Humppis Perjantai 20.6. - lauantai 21.6.2008
Varsin aurinkoisen sään vallitessa sain ajaa mökille, mutta yskä kyllä pyrki vaivaamaan.
Siellä jo, Mutkamökillä, olivatkin molemmat jälkeläiseni pesueineen ja muine ruokakuntiinsa kuuluvine eläinkunnan edustajineen paikalla, kun puolen päivän aikaan perille saavuin.
Parkkipaikka siis täynnä, joten ajoin luottavaisesti mökkitien jatkona olevalle nurmikolle, koskapa pohja oli kova kuin betoni ja aivan kuiva.
Uskoin, ettei se siitä kehnommaksi reilun vorokauden aikana ehdi heikoissakaan olosuhteissa mennä.
Väärin luultu: lauantainen parin tunnin ukkonen rae- ja rankkasateineen teki tehtävänsä. Sen lisäksi, että sähköt katkesaivat kahdelta eivätkä olleet palanneet, kun saunan kautta kuudelta läksin Jenkkapirttiä kohti kuljeksimaan. Oli nurmikko muttunut veteläksi suoksi. Tunnin verran tehtiin töitä Katin kanssa työntö- ja ajotehtävissä vuorotellen, jota saatiin lopulta kärry kantavalle tienpohjalle. Kauhean näköiseksi jäi piha operaation jäljiltä. Soraa ja kattohuopasuikaleita upposi pyöränuriin suuret määrät.
Sekä auto että kuski olivat aivan rapaiset (auto sisätiloistaankin), kun lopulta saunalle saavuin. Niinpä oman kylpemisen ohella oli pestävä kulkuvälinekin samalla.
No, takaisin perjantaihin kuitenkin ensin.
Edelliskäynnilla paikkaamani fokan kiinnitin nyt sitten paikalleen paattini keulaharukseen, mutta purjehtimaan en lähtenyt, sillä koko Asikkalanselän mitalta puhaltava etelätuuli oli kova ja aallokko korkea.
Lauantaina sentään ehdin juuri ukkosen laannuttua puolen tunnin koukkauksen tekemään, kun jo kännykällä tuli syömään kutsu.
Tyttärenpojan kanssa tosin käytiin vetistä vuoristorataa kokeilemassa parin kilometrin soutulenkin verran. Yleensä soudan yksi, jolloin istun keskituhdolla, ja vene näin ollen on tasapainossa. Nyt puolta kevyempi Jami tietysti istui takatuhdolle ja minä eteen. Niinpä paatti oli vahvasti etupainoinen, mikä tiesi sitä, että laitamyötäinen tuuli pyrki menomatkalla koko ajan kääntämää perää vasemmalle. Minä siis jouduin soutamaan oikeastaan koko ajan vasemmalla airolla, jotta sain suunnan pidetyksi. Helposti ja vauhdikkaasti se osuus silti meni. Paluumatkalla sitten keikuttikin aika lailla. Kolminkertainen aika siihen matkaan sitten kuluikin.
Grillailua ja kaikenlaista mökkipuuhailua siis harrastettiin vain lähisukulaisten kesken.
Serkkutyttökin (ainoa sellainen, sillä kolme muuta ovat miehiä ja entisiä sotilaita isänsä tavoin) tuli isäukkonsa (kummisetäni) kanssa lenkillä vastaan. Harvoin tavataan, vaikka mökkinaapureita ollaankin.
Sää säilyi poutaisena iltaan asti, mutta sitten saunan päälle kun oli tarkoitus ryhtyä kokon poltoon, alkoikin sade. Se osa juhannusta jäi nyt sitten suosiolla. Siirryimme sisätiloihin.
Itse katsoin kortinpeluun riittävän puolen yön aikaan ja kiipesin yläkertaan nukkumaan. Muu väki jatkoi riekkumista aamuyölle asti.
Neljältä jouduin tosin ensimmäisen kerran sitten heräämään, kun tyttären kissat vaihtoivat vuoroa kovaäänisesti naukuen: toinen halusi ulos, ja toinen sisään. Sama uudelleen parin tunnin päästä. Muut eivät naukumiselle korvaansa lotkauttaneet, joten minähän se ovimikkona sain kissoille toimia.
Aamulla sitten läksin jo varhain ensin neljän kilometrin kävelylenkille rauhoittuneeseen Päijänteen kansallispuistoon. Sitten rantaan ja nyt yksin soutulenkille.
Kevyesti kulki paatti nyt, vaikka tuuli oli jopa hiukan voimistunut illasta. Ongelmaa paluumatkalla tuli sitten siitä, että muuan valtakunnallinen nostomies soitteli matkaltaan omalle mökilleen. Olin juuri kääntynyt vastatuuliosuudelle. Siinäpä sitten puskin yhdellä airolla soutaen niitä jättiaaltoja vasten varttitunnin mittaisen puhelun ajan. Rakko tuli vasempaan kämmeneen moisesta (vuorotelle eri airoilla samalla kädellä). Vain sata metriä pääsin etenemään vaikka täysillä tein työtä koko ajan. Kännyn kun sain viimein taskuun, alkoi taas matka taittua (hitaasti silti edelleen).
Päiväunille painuin iltapäivän alussa, mutta jo kahdelta heräsin ukkoseen ja kattoon roikivaan raesateeseen.
Jenkkapirtille silti ehdin puhtoisena saunan kautta.
Jono oli melkoisen pitkä, kun varttia vailla siihen asetuin.
Kovasti oli samaa porukkaa tulossa (ja tuli tunnin verran) kuin torstaina Riutalle.
Niinpä aika monen saman kanssa myös tulin tanssineeksikin. Ihan ensikertalaisiakin Jenkkapirtin kävijöitä tuohon tuttavajoukkoon mahtui.
Ahkerasti käytin ulkolavan kautta kaikki tanssitettavani aina puoli yhjteentoista asti, jolloin sitten jo jokunen valitti viileydestä ja hyttysistä. Toki vioelä muutamalle ihan yömyöhäänkin ulkolava kelpasi.
Alkuun olivatkin kaikki muut lattiapinnat sikamaisen liukkaat, jotea ajoittain pyrki olemaan tunkua ainoalle jotenkin pitävälle pinnalle -sinne ulos.
Tilanne tasaantui illan kuluessa.
Varsin täyttä tietysti oli enimmän osan iltaa (juhannus ja kaksi suosittua orkesteria : Finlanders ja PekkaNiskan Pojat). Hyvin kuitenkin mahduttiin, sillä vaihtoehtoisia pintoja tanssimiseen on tuossa talossa enemmän kuin missään muualla.
Vaihtelevia tilanteita tietysti illan mittaan sattui, mutta erittäin selvästi plussan puolelle jäätiin.
Hyvinkin herkkiä hetkiä osui vauhdikkaiden riehuntojen väliin (suuteluorientoituneitakin kiitettävän monta paikalla).
Tangon alkaessa sattui kerran illan kuluessa niinkin, että kolme naista kiiruhti yhtä aikaa hakemaan minua sieltä kaiteen takaa narikan luota. Tuttuja kaikki nuo. Pisimpään tuntemani valitsin (ehätti toki ensin, sillä pisimpänä ylettyi koskettamaan minua, siellä ylhäällä seisovaa.
Ihan loppuun asti tuli olluksi, joten encoresävelten haivuttua laahustin autolleni klo 01.40.
Kotimatkalla (20 km) en nukahtanut, sillä hirvet hirvittivät, joten olin tarkkana kuin porkkana.
Illan saldo valla mainio: 24/10.
Varsin aurinkoisen sään vallitessa sain ajaa mökille, mutta yskä kyllä pyrki vaivaamaan.
Siellä jo, Mutkamökillä, olivatkin molemmat jälkeläiseni pesueineen ja muine ruokakuntiinsa kuuluvine eläinkunnan edustajineen paikalla, kun puolen päivän aikaan perille saavuin.
Parkkipaikka siis täynnä, joten ajoin luottavaisesti mökkitien jatkona olevalle nurmikolle, koskapa pohja oli kova kuin betoni ja aivan kuiva.
Uskoin, ettei se siitä kehnommaksi reilun vorokauden aikana ehdi heikoissakaan olosuhteissa mennä.
Väärin luultu: lauantainen parin tunnin ukkonen rae- ja rankkasateineen teki tehtävänsä. Sen lisäksi, että sähköt katkesaivat kahdelta eivätkä olleet palanneet, kun saunan kautta kuudelta läksin Jenkkapirttiä kohti kuljeksimaan. Oli nurmikko muttunut veteläksi suoksi. Tunnin verran tehtiin töitä Katin kanssa työntö- ja ajotehtävissä vuorotellen, jota saatiin lopulta kärry kantavalle tienpohjalle. Kauhean näköiseksi jäi piha operaation jäljiltä. Soraa ja kattohuopasuikaleita upposi pyöränuriin suuret määrät.
Sekä auto että kuski olivat aivan rapaiset (auto sisätiloistaankin), kun lopulta saunalle saavuin. Niinpä oman kylpemisen ohella oli pestävä kulkuvälinekin samalla.
No, takaisin perjantaihin kuitenkin ensin.
Edelliskäynnilla paikkaamani fokan kiinnitin nyt sitten paikalleen paattini keulaharukseen, mutta purjehtimaan en lähtenyt, sillä koko Asikkalanselän mitalta puhaltava etelätuuli oli kova ja aallokko korkea.
Lauantaina sentään ehdin juuri ukkosen laannuttua puolen tunnin koukkauksen tekemään, kun jo kännykällä tuli syömään kutsu.
Tyttärenpojan kanssa tosin käytiin vetistä vuoristorataa kokeilemassa parin kilometrin soutulenkin verran. Yleensä soudan yksi, jolloin istun keskituhdolla, ja vene näin ollen on tasapainossa. Nyt puolta kevyempi Jami tietysti istui takatuhdolle ja minä eteen. Niinpä paatti oli vahvasti etupainoinen, mikä tiesi sitä, että laitamyötäinen tuuli pyrki menomatkalla koko ajan kääntämää perää vasemmalle. Minä siis jouduin soutamaan oikeastaan koko ajan vasemmalla airolla, jotta sain suunnan pidetyksi. Helposti ja vauhdikkaasti se osuus silti meni. Paluumatkalla sitten keikuttikin aika lailla. Kolminkertainen aika siihen matkaan sitten kuluikin.
Grillailua ja kaikenlaista mökkipuuhailua siis harrastettiin vain lähisukulaisten kesken.
Serkkutyttökin (ainoa sellainen, sillä kolme muuta ovat miehiä ja entisiä sotilaita isänsä tavoin) tuli isäukkonsa (kummisetäni) kanssa lenkillä vastaan. Harvoin tavataan, vaikka mökkinaapureita ollaankin.
Sää säilyi poutaisena iltaan asti, mutta sitten saunan päälle kun oli tarkoitus ryhtyä kokon poltoon, alkoikin sade. Se osa juhannusta jäi nyt sitten suosiolla. Siirryimme sisätiloihin.
Itse katsoin kortinpeluun riittävän puolen yön aikaan ja kiipesin yläkertaan nukkumaan. Muu väki jatkoi riekkumista aamuyölle asti.
Neljältä jouduin tosin ensimmäisen kerran sitten heräämään, kun tyttären kissat vaihtoivat vuoroa kovaäänisesti naukuen: toinen halusi ulos, ja toinen sisään. Sama uudelleen parin tunnin päästä. Muut eivät naukumiselle korvaansa lotkauttaneet, joten minähän se ovimikkona sain kissoille toimia.
Aamulla sitten läksin jo varhain ensin neljän kilometrin kävelylenkille rauhoittuneeseen Päijänteen kansallispuistoon. Sitten rantaan ja nyt yksin soutulenkille.
Kevyesti kulki paatti nyt, vaikka tuuli oli jopa hiukan voimistunut illasta. Ongelmaa paluumatkalla tuli sitten siitä, että muuan valtakunnallinen nostomies soitteli matkaltaan omalle mökilleen. Olin juuri kääntynyt vastatuuliosuudelle. Siinäpä sitten puskin yhdellä airolla soutaen niitä jättiaaltoja vasten varttitunnin mittaisen puhelun ajan. Rakko tuli vasempaan kämmeneen moisesta (vuorotelle eri airoilla samalla kädellä). Vain sata metriä pääsin etenemään vaikka täysillä tein työtä koko ajan. Kännyn kun sain viimein taskuun, alkoi taas matka taittua (hitaasti silti edelleen).
Päiväunille painuin iltapäivän alussa, mutta jo kahdelta heräsin ukkoseen ja kattoon roikivaan raesateeseen.
Jenkkapirtille silti ehdin puhtoisena saunan kautta.
Jono oli melkoisen pitkä, kun varttia vailla siihen asetuin.
Kovasti oli samaa porukkaa tulossa (ja tuli tunnin verran) kuin torstaina Riutalle.
Niinpä aika monen saman kanssa myös tulin tanssineeksikin. Ihan ensikertalaisiakin Jenkkapirtin kävijöitä tuohon tuttavajoukkoon mahtui.
Ahkerasti käytin ulkolavan kautta kaikki tanssitettavani aina puoli yhjteentoista asti, jolloin sitten jo jokunen valitti viileydestä ja hyttysistä. Toki vioelä muutamalle ihan yömyöhäänkin ulkolava kelpasi.
Alkuun olivatkin kaikki muut lattiapinnat sikamaisen liukkaat, jotea ajoittain pyrki olemaan tunkua ainoalle jotenkin pitävälle pinnalle -sinne ulos.
Tilanne tasaantui illan kuluessa.
Varsin täyttä tietysti oli enimmän osan iltaa (juhannus ja kaksi suosittua orkesteria : Finlanders ja PekkaNiskan Pojat). Hyvin kuitenkin mahduttiin, sillä vaihtoehtoisia pintoja tanssimiseen on tuossa talossa enemmän kuin missään muualla.
Vaihtelevia tilanteita tietysti illan mittaan sattui, mutta erittäin selvästi plussan puolelle jäätiin.
Hyvinkin herkkiä hetkiä osui vauhdikkaiden riehuntojen väliin (suuteluorientoituneitakin kiitettävän monta paikalla).
Tangon alkaessa sattui kerran illan kuluessa niinkin, että kolme naista kiiruhti yhtä aikaa hakemaan minua sieltä kaiteen takaa narikan luota. Tuttuja kaikki nuo. Pisimpään tuntemani valitsin (ehätti toki ensin, sillä pisimpänä ylettyi koskettamaan minua, siellä ylhäällä seisovaa.
Ihan loppuun asti tuli olluksi, joten encoresävelten haivuttua laahustin autolleni klo 01.40.
Kotimatkalla (20 km) en nukahtanut, sillä hirvet hirvittivät, joten olin tarkkana kuin porkkana.
Illan saldo valla mainio: 24/10.
Kommentit