Mikko                    Lauantai  30.04.2008 Riutta:

Harvoin kimppakyydeistä on runsaudenpula. Paljon yleisempää on jäädä kyytiä vaille kokonaan. Joka tapauksessa länsirannikon kyyti oli siitä houkutteleva ettei näin tarvitse Jokiniemestä talsia 3 km kylälle.

Kun itsellä on sellainen periaate ollut, ettei miestä tarvitse odottaa..ainakaan pitkään, niin hyvissä ajoin pistin itseni lähtökuntoon. Kyytiä jäin odottamaan Nesteelle. Mikä oli odottaessa, sillä ilma lämmin eikä sateen vaarasta ollut mitään pelkoa.

Pistin kyyditsijälle teksaria. Ilmoitti olevansa sillä hetkellä Someron kohdalla ja lupasi ilmoitella, kun kääntyy kantatielle 54, ilmeisesti 10-tieltä.

Vihdoin tuli kapulaan eloa, kun ilmoittivat kääntyneensä kantatielle, joka on lähes 90km pitkä. Pitkältä tuntui kyytiä odottaa. Taitaa odottavan aika olla aina pitkä.

Auto kääntyi vihdoin huoltoaseman pihaan. Onneksi autossa oli mukana pari nuorta viehättävää daamia. Ei tarvinnut pelkässä miesseurassa matkaa Riutalle tehdä. Daamit olivat varanneet Vappujuomaa mukaan. Ei kuitenkaan simaa, vaan huomattavasti tujumpaa tavaraa. Tuli vähän sekoiltua Kormun risteyksessä, kun vinkkasin mihin suuntaan käännyttään. Kormun kartanon jälkeen daamit ihastelevat edessä avautuvaa peltomaisemaa. Kerroin kyseisen maiseman tulleen hyvinkin tutuksi viime kesänä kävellessäni tansseista kotiin. Tämän kuultuaan daamit katsoivat minua jotenkin hitaasti. Toivottavasti nyt eivät aivan sekopäänä pidä.

Riutan parkkipaikalle tulimme reilusti hyvissä ajoin. Yllättävän paljon oli jo nyt populaa paikalla. Ainakin tavallisena la-iltana ennen kello 21 oli viime kesänä aika vaisua. Syynäkö hämäläisyys? Palstalaisia tai sisarkanavalaisia oli niitäkin jo paikalla. Muutamat esittely tuli tehtyä ja osa tuli halattuakin..kerrankin.

Siinä narikkapenkillä tanssikenkiä jalkaan vetäessä ei voinut olla ajattelematta kesää 2007. Niin tutulta lava tuntui. Narikan jälkeen visitoin kahvilan puolelle valssin soidessa taustalla. Olvin kivennäisvesimehujuomapullo tuli kylmäkaapista otettua ja sitä tulikin lähes aina juotua, kun kahviossa käväsin. Pyyhkeenkin olin jälleen tajunnut ottaa mukaan. Alkuillasta pidin pyyhettä narikkapenkkirivistön alla, mutta paras paikka sille oli kuitenkin juomapisteen lähellä olevalla pöydällä.

Kävin ensimmäistä daamia hakemaan foksille. Ei nyt mikään tanssi, mitä muistellaan kiikkustuolissa mielihyvää tuottaneena. Siinä keskipömpeliä ympäri tanssien silmään pisti jo tässä vaiheessa iltaa tanssialueet ja etenkin alueiden sekavuus. Ensifoksilla etenevät parit olivat nähdäkseni vähemmistö. Kädenalitanssijat täyttivät etenkin kahvilan puoleisen osan tanssialuetta. Taas daamirivistön ja keskipömpelin välinen alue hämmästytti tyhjyydellään. Taisin tästä mainita daamille.

Toinen foksi olikin jo ihan muuta. Jo alkuvaiheessa daamin laittaessa kädet ympärilleni aisti, että nyt kyseessä ei ole mikään Kanki-Kaisa. Daamin seuraamiskyky oli samoin keskitason yläpuolella. Jopa siinä määrin taitavaa, että toisti minun virheeni. Jostakin kumman syystä nousin päkiöiden varaan neljännellä askeleella. Outo virhe, eikä ollut ensimmäinen kerta. Jännitinkö vai mikä tuossa mättäsi?

Illan aikana tuli yksi kävelyhumppapari mentyä. Tanssialueiden sekasorto oli tässä vaiheessa jo vallitseva, että lopputuloksena oli eräs ikävimmistä humpistani ikinä.

Jo viime kesänä eräinä tanssi-iltoina oli siihen keskipömpelin viereen tuotu äänitekniikkapöytä ja nyt kauden avajaisissa Varjokuva syyllistyi samaan syntiin. Illan aikana takaa tuleva pari antoi vauhtia lopputuloksen ollessa törmäys siihen pöytään. Onneksi ei sattunut, vaikka reunat olivatkin terävät.

Iltani oli jälleen äärimmäisen foksipainotteinen. Riutassa sai ottaa koko opitun repertuaarin käyttöön. Jos eteenpäin ei päässyt daami edellä, niin sitten oli ainoa vaihtoehto mennä itse selkä edellä. Toimi toisinaan ja toisinaan ei. Siinä tanssijoiden härdellissä vaadittiin jatkuvaa improvisointia. Pysähtyä kun ei oikein voinut.

Illan mittaan sisälämpötila kohosi niin korkeaksi, että osan iltaa oli pakko vilvotella ulkona. Ulkona ollessani juttelin erään herran kanssa, joka ei ilmeisesti halua tulla tunnetuksi nikistään. Keskusteltiin ties mistä -ainakin tanssitreeneistä. Saman hepun kanssa tuli vaihdettua muutama sana, kun istuttiin lähellä juomapistettä. Meidän ohi tanssi daami, joka hepun mukaan on A-tason kilpatanssija. Kehotti minua olemaan hakematta häntä. Totesin siihen, että jos sitten foksille hakisi ja virnistin perään. Kaveri oli kertomansa mukaan päässyt tanssittamaan kyseistä daamia myöhemmin. No meriitti sekin.

Illan orkesterit plus solisti eivät erottuneet oikein toisiaan. Aikamoista peruspuuroa oli musiikki anti. Muutamat ihanat tunnelmalliset hitaat tuli tanssittua. Vaikea laittaa Fernettiä ja Varjokuvaa paremmuusjärjestykseen.

Juomapisteen lähellä istuessani ei voinnut miettiä viime kesää ja varsinkin toukokuun 19. päivää, jolloin ensimmäisen kerran kulutin samaista penkkiä. Täysin luomuna ja ihmetellen, miten täällä pääsee tanssimaan. Vuosi on kuitenkin tanssiharrastuksessa yllättävän lyhyt aika. Nyt takana on parit kurssit ja kosolti enemmän tanssiaskelmetrejä. Siinä penkillä istuessani tuli moikattua kaveria, jolla oli legendaarinen tanssiraporttiblogi......siis valitettavasti  paino sanalla "oli". Ihmettelen vieläkin, miten hän minut oikein tunnisti. Kuvaani kun ei ole missään tanssiaiheisella sivustolla.

Naisten tunti oli omalta kohdalta vaivaiset 40 min. Kun ei mahdu tanssimaan, niin vietin loppuajan kahvion puolella. Tuota daamirivistöä katsellessa kävi mielessä hakea daameja sieltä takaa. Pitääkin toteuttaa seuraavalla kerralla. Eräskin daami hakiessani sanoi, että pääseehän täällä tanssimaan. Mitenköhän moni daami jäi ilman tanssia kokonaan.

Loppuillasta, kun varttuneempi daamisto oli lähtenyt hakurivistä olisi voinut olettaa, että nuoremmat levittäytyvät laajemmalle alueelle. Näin ei kuitenkaan käynyt. Paketti pysyi kasassa. Illan loppupuolella pääsin tanssittamaan erästä, jota olen viimeksi vuosi sitten tanssittanut ja juurikin Riutalla. Esakalliolla myöhäistyin hieman.

Finaaliin asti oltiin. Sen verran omat ajatukset oli ties missä, etten heti löytänyt autolle takaisin. Moikkasin ulkona haahuillessani erästä daamia, joka harmitteli lompakossa olevaa syötyä purukumia, kunnes tajusin, että kyytiauto olikin ihan toisessa suunnassa. Kuskia odotellessa paransimme daamien kanssa hieman maailmaa. Kotona hieman yli klo 02 väsyneenä ja onnellisena.

Ehdottomasti kolmen ja puolikkaan arvoinen ilta Riutalla. Eräs kirous tuli rikottua.