Humppis                                              19.6.2008

Torstaina päivällä ajelin Pulkkilanharjulle ja piipahdin matkalla Vääksyssä kauppaan. Valtava ryysis siellä. Vain jäätelö (Aino/uuniomena) oli tarkoitus ostaa ja varalle tölkki kultalonkeroa.

Serkkuni vaimoineen siellä kohtasin myös. Kylään pyytelivät mökilleen Pulkkilanharjun pohjoispään Majakkaniemeen ja Taikinapytylle Käksisalmen kainaloon. Saapa nähdä, milloin ehdin.

Vähäisine ostoksineni jonottelin erään nuoren äidin takana. Tämä osoitti hienon luonteensa, kun huomasi jäätelöni. Kehotti menemään edelleen, ettei jätski sula.

Autossa laitoin orastavaa yskää uhmaten ilmastoinnin kylmimpään asentoonsa ja suuntauksen jalkatilaan. Ei sulanut jäde, mutta kurkkua kyllä rupesi karhentamaan. Onneksi meni ohi.

Mukavasti aurinko paisteli päivän, mutta tuuli oli turhan reipas, joten paattini fokan paikkaus ei onnistunut poijulla, vaan purje oli riisuttava saunaan terassille paikattavaksi. Siinä yhteydessä onnistui mr. Murphy jälleen astumaan kuvaan: tottahan yksi sakkeli tipahti Päijänteeseen. Onneksi noita riittää.

Iltapäivän lopulla sitten pääsin ajamaan juhannuksen menoliikennettä vastaan. Melkoisia jonoja jo alkumatkasta, ja Lahteen tullessa oli yhtenäinen, seisova jono vastassa Merrasjärven suoralla.

Suomi24:llä annetuista hyvistä neuvoista (mm. näin: "...lavalle. Mitähän sinä sieltäkin vielä etsit. Vanha mies.") huolimatta painelin kylvyn kautta maantielle taas -suuntana Riihimäki ja Riutan aatonaaton perinteiset tanssit (Finlanders ja Sinitaivas). Niinpä oli, jo ”Minne menossa”- palstankin antaman informaaation perusteella, lupa odottaa suurta tuttujen tanssijoiden tulvaa.

Sellainen todella tulikin.

Alkuun kuitenkin parkkipaikalla osuin tuttujen autojen väliin ja tyhjensin eväspulloni rattoisasti viereeni pysäköineen suosikkitanssitettavan kanssa jutellen.

Ihan en ehtinyt edes lippuluukulle asti, kun jo ensimmäisen suukonkin sain vastaantulijalta (noita myös saatiinkin pitkin iltaa, kun asiaan orientoituneita sattui paikalle useampiakin). Tuttuja, hyviä sellaisia siis todella oli tulossa ja riitti koko illaksi.

Kolmenkin suosikkineitosen seuraksi istahdin naisten penkkiin takaoven viereen odottamaan ensivalsseja.
Nyt poikkeuksellisesti tanssittiin vain osa noista (komeista ) Finkkujen avauskappaleista oikeasti valsseina. Piti säästellä voimia koko illanajan kestämään.

Kolmen kappaleparin ajan ahkeroituani katsoin ansainneeni tauon, joten hiippailin Ladon ovesta sisään. Lavaisäntä Tomihan se siellä näppäili kännykkäänsä. Heittäydyin juttusille.

Kohta tuolle tuli kuitenkin uusi puhelu, joten siirryin terassin puolelle ryypiskelemään. Kohta sainkin hyvässä juhannusvauhdissa olleen niccineidon seurakseni siihen.

Kauan en ehtinyt siinä tosin istuimaan, kun jo eräs Tampereen tanssitaivaan kirkkaimmista tähdistä singahti aidan ääreen ja swingeille pyytämään. Ei tosin vielä ollut naisten puolituntinen alkanut, mutta hyvin mielelläni jätin juomani pöydälle odottelemaan.

Siihen malliin se ilta sitten eteni. Eräästä tunnetusta luolasta saatu silkkinen leopardipaita toimi yllättävän hyvin niinkin hikisissä oloissa, joten auton takapenkillä valmiina ollut varapaita sai jäädä sinne reservitehtäväänsä vielä lauantaitakin odottelemaan.

Pikkuhiljaa rupeavat nuo molemmatkin yhtyeet tulemaan tutuiksi, sillä kuukauden sisään oli nyt kyseessä jo kuudes Finkkuilta ja Sinitaivastakin on tullut taivastelluksi tässä kevään ja alkukesän aikana eri paikoissa yhteensä viisi kertaa (samana aikana noita vanhempia herroja kylläkin peräti toistakymmentä iltaa).

Juomatauko etuterassilla tuli sopivasti masurkkojen merkeissä ja parhaassa mahdollisessa seurassa
Loppuillasta sitten jäikin tuo seura kiinni saamatta.

Tuollaisen illan negatiivisena puolena olen aina kokenut sen valtavan paineen, joka syntyy siitä, että paikalla on toistasataa sellaista tuttua naista, jonka kanssa haluaisi välttämättä tanssia. Ihan putkihakuinakaan tuosta ei tietysti alle kuudessa tunnissa selviäisi, mutta valioväen kyseessä ollen tulee mukaan voimakkaasti täsmähakujen tarve, mikä rajoittaa mahdollisuuksia aika tavalla.

Niinpä, vaikka ihan loppuun asti riehuinkin (01.30 pois), en urakastani tietenkään selvinnyt.

Silti kohtalaisen saldon sain sentään aikaan: 26/10. Vain yhden tuntemattoman kanssa tulin tanssineeksi.

Muita elukoita en kotimatkallani havainnut kuin vain muutaman humalaisen nuorison edustajan horjahtelemassa tienvierillä. Viimeisiä piti väistellä vielä melkein kotipihaan tullessa.

Nyt sitten kohta tästä taas mökille laskemaan sukua ja perhettä ynnä kotieläimiään. Siellä pitäisi olla kolme naista, yksi mies, kolme tyttöä ja poika sekä koira ja kaksi kissaa. Epälukuinen joukko hevosia sitten tuohon päälle -toistakymmentä pitkälti kuitenkin.