Siis siteerauksia jälleen:

Romantiikkakin keksittiin, sitä ei aina ole ollut. Bristolissa syntynyt Thomas Chatterton (1752-1770) tuli lapsena tunnetuksi  herkkänä ja taiteellisesti lahjakkaana lapsena, joka mielellään uppoutui kuvitelmiinsa.
Nykyään jotkut pelaavat roolipelejä ja larppaavat mutta jo siihen aikaan myös Thomas eläytyi keskiaikaisten munkkien elämään, ja kuvitteli itsensä siihen ympäristöön ja alkoi kirjoituksissaan kopioimaan vanhoja arvokkaita käsikirjoituksia, joiden kielestä huokui vuosituhansien henki. Hän keksi 1400-luvulla eläneen pappishahmon, jolle hän antoi nimeksi Thomas Rowley.

Kuten roolipelissäkin niin myös Chatterton halusi tehdä kuvitelmistaan totta. Hän ilmoitti löytäneensä isänsä kirkon perukoille kätkettyjä runoja, jotka oli kirjoittanut Thomas Rowley. Chatterton vei käsikirjoitukset bristolilaiselle lakimiehelle, joka uskoi ne aidoiksi ja osti ne.

Chatterton sai hyvät rahat ja runoista tuli kuuluisia. Tästä rohkaistuneena Chatterton alkoi löytää yhä uusia käsikirjoituksia kaupattavaksi. Hän tarjosi myös julkaistavaksi runoja, jotka hän oli kirjoittanut omalla nimellään, mutta niistä ei ollut kukaan kiinnostunut. Sen sijaan Rowleyn vanhat tekstit olivat suuresti kysyttyjä.  (siis aivan samoin tekivät Märta ja Henrik Tikkanen, julkaistessaan vanhoja aforismeja  toisten henkilöiden nimellä, ja aivan samoin lopputuloksin)


Vuonna 1770 Chatterton lähti valloittamaan Lontoota. Hän oli vakaasti päättänyt hankkia itselleen menestystä runoudella, jonka hän julkaisisi omalla nimellään, ilman Rowleyn apua. Neljä kuukautta myöhemmin pennitön, nälkäinen ja työtön Chatterton kirjoitti jäähyväisrunonsa maailmalle ja otti itseltään hengen arseniikilla. Hän ei ollut vielä täyttänyt 18. ikävuottaan.

Chattertonin kuolema onnistui siinä, missä hänen elämänsä ei. Hänen ruumiinsa luota löydetty jäähyväisruno herätti kiinnostusta hänen runouttaan kohtaan, jota maailma hänen eläessään ei osannut arvostaa. Hänen runonsa julkaistiin, ja niillä oli valtava vaikutus aikalaisiin. Wordsworth kutsui Chattertonia "ihmeelliseksi pojaksi". Keats omisti Chattertonille tunnetun runonsa "Endymion". Chattertonin elämä ja kohtalo on nähty erääksi esikuvaksi Goethen 1776 ilmestyneelle "Nuoren Wertherin kärsimyksille". Kirjallisuushistoria puolestaan on löytänyt Chattertonista sen runoilijan, joka aloitti romantiikan ajan.

Aivan samanlaiset mahdollisuudet olisi virtuaalihahmo Setzerillä josta on tullut joidenkin naisten inhokki epähienojen kommenttiensa vuoksi.  Oikeasti ketään Setzer -nimistä Boogie-miestä ei olekaan. On ehkä knalli päässään konjakkia nauttiva herrasmies, joka tekee tutkielmaansa naisten suhtautumisesta tylyihin kommenteihin. Hän ei suin surminkaan oikeassa elämässä sanoisi ketään daamia hirveksi, vaan nostaisi kohteliaasti knalliaan, laittaen samalla hopeapäisen kävelykeppinsä kauniisti kainaloon, - näin siis aina naisen Kotkan bulevardilla kohdatessaan.

Setzer saattaisi minun villeimmissä kuvitelmissa viedä roolinsa kovinkin  pitkälle  ja nousta todelliseksi kansakunnan inhokiksi, aivan kuin Mattiesko Hytönen on vienyt lihaksiensa pullistelun. Eihän yksi ihminen  välttämättä tarvitse sataatuhatta ihailijaa, heistähän tulee vain rasite ajan mittaan.