Iltapäivän taaskin kulutin Pulkkilanharjulla siivoillen, soudellen, luontoa ja hevoslaumaa saunapolun varrella seuraillen. Saunoinkin, vaan en uinut.

Vesivehmaalle luikahdin palumatkan puolesta välistä alle puolessa tunnissa, joten oli aikaa jutteluunkin ennen ensivalsseja. Niille vielä olikin hyvin tilaa pääsalissa. Edellisillan tanssitettavia nyt alkuun pyöräyttelin.

Edellisen lauantain aikana eniten kieputtelemaani vein myös kuten koulun päättymisen auvosta nauttivaa paikalliseen tanssittavien kantaväkeen kuuluvaa pitkän tauon jälkeen taas.

Paikkakunan kasvatti, Teemu Harjukari aloitti. Settinsä aikana sain kehitellyksi janon aika nopeasti, joten ennen naisten puolituntista ylös Pub Jouniin. Sinne pääsi syntymään jonoa.

Sen verran kertyi pöytääni myös joukkoa, etteivät kaikki mahtuneet istumaan. Niinpä piti kahden parin voimin fuskattaman parin finkkubiisin ajan. Enpä olekaan siellä ylhäällä ennen tanssinutkaan.

Miss B aloitti naistenhaun, ne kappaleet kalpimme ulkolavalle tanssimaan. Muutaman muunkin tuttujen suureen kaartin kuuluvan (ja yhden vähemmän tutun) kansa siellä illan mittaan hyvää tilaa käyttäen viilentelimme.

Pääsali olikin pääosan ajasta melko tukkoinen, vasta puolen yön aikaan väljeni taas.
Onneksi niitä sivutiloja piisaa. Takasalin orkesterikirokkeelle ei nyt tavinnut kiivetä sentään. Joku pari sielläkin askelsi taas.

Joku valitti päälattiaa liukkaaksi ja joku toinen taas tahmeaksi. Minun kengilleni tuntuivat kaikki pinnat sopivilta. Kenkävalinta- ja tottumuskysymys siis varmaankin. No, Jyväskylän neidolla ainakin oli vaihtokengät mukana, joten pulaa ei syntynyt. Ihan loppuillastahan tuo N-kulmalla todettiin.

Itse olisin tarvinnut siinä vaiheessa jo vaihtojalat, eikä selkäkään (salsaamisen jäljiltä) ihan kivuttomalta tuntunut.

Niinpä katsoin maalareiden nopeiden twistien sopivan osaltani illan viimeisiksi. Haivuin yöhön 01.13.

Illan saldokin kasvoi kohtalaiseksi, vaikka taukoja pitelinkin: 22/11).

Kotimatkalla ei nukuttanut (25 km vain), mutta eräs luontokappale oli lähellä ikiuntaan (saattoi sen yöllä vielä saavuttaakin). Kukkilaan ehdittyä nimittäin, juuri 60:n rajoituksena alettua, päätti hirvenvasa ylittää tien Isosaaren risteyksen kohdalta. Vaikka nopeus ei jonossa enää kova ollutkaan, onnistui edelläni ajanut kolhaisemaan honteloa vaeltajaa, joka kaatuikin tielle, mutta nousi heti taas ja lähti horjuen koikkelehtimaan tien vasemman puolen pusikoihin. Kasa karvoja vain jäi tielle.

Enpä havainnut kolhaisijan jarruvalojen edes välähtävän, joten taisi tulla aika yllätyksenä. Jatkoi matkaansa seuraavalle bussipysäkille kai vaurioita tarkistamaan. Ohi ajaessani en itse havainnut mitään -etumaski ja valot ainakin kunnossa. Toisaalta vasa kellahtaakin konepellille jalkoihin puskurista saadun osuman heittämänä.

Noinkohan kuski ilmoitti hätäkeskukseen, kuten kuuluu tehdä?