Otsikko voi tuoda joillekuille mieleen vanhat jähinät. Niihin ei ole mitään syytä kuitenkaan palata.
Lapsena minun naapurini eli isäntämies kulki talosta taloon lippaineen. Keräsi yhteisvastuukeräystä ja oli kova puhumaan. Nimi tuli listaan ja myös annettu summa, ikävä oli laittaa vähän kun naapurit vertasi.

Isäntä kertoi myös mielellään minkälaisia kommentteja muista taloista oli kerrottu. Sosiaalista painetta vaikka keräyksen piti olla vapaaehtoista. Siihen aikaan käteistä oli aina kotosalla, kun kortteja ei ollut vielä keksitty.

Kaupan edessä oli täälläkin nyt kerääjiä lippaineen. Oli kylttejä joissa pyydettiin hätäapua myrskyn ja maanjäristyksen uhreille. SPR:n pystyttämä kerjuutolppa jökötti  kassojen vieressä ja katseli ihmisten kulutusjuhlaa.

Kyltin otsikossa ei mainittu maantieteellisiä sijainteja, mutta median kyllästämät ihmiset varmasti ymmärtävät yhdellä vilkaisulla, että siinä pyydetään taas rahaa Sichuaniin maanjäristysalueelle ja Myanmariin eli Burmaan.

Katariina Liimatainen kertoo:

Tähän astiset tiedot katastrofialueilta ovat murskaavia: Myanmarin myrsky niitti arviolta liki 140 000 henkeä ja ainakin 2,4 miljoonaa nälkäistä ihmistä elää edelleen kodittomana kuukausi myrskyn jälkeen.

Myanmariin iskeneen Nargis-myrskyn nimi on urdun kieltä ja tarkoittaa narsissia. Kreikkalaisessa mytologiassa Narkissos on omaan kuvajaiseensa rakastuva nuorukainen, joka yhden version mukaan tuijotti lammen pintaa, kunnes kuihtui pois ja muuttui narsissiksi. Siksi keväinen kukka symboloi itsekkyyttä ja omahyväisyyttä.

Myrskyn nimessä on viiltävää ironiaa, sillä Myanmarin sotilasjuntta on käyttäytynyt käsittämättömän itsekkäästi ja häikäilemättömästi kieltämällä pitkään ulkomaalaisten avustuksen sekä järjestämällä kansanäänestyksen perustuslaista pahimpaan katastrofiaikaan. Nyt juntta ajaa surutta myrskyn uhreja pois telttaleireistä koteihin, joita ei Nargiksen jälkeen ole olemassa.

Sotilasjuntta on arvioinut tarvitsevansa seitsemän miljardia euroa avustustöihin, mutta auttajien viisumien myöntäminen on ollut nihkeää. Raha kelpaa, mutta ei ammattitaito. Vihdoin reilu viikko sitten juntan johtava kenraali Than Shwen lupasi päästää avun yli rajojen. SPR:n mukaan katastrofioperaatio on käynnistynyt täydellä teholla.

Kuinka uskaltaa lahjoittaa maahan, jossa apu ei mahdollisesti mene edes perille? Pakko uskaltaa, sillä raha on monelle meistä ainoa tapa auttaa. Suomalaiset jaksavat uskoa järjestöjen tarmoon, eivätkä ole sortuneet Narkissoksen tielle, sillä lahjoituksia on yksin Unicefille ja SPR:lle tullut liki miljoonan euron edestä. Lisäksi useat keräykset ovat yhdistäneet Myanmarin ja Kiinan samaan lippaaseen.

Omalta kohdaltani täytyy sanoa että minulla on niin harvoin käteistä että tylysti kuljen useimmiten ohi. Joskus innostun ja kevennän rahapussiani kolikoista.