Kaminiitto

Aatto piti ottaa varman päälle ja mennä Paville. Tulipunaruusujen tahdissa en ollut päässyt tanssimaan sitten miesmuistiin. (Tällä kertaa miesmuisti on jotain muuta kuin se tavallinen 37 sekuntia.)

Heillä on selkeät ja hyvät rytmit ja kappalevalinnat sen sorttiset, ettei tarvita ylemmän korkeakoulutason tanssikursseja päästäkseen nauttimaan niistä. Kaikille löytyy lupausten mukaan jotakin.

Toisena orkesterina oli Susanna Heikki & Sami Hopponen & Karavaani. He edustavat nuorempaa nousevaa tanssimusiikkisukupolvea. Orkesteri soitti alkusetillä tuttuja tanssikappaleita minulle sopivaan rytmiin. Heidän toisella setillä mukaan tuli viehättävä laululintu Susanna Heikki. Oikein kaunis äänikin ja tanssiorkesteriin sopiva. Pienellä trimmauksella (koutsauksella) he ovat Suomen tanssiorkesterien absoluuttista huippua.

Spiikkausta on yleisesti hieman syytä varoa, sillä tanssija kuulee tai aistii helposti yliyrittämisen, ylihauskuttamisen ja jännittämisen. Laitteet on yleensä viritetty soittoon ja lauluun ei puhumiseen. Sen vuoksi puheesta saa selvän korkeintaan 10 % yleisöstä riippuen paikasta missä sattuu lattialla puheen aikana seisoskelemaan. Helpommalla pääsee kun ei toivottele mitään eikä kysele yleisöltä latteuksia. Ilmoittaa selkeästi ja harvakseltaan että "Seuraavaksi (tangoa)" ja ei kun menoksi.

- - -

Vappupäivään kuulukin sitten vanhaan tapaan aamulla Ullalinnalla Retuperän uudempaa ranskalaista torvimusiikkia ja iltapäivällä Wanhalla Ylioppilastalolla pari tuntia juhlavalsseja. Tanssillisuus on aina vähän hiinä ja hiinä, mutta pihvi onkin tiettävästi muussa menossa.