Kun megatähtien perään on viime aikoina huudeltu, niin tähän voisi kertoa yhden esimerkin hyvän tanssimusiikin soittajien ja kaupallisten kanavien tekemien megatähtien vetovoimasta. Kapakanmäellä viime perjantaina (23.5.08) soittivat Finlanders ja Martti Metsäkedon orkesterit ja siellä myytiin noin 700 lippua. Sen sijaan noin 60 km säteellä olevassa toisessa paikassa myytiin vain noin 300 lippua, vaikka siellä oli maan mainio Yölintu kahvoissa. Viime mainittu orkesteri kuittasi varmasti enemmän kuin kaksi edellistä yhteensä.

* *
Kun on alkuun päästy, niin jatketaanpa näistä tanssilavojen uhkakuvista, joita on muitakin kuin seeprat ja pitkällä juoksulla soittolista. Viime mainitut kun tappavat tanssitaidot ja -halut varmemmin kuin seeprat.

Suomessa on kertalukua 400 ohjelmatoimistoa. Vertailun vuoksi todettakoon, että Ruotsissa on kaksi. Toinen on lähellä työnantajia ja toinen työntekijöitä. Siellä systeemi on hyvin läpinäkyvä, ei tarvitse vahtia niin sanottuja liikesalaisuuksia.

Ohjelmatoimistot tappelevat vuosisopimuksista. Näillä tarkoitetaan tanssipaikkojen, ravintoloiden ja laivojen ennen muuta orkestereiden järjestämistä seuraavan vuoden aikana. Ohjelmatoimistot saavat aina vuodeksi diktatoriset valtuudet valita juhlapaikan soittajat. Ohjelmatoimistoilla puolestaan on omat kytköksensä. Esimerkiksi tangofestivaalien voittajille on luvattu tietty määrä keikkoja. Nämä keikat on löydyttävä vaikka kiven alta, halusi tanssipaikan ylläpitäjä niitä sitten tai ei. Viime aikoina tämä ei on tahtonut olla voittopuolella eli erilaiset kunkut ja muut voittajat eivät tanssin järjestäjiä hirveästi kiinnosta, kun näillä ei ole kuitenkaan tarpeeksi vetovoimaa kassavirralla mitattuna.

Toinen asia on sitten, ovatko nämä ns. vuosisopimukset lain hengen mukaisia. Rajoitetaanko ja vääristetäänkö niillä vapaata kilpailua ja siihen tyyliin. Tarkempi syyni voisi olla paikallaan silläkin puolella.


* * *
Mutta muuten olen sitä mieltä, että soittolistat on kiellettävä radiokanavilta.