On keskellä meren selkää, luoto armoilla aallokon.
Sinne lintukin pesiä pelkää, tyrsky lyö yli kallion.
:,:Miten sattuikaan sinne juurtumaan, yksinäinen saarnipuu,
paikkaan sellaiseen, johon kyennyt ei elollinen mikään muu:,:

Vaan jostakin tuuli tuonut, saarnen siemenen sinne on.
Miksi luonto lie oikkunsa luonut, päälle laakean kallion?
:,:Se on kasvumaa , johon istuttaa ihminen ei mitään vois.
Kukaan siksi ei arvaa kitkemäänkään, mennä sieltä mitään pois:,:

Kun siemenen tuuli kantoi, otti pienen, mut vahvimman.
Kasvupaikan tuon karuimman antoi, koska puun uskoi juurtuvan.
Luojan tehtävää, täyttää tärkeimpää, yksinäinen saarnipuu.
Oottaa hetkeä, jolloin rantalehdot kuolemasta havahtuu.

Kunhan luodon luo,
tuuli tiedon tuo, täyttymys tuo tapahtuu:
silloin matkaan sen, antaa siemenen, tuo yksinäinen saarnipuu.

______________________________________________________________
Kommentti Daniel:

Tämän Pia M. Laittoi varastetun kasvin kommentiksi, mutta on ihan oman säikeensä arvoinen.
Tuli outo tunne kun aamutuimaan luin tutun tekstin. Alkoi Junnun sanat ja sävel soimaan
ja haikeus täytti mielen. Junnulla oli sana ja kynä hallussa. Tuotti humoristisia että haikeita sekä
kovinkin puhuttelevia tekstejä. Kauneimmat Kari Tapion ja Katri-Helenan lauluista ovat myös
Junnulta.

Kuunnelkaa tästä.

Sitten tähän loppuun vielä tuttu kuvalinkki.