Pilvisenä ja sateisena, ukkosenkin käväistessä, alkoi kesäkuun viimeinen sunnuntaipäivä.
Poutapätkän aikana kävin neljän kilometrin kävelylenkin heittämässä. Sitten jo taas satoikin.

Illalla kuitenkin, kun koitti aika lähteä kohti Hausjärven pohjoiskolkkaa ja Kolmilammia, paistoi aurinko iloisesti. Enimmäkseen poutaisena ilma illan säilyikin. Pientä ripeksintää pari kertaa osui kohdalle, mutta terassin käyttöäkään nuo eivät juuri haitanneet.

Kengänpohjat tosin kostuivat, mutta onneksi luisto palautui nopeasti.

Ihan alkuun oli lavan sisäpuolella jopa kylmää, kun ilmastointiputki tuuppasi täysillä jäähdytettyä kaasuseostaan propeleiden huiskittavaksi ympäri salia.

Eipä pitkään kuitenkaan mennyt, kun jo mielellään parkkeerasi siihen kovimpaan tuiverrukseen jäähdyttelemään. Kauan ei siinä tosin kehdannut olla, sillä sama tarve oli useimmilla muillakin.

Kerran kylläkin olin niin härski, että kokonaisen fuskukappaleen ajan pysyttäydyin silloisen parini kanssa vuorotellen raikastumassa putken pään alla. Vettäkin siitä tipahteli niskaan.

Ihan alusta asti tietysti Kolmilammin tyyliin sain poimiskella pelkästään tuttuja tanssitettaviksi -vakisellaisiksi ajan mittaan tulleita noista pääosa. Kerran vain naistentunnilla haki tuntematon. Muut eivät juuri sitten hakeneetkaan, mikä osin tietysti johtui siiitä, etten hakurivissä muutamaa sekuntia pidempään viipynyt -daamin palautuksen verran vain.

Kerran myös haettiin miesten vuorollakin, kun jäin liian pitkään siitä stagen oven pielestä, juomapulloni luota seuraavaa kohdetta tähyämään.

Hikeä tietysti vuoti illan kuluessa paljon enemmän kuin sen puolen litran vesipullollisen verran. Terassilla hidasta odotellessa pääsin jakamaan puolikkaan ananaslimun hakijan kanssa. Auttoi osaltaan kestämään sekin.

Kuitenkin täysin lopussa olin illan päättyessä 00.30. Niin kyllä olivat useimmat muutkin jo ennen sitä, koskapa varsin tyhjää oli salissa jo puolen yön aikaan.

Dieselin ja Sinitaivaan yhteistyö sujui pienen vinoilun mutta myös toverillisen kannustuksen merkeissä. Markku Arokin tapansa mukaan viihtyi niin hyvin lauteilla (viimeisellä setillä takki jo lähti, kuten olin ehdottanutkin terassilla), että melkoisen paljon meni Sinitaivaan viimeisen osuuden alusta siinä. Tosin nuo sitten ottivat osin omansa, kun helpottivat vuorostaan Dieselin urakkaa näiden viimeisen puolituntisen osalta.

Hienoja muusikoita kaikki nuo soittavat heput ja laulava ikitähti.

Ihan kaikkea sellaista tuli illan aikana, mitä suinkin vain voi lavatansseissa odottaa.

Edelleen olen sitä mieltä, että suihkukopit kuuluisivat ehdottomasti Kolmilammin perusvarustukseen.

Oma urakointini ei ainakaan jäänyt vaatimattomaksi sillä tällaiseksi muodostui illan saldo: 33/5.
(Kolmet pakit jouduin antamaan ja erittäin suurille suosikeilleni kaiken lisäksi ne vielä, mutta kaikki siksi, että olin jo ne kappaleet luvannut muualle.)

Paluumatka sitten olikin varsinaista sumusukellusta. Vain hetkittäin oli selkeätä. Vaikka taivas sinänsä olikin puhtaana, nousi pelloilta, soilta ja vesistöistä sankkaa sumua kaikkialla.