olimme etenevien tiellä ja siirryimme tolppin väliin veivaamaan. Hyvin se neliö meni, mutta mutta kun sitä etetevää valssia on kurssilla tanssittu, niin olisi jo ehkä aika kokeilla sitä tositoimissa. Rohkeutta ja riskin ottoa pitäisi vaan löytyä. Tietty miksi pilata hyvä tanssi-ilta yhdellä mokaan menneellä valssilla.

Sinitaivas heitti hyvän keikan ...jälleen. Kun olen ollut neljästi talvikaudella heidän tansseissa, niin kesäpaikoissa kierrän heidät kyllä kaukaa. Ei liikaa makiaa mahan täydeltä. Jaana Hiltunen Seriffin tähti rinnassa oli uusi tuttavuus ja positiivinen sellainen. Ynnättynä la-ilta perjantaihin oli muutenkin tanssijan kannalta parempi. Ruusulinna tarjosi hyvin vähän iskelmää ja enemmän sitä tanssimusiikkia.

Illan mittaan tuli tiuhaan tehtyä visiittejä kahvion puolelle. Vissy oli kova sana tänä iltana. Sitä tuli juotua yksin sekä parin palstalaisen kera. Seura kelpaa aina, vaikka olisi miesimmeinen.

Jos bussivuoro on tullessa vakio, niin sitä se myös lähtiessä. Ennen poistumista käväsin miesten huonessa vetämässä villapaidan tanssipaidan tilalle. Kiitin ovella pokeparia kuluneesta kaudesta ja kävelin ulos yllättävän lämpimään yöhön.

Siinä oven suussa eräs naispuolinen Pavin poke kyseli, että eikös auton pitäsi olla jo odottamassa. Rauhoitin häntä sanomalla, että kyllä se sieltä tulee.

Klo 0.25 bussilla kohti Cityä. Jäin kisahallin kohdalla pois. Siinä kävellessä kohti Pasilaa vastaan pari ulkomaan hemmoa jotakin höpöttäen. Taisi olla saksaa.

Pasilan asemalle päästyäni odottelin aikani junaa. Siinä pari nuorta neitoa kysyi onko minulla puheaikaa kännykässä. Puheaikaa löytyy, kun en harrasta mitä ennakkoon maksettuja liittymiä. Kehotin puhumaan lyhesti. Soittivat kaverille pyytäen yöpaikkaa. Kun ensimmäinen ei tärpänyt, niin pyysivät, että saavatko soittaa toisen puhelun. Annoin luvan ja samalla muistin, että nyt on sunnuntai. Soita koko päivä eurolla.

Junan tuloaika lähestyi ja otin kaapista kamani. Riksuun päästyäni kävelin työpaikalle, kävin suihkussa, otin makuupussin, makuualustan ja asetuin nukkumaan joskus klo 04.40.

Talvikauden sain päätökseen kolmen tähden arvoisesti.