Mikko                                      Pe 13.6.08 Pavi

Vaikka Pavin avaus viime kerralla ei ollut sellaista tanssin ilotulista mitä on saannut Riutalla nauttia, niin huolimatta tästä päivämäärästä kimpsut kasaan töihin mukaan.

Töiden jälkeen vakiot mitä tulee alkuvalmisteluihin. Ennen murkinointia pitkä puhelinkeskustelu talvikauden lavakummin kanssa, joka ystävällisesti oli lupautunut heittämään minut Tikkurilasta tanssikeitaaseen. Daami varoitti liiallisesta syömisestä. Järki voitti, enkä syönnyt kilon ruoka-annosta. Tyydyin vähän yli 700g annokseen. Rehut jäivät nyt vähemmistöön.

Kohti rautatieasemaa kulkiessa ei voinnut olla huomaamatta mielettömän kaunista säätä. Aurinko paistoi ja oli lämmintä, vaikka helleraja ei ihan lähellä ollutkaan.

Suunnilleen klo 18.30 juna otti ja pysähtyi Tikkurilassa. Koko seutu kylpi auringossa ja lämmössä. Kyytiä saisin vielä odottaa noin tunnin verran. Kun aikaa oli, niin poikkesin läheiseen kauppakeskukseen. Valintatalosta mukaan lähti tölkki Batteria, suklaata ja päivän Ilta-Sanomat. Energiajuoma oli tarkoitus nauttia vasta matkalla Paville. Suklaalevyn sen sijaan mussutin välittömästi. Makealle perso mies edelleen.

Olin kävelemässä pitkää laituria pitkin kohti pohjoista, kun kännykapula värähti soimaan ja näytöllä näkyi tuttu nimi. Kyyti ei tullutkaan asemalle, vaan Tulisuudelman pikkuparkkipaikalle. Eihän siinä muuta, kun nopeasti kävellen kohti hotelli Vantaata.

Hetken etsittyäni hyppäsin oikeaan autoon. Turvavyö kiinni ja Batteri-tölkki sanoi naps. Matkaan sanoi mummo, kun lumessa kahlasi. Juurikin tämän daamin kanssa tuo nauru tuntuu olevan erityisen herkässä. Eikä matka Paville mennyt mörökölli mielellä.

Pavin parkkipaikalle kurvasimme tovin ennen h-hetkeä. Paikalla oli jo muitakin autoja. Pareja näkyi ja hieman ihmeteltiin heidän ikäänsä. Nuorempia ei parkkipaikalla näkynyt, kun me ainoastaan.

Tiketti tiskiltä ja leima kantakorttiin. Tämän jälkeen kaivelin narikassa tanssikengät ja pyyhkeen. Pyyhkeen heitin Pavin vakkaripaikkaan ja saman tien kahvioon vissystä virkistäytymään.

Taivaanrannanmaalarit olivat muistaakseni illan avausvastaavina. Perinteen mukaan valssilla alkuun ja perinteen mukaan itse kaukana parketilta. Älkää edes kuvitelko minun tanssivan valssia Pavilla.

Valssin jälkeen tuli foksahtavaa melodiaa, joten kohti daamirivistöä. Viime kerrasta viisastuneena jätin porrasympäristön muille ja tein illan ensimmäisen hakuni siitä Pavi 43v plakaatin vierestä. Mukaan sain hyvin viehättävän daamin. Foksipari saatiin tanssittua, mutta ei mukään nappitanssi. Ei ainakaan daamin mielestä. Seuraava daami lyhyen seinän vierestä. Jälleen foksattiin ja taasen daamin mukaan ei mikään mieltä ylentävä tanssihetki.

Rytmi tökki yllätys yllätys. Kun illan kolmas ja neljäs foksidaami teki ääneen selväksi, ettei tanssi kanssani ollut tie nirvanaan, niin lähdin kahvioon nauttimaan € mehualasia.

Kahviossa oli hyvää aikaa miettiä ihan uusia hakuja. Kävipä äkkiä mielessä nostaa kytkintä tästä paikasta ja koko harrasteesta. Tuo rytmin hukkaaminen ja suoranainen rytmitajuttomuus luo tämän mukavan harrasteen päälle aika synkät pilvet.

Osan iltaa seisoskelin orkkakorokkeen ja portaiden välissä. Siinä oli mukava katsoa toisten tanssimista ja olla myös osaksi tiellä, joten siirryin osaksi iltaa pöytien ääreen, jotka ovat lähinnä tanssilattiaa. Tuoremehu teki edelleen hyvin kauppansa. Mukavia tämä tanssipaikat, missä ei näy humalaisia antialkon ansiosta. Joillekkin näytti mieto lonkero maistuvan tosin.

Sitten alkoivat monsuunipilvet väistymään tanssi-iltani taivaalta ja jos ei nyt aurinko paistanut kirkkaasti, niin ainakin lämmitti mukavasti loppuun asti.

Eräs talvikauden kummeista tuli hakemaan portaiden luota. Humppaa kävellen mentiin. Daamin taito ja kokemus tekivät tästä humpasta hyvin opettavaisen kokemuksen. Tämän jälkeen tanssimme cha chaata. Foksina tietysti, mutta nyt keksin maustaa foksia cha cha-kuvioilla tai oletan. Otin taakse päin pitkiä päkiäaskeleita ja muutama kädenalikuvio tuli otettua. Sen mukava kokemus, ettei jää aivan uniikkikerraksi.

Kaikki ei käy kaikille kävi selväksi, kun innostuin toisen daamin kanssa tanssimaan foksia jivellä maustettuna. Jive kun oli tanssilaji. Nuo mausteet tekivät seuraamisen hyvin vaikeaksi, joten loput tanssittiin sitten puhtaana foksina.

Palasin jossakin vaiheessa iltaa taasen portaiden viereen. Siellä en saannut pitkään seistä, kun kummi tuli patistelemaan lähemmäs daamirivistöä sanoen, ettei sieltä kukaan hae. Eihän siinä sitten auttanut muu, kun siirtyä lähemmäs keskilattiaa.

Jossakin vaiheessa iltaa oli portaiden daamipäätyyn tullut nuori vaalea daami ystävättärensä kanssa. Olin jo hakemassa häntä, kun kengänkärjet kääntyivät 180 astetta ja palasin lähtöruutuun.

Kuuma oli koko illan. Tuoremehua meni lasikaupalla ja musikkiparin jälkeen oli yksinkertaisesti pakko tehdä treffit pyyhkeen kanssa. Eräs lavakummi kehotti menemään toilettitiloihin kuivaamaan paitaa ja hiuksia. Karvapää oli, kun suoraan suihkusta. Totesin siihen flaksin käyvän, vaikka rintamus oli kun kuolaamisen jäljiltä ja koko paidanselkä aivan märkä. Pavi oli keidas myös lämmöltään.

Naistentunti oli aikamoista mylläkkää. Kerran haku tehtiin läheltä pelikonetta. En ollut uskonut, että kukaan sieltä asti vaivautuu hakemaan. Illan suurin yllätys oli edellä mainitun vaalen daamin tehdessä haun. Muistaakseni oli humppaa. Daami ei ollut koskaan tanssinut kävelyhumppaa. Aluksi ihmettelin sitä naurua. Oli daamin mielestä vaan niin uusi kokemus. Kyseistä daamia tanssitin loppuillasta vielä kerran foksissa ja parissa humpassa.

Jos jotakin lajia tykkään tanssia foksina, niin ehdottomasti tangoa. Eteneminen on niin hidasta, joten siinä ehtii tunnelmoida ja yrittää saada liike rytmiin. Eräänkin daamin kanssa vain tanssimme ei puhetta tanssin aikana...vain tanssimista. Nuo juomapaussit olisi pitänyt loppuillasta miettiä tarkemmin. Hieman ennen klo 00.00 tuli aivan mielettömmän ihanaa tuttua, tunnerikasta tangoa ja meikä istuu kahviossa vissyä kitusiin imien. Moka moka, mikä vieläkin totta vieköön harmittaa.

Hienoa, että on suhteellisen lähellä tanssilava missä käy muitakin, kun suuria tähtiä. Pidin molemmista orkestereista. Tarjosivat monipuolista musiikkia ja erityisen paljon myös foksia mutta Susanna Heikki vei kyllä potin. Niin raikas laulajatar. Siinä lepäävät korvat ja sielunpeilit.

Loppuun asti olin ja lopussa vain hitaat ja perinteiset valssit jätin tanssimatta.

Pavi tuttu? Varmasti on tuttu. Pavi turvallinen? Ei ainakaan minulle, mutta siinä saattaa piillä Pavin suola.

Alkuillasta huolimatta kaksi tähteä.