Humppis
Törmäsin 4.6.08 aamulla Etelä-Suomen Sanomia lukiessani sen mielipidesivulla (vain omalla nimellä varustetut artikkelit hyväksytään) jälleen taannoin tanssipaikkaraportissani mainitsemani veljeni kirjoitukseen.
Hän (entinen sotilas myös) on aina taistellut tuulimyllyjä vastaan kuten minäkin.
Tässä nyt on kyseessä osa Lahdessa vellovaa keskustelua arvokkaan koulurakennuksen tulevaisuudesta. Kyseinen, keskikaupungilla sijaitseva vanha Vuorikadun koulu pudotettiin myös pois toimivien joukosta tässä höyläyshölmöilyssä.
Vuoden on ollut tyhjillään. Nyt sitten Lahteen perustettava kristillinen koulu (yhdessä siinä vieressä sijaitsevan Diakonialaitoksen kanssa) on saamassa rakennuksen haltuunsa.
Siellä opetettaisiin luomisoppia muiden aineiden (vahvennetun uskonnonopetuksen ohella). Valtuuston vihreiden ryhmässä vuosikaudet häiriköinyt naispastori (miehensä on myös pappi., mutta on tehnyt jo vuosikaudet stuntmanin töitä) Nea Kontio on asiaa voimalla ajavien joukossa.
Muita hakijoita olisi m. paikalliset tanssiseurat Nick's ja Hot Club Dance sekä aikuiskoulutusta tarjoavat Kansanopisto ja Harjula Setlementti.
Alkuun vuokralaiseksi pyrkii tämän hetken kansainvälisesti tunnetuin kuvataiteilijamme Soile Yli-Mäyry (hänenkin opissaan olen aikanaan ollut, kun vielä kuvataiteita opiskelin).
Kaupunki hylkäsi jo esityksen taidemuseon siirtämiseksi rakennukseen liian kalliina. Museo on toiminut vuosikymmenet ahtaissa tiloissa teknisen viraston yläkerrassa. Niitäkin tiloja supistettiin viraston tarpeiden vuoksi tänä keväänä vielä lisää.
Kristillisille kuitenkin koulu lipsahtanee.
Jutun perään laitoin ko. koulua koskevia linkkejä.
Koska lehdestä skannaamani teksti ei resoluution puutteen vuoksi tullut luettavaan kokoon, kirjoittelin sen nyt aamulla käsin (näppiksellä siis). Kirjoitusvirheitä voi olla paljon, kuten minun jutuissani usein on.
Usko, maalaisjärki vai tiede
Jari Iivanainen asetti taannoin kirjoituksessaan uskon ja maalaisjärjen vastakkain, ikäänkuin järjenkäyttö jotenkin vaarantaisi Jumalan aseman.
Eihän Jumala tiettävästi missään ole kieltänyt pohtimasta järjellä kaikkeuden rakenteita, joten kyse ei niinkään liene Jumalan, kuin oman suppean käsityksen puolustamisesta.
Jos Paavali onkin sanonut, ettei mikään näkyvä ole syntynyt näkyvästä, ollaan tiedemiesten kanssa aikalailla samoilla jäljillä, kun kaikkeuden alku on teoriankin mukaan liki äärettömän pienestä lähtöisin.
Jos maailmankaikkeudesta puristetaan tyhjät pois niin, ettei atomiytimen ja elektronienkaan väliin jää mitään, ollaan kyllä jo aika pienen pallon kanssa tekemisisä.
Jos E=MC2:sta supistetaan aika ja nopeus pois, ei massaakaan jää oikeastaan jäljelle.
"Vain uskon kautta voimme nähdä näkyväisen syntyvän näkymättömästä" sanoi Paavali myös.
Aikanaan Pasteur osoitti, etteivät sairaudet, torakat ja rotat synny liasta ja lumpuista alkusynnyllä, vaan näkymättömän pienet mikrobit ovat sairauksien syinä.
Mikroskooppi toi näkymättömän näkyviin, mutta sitähän ei Paavali voinut aikanaan aavistaakaan.
Luomisessa ei monimutkaisuus voi olla mitenkään tarkoituksenmukaista.
Suurimmalla osalla biosfäärin elollisista sukusolut ovat lähes näkymättömän pieniä kooltaan, joten se siitä.
Siihen, ettei Jumala olekaan lajeja luonut, antaa viitteitä eliöiden huomattavan monimutkainen sisäinen hienorakenne, puhumattakaan molekyylien ja atomien vastaavasta.
Luodulla olisi luultavasti paljon yksinkertaisempi sisärakenne, sillä eihän monimutkaisuus luomisessa voi palvella mitään tarkoitusta, jos toteutus tapahtuu sormia napsauttamalla.
Luodulla reisi voisi hyvin olla lauantaimakkaraa ja puutkin sisältä paperimassaa.
Sensijaan evoluutio, jossa yksinkertaisista eliömuodoista on kehittynyt vuosimiljoonien saatossa entistä kehittyneempiä lajeja, vaatii polukseen monimutkaisuuden, mikä on voitu tieteen tasolla osoittaa.
Se, että nykyisten lajien alkukantaisempia esi-isiä ja sukulaisia on runsaasti löydetty fossiileina, ja kehityskaaret on voitu melko tarkastikin selvittää, osoittaa kyllä, ettei ainakaan nykylajeista mikään ole luomisen tulosta.
Ei Jumalaa toki ole poistettu, mutta melkoisen ahtaaseen nurkkaan tiede on hänet ajanut. Tiede pyrkii tunkeutumaan mahdollisimman lähelle havaittavissa olevaa totuutta ja myös kaiken alkua, mutta tiedostaa selkeästi, että siellä ne todella suuret kysymykset tulevat vastaan: mistä ja miksi kaikki sai alkunsa ja mitä oli sitä ennen?
Voidaan tietysti sanoa, ettei kaikki ole voinut syntyä pienestä kiven sirusta, mutta oudompaa olisi väittää, että kaikki on syntynyt tyhjästä.
Sitäpaitsi se kivensirukin on osa tulosta ei alkukohta.
Olisiko sittenkin realistisempaa uskoa kerran iäisyydessä tapahtuvaan sattumaan kuin yliluonnolliseen Luojaan.
Mikähän mahtoi Luojan asema ja sijainti olla silloin, kun mailmankaikkeutta ei vielä ollut?
Olisiko Luoja osannut rakentaa atomin, jossa elektronit kiertävät ydintä valon nopeudella karkaamatta radoiltaan tai törmäilemättä toisiinsa?
Entä vahvavoiman, joka estää elektroneja karkaamasta, ja miten voima kestää heikentymättä iäisyyksiä?
Mistä elektronit saavat vauhtinsa?
Olisiko luodulla elollisella tarpeen DNA:n kaksoiskierre, jolla siirtää perintötekijät jälkeläisille -ja diversiteetti ylipäänsä?
Miksi maankuorella on monimutkainen sisärakenne, jos se oli tarkoitettu vain tallattavaksi?
Miksi ylipäätään koko järjestelmä on niin monimutkainen, että sen selvittäminen on miltei ylikäymätöntä?
Luomisessa ei monimutkaisuus voi mitenkään olla tarkoituksenmukaista.
Silti meilläkin on sisällämme kateenkorvaa, haimaa, käpyrauhasta, kilpirauhasta, aivokurkiaista, mantelitumaketta jne.
Tällainen näkymättömiin piilotettu monimutkaisuus ei kyllä ole omiaan vahvistamaan uskoa luomiseen.
Tiede lisää ymmärrystä ja käsitystä asioiden rakenteista ja vaikutuksista toisiin asioihin ja samalla sysää Jumalaa kauemmas.
Kuitenkin jokainen selvitetty kysymys avaa useita uusia kysymyksiä. Niiden joukossa on paljonkin lähes mahdottomia ymmärtää.
Ei siis liene vielä aiheellista asettaa Jumalaa vaarantuneiden listalle, vaikkei häntä enää vuosisatoihin ole arkipäivässä näkynytkään.
Kuitenkin ihminenkin on jo oppinut tekemään itsenäisiä päätöksiä, hankkimansa tiedon varassa ja myös kantamaan niistä vastuun, joten tuollainen etäännytetty Jumala sopii nykyihmiselle vallan hyvin.
Jukka Liipola
Vuorikadun koulun historiaa:
Kuvia koulusta:
Tässä niitä lisää:
Tässä tuoreenpuoleista asiaa ESS:n nettilehdestä:
Ja kaikkein uusinta:
Hän (entinen sotilas myös) on aina taistellut tuulimyllyjä vastaan kuten minäkin.
Tässä nyt on kyseessä osa Lahdessa vellovaa keskustelua arvokkaan koulurakennuksen tulevaisuudesta. Kyseinen, keskikaupungilla sijaitseva vanha Vuorikadun koulu pudotettiin myös pois toimivien joukosta tässä höyläyshölmöilyssä.
Vuoden on ollut tyhjillään. Nyt sitten Lahteen perustettava kristillinen koulu (yhdessä siinä vieressä sijaitsevan Diakonialaitoksen kanssa) on saamassa rakennuksen haltuunsa.
Siellä opetettaisiin luomisoppia muiden aineiden (vahvennetun uskonnonopetuksen ohella). Valtuuston vihreiden ryhmässä vuosikaudet häiriköinyt naispastori (miehensä on myös pappi., mutta on tehnyt jo vuosikaudet stuntmanin töitä) Nea Kontio on asiaa voimalla ajavien joukossa.
Muita hakijoita olisi m. paikalliset tanssiseurat Nick's ja Hot Club Dance sekä aikuiskoulutusta tarjoavat Kansanopisto ja Harjula Setlementti.
Alkuun vuokralaiseksi pyrkii tämän hetken kansainvälisesti tunnetuin kuvataiteilijamme Soile Yli-Mäyry (hänenkin opissaan olen aikanaan ollut, kun vielä kuvataiteita opiskelin).
Kaupunki hylkäsi jo esityksen taidemuseon siirtämiseksi rakennukseen liian kalliina. Museo on toiminut vuosikymmenet ahtaissa tiloissa teknisen viraston yläkerrassa. Niitäkin tiloja supistettiin viraston tarpeiden vuoksi tänä keväänä vielä lisää.
Kristillisille kuitenkin koulu lipsahtanee.
Jutun perään laitoin ko. koulua koskevia linkkejä.
Koska lehdestä skannaamani teksti ei resoluution puutteen vuoksi tullut luettavaan kokoon, kirjoittelin sen nyt aamulla käsin (näppiksellä siis). Kirjoitusvirheitä voi olla paljon, kuten minun jutuissani usein on.
Usko, maalaisjärki vai tiede
Jari Iivanainen asetti taannoin kirjoituksessaan uskon ja maalaisjärjen vastakkain, ikäänkuin järjenkäyttö jotenkin vaarantaisi Jumalan aseman.
Eihän Jumala tiettävästi missään ole kieltänyt pohtimasta järjellä kaikkeuden rakenteita, joten kyse ei niinkään liene Jumalan, kuin oman suppean käsityksen puolustamisesta.
Jos Paavali onkin sanonut, ettei mikään näkyvä ole syntynyt näkyvästä, ollaan tiedemiesten kanssa aikalailla samoilla jäljillä, kun kaikkeuden alku on teoriankin mukaan liki äärettömän pienestä lähtöisin.
Jos maailmankaikkeudesta puristetaan tyhjät pois niin, ettei atomiytimen ja elektronienkaan väliin jää mitään, ollaan kyllä jo aika pienen pallon kanssa tekemisisä.
Jos E=MC2:sta supistetaan aika ja nopeus pois, ei massaakaan jää oikeastaan jäljelle.
"Vain uskon kautta voimme nähdä näkyväisen syntyvän näkymättömästä" sanoi Paavali myös.
Aikanaan Pasteur osoitti, etteivät sairaudet, torakat ja rotat synny liasta ja lumpuista alkusynnyllä, vaan näkymättömän pienet mikrobit ovat sairauksien syinä.
Mikroskooppi toi näkymättömän näkyviin, mutta sitähän ei Paavali voinut aikanaan aavistaakaan.
Luomisessa ei monimutkaisuus voi olla mitenkään tarkoituksenmukaista.
Suurimmalla osalla biosfäärin elollisista sukusolut ovat lähes näkymättömän pieniä kooltaan, joten se siitä.
Siihen, ettei Jumala olekaan lajeja luonut, antaa viitteitä eliöiden huomattavan monimutkainen sisäinen hienorakenne, puhumattakaan molekyylien ja atomien vastaavasta.
Luodulla olisi luultavasti paljon yksinkertaisempi sisärakenne, sillä eihän monimutkaisuus luomisessa voi palvella mitään tarkoitusta, jos toteutus tapahtuu sormia napsauttamalla.
Luodulla reisi voisi hyvin olla lauantaimakkaraa ja puutkin sisältä paperimassaa.
Sensijaan evoluutio, jossa yksinkertaisista eliömuodoista on kehittynyt vuosimiljoonien saatossa entistä kehittyneempiä lajeja, vaatii polukseen monimutkaisuuden, mikä on voitu tieteen tasolla osoittaa.
Se, että nykyisten lajien alkukantaisempia esi-isiä ja sukulaisia on runsaasti löydetty fossiileina, ja kehityskaaret on voitu melko tarkastikin selvittää, osoittaa kyllä, ettei ainakaan nykylajeista mikään ole luomisen tulosta.
Ei Jumalaa toki ole poistettu, mutta melkoisen ahtaaseen nurkkaan tiede on hänet ajanut. Tiede pyrkii tunkeutumaan mahdollisimman lähelle havaittavissa olevaa totuutta ja myös kaiken alkua, mutta tiedostaa selkeästi, että siellä ne todella suuret kysymykset tulevat vastaan: mistä ja miksi kaikki sai alkunsa ja mitä oli sitä ennen?
Voidaan tietysti sanoa, ettei kaikki ole voinut syntyä pienestä kiven sirusta, mutta oudompaa olisi väittää, että kaikki on syntynyt tyhjästä.
Sitäpaitsi se kivensirukin on osa tulosta ei alkukohta.
Olisiko sittenkin realistisempaa uskoa kerran iäisyydessä tapahtuvaan sattumaan kuin yliluonnolliseen Luojaan.
Mikähän mahtoi Luojan asema ja sijainti olla silloin, kun mailmankaikkeutta ei vielä ollut?
Olisiko Luoja osannut rakentaa atomin, jossa elektronit kiertävät ydintä valon nopeudella karkaamatta radoiltaan tai törmäilemättä toisiinsa?
Entä vahvavoiman, joka estää elektroneja karkaamasta, ja miten voima kestää heikentymättä iäisyyksiä?
Mistä elektronit saavat vauhtinsa?
Olisiko luodulla elollisella tarpeen DNA:n kaksoiskierre, jolla siirtää perintötekijät jälkeläisille -ja diversiteetti ylipäänsä?
Miksi maankuorella on monimutkainen sisärakenne, jos se oli tarkoitettu vain tallattavaksi?
Miksi ylipäätään koko järjestelmä on niin monimutkainen, että sen selvittäminen on miltei ylikäymätöntä?
Luomisessa ei monimutkaisuus voi mitenkään olla tarkoituksenmukaista.
Silti meilläkin on sisällämme kateenkorvaa, haimaa, käpyrauhasta, kilpirauhasta, aivokurkiaista, mantelitumaketta jne.
Tällainen näkymättömiin piilotettu monimutkaisuus ei kyllä ole omiaan vahvistamaan uskoa luomiseen.
Tiede lisää ymmärrystä ja käsitystä asioiden rakenteista ja vaikutuksista toisiin asioihin ja samalla sysää Jumalaa kauemmas.
Kuitenkin jokainen selvitetty kysymys avaa useita uusia kysymyksiä. Niiden joukossa on paljonkin lähes mahdottomia ymmärtää.
Ei siis liene vielä aiheellista asettaa Jumalaa vaarantuneiden listalle, vaikkei häntä enää vuosisatoihin ole arkipäivässä näkynytkään.
Kuitenkin ihminenkin on jo oppinut tekemään itsenäisiä päätöksiä, hankkimansa tiedon varassa ja myös kantamaan niistä vastuun, joten tuollainen etäännytetty Jumala sopii nykyihmiselle vallan hyvin.
Jukka Liipola
Vuorikadun koulun historiaa:
Kuvia koulusta:
Tässä niitä lisää:
Tässä tuoreenpuoleista asiaa ESS:n nettilehdestä:
Ja kaikkein uusinta:
Kommentit