Keskiviikko 30.7.2008

Eipä se tanssi-iltojen vähentäminen taida tällä tavalla onnistua.

Mukkulaan vei tietystikin taas tieni, kuten näköjään kovin monen muunkin lahtelaisen (ja naapurikuntalaisenkin), sillä ensikertaa nyt tänä kesänä jouduin pysäköimään itse kartanon alueen ulkopuolelle, tien oikealla puolen olevalle luontopolun parkkipaikalle, vaikka olin jo tasan kuudelta perillä. Kaikki muut paikat näkyivät jo olevan täynnä.

Tuttu tanssinainen osui heti perääni siihen, joten yhdessä astelimme mäkeä alas ja rantaan.

Täysi meno olikin laiturilla päällänsä. Tangoa pukkasi, mutta en silti malttanut heti istahtaa iloisten tanssijattarien miehittämään pöytään lasitta, vaan laittauduin jonoon myyntitiskin ääreen.

Kylmän juoman (jäisen lonkeron) kera siihen sitten asetuin jo ihan vauvasta asti tuntemani neidon (ex-työtoverini tyttären) viereen. Kohtahan jo tanssimaan lähdettiinkin.

Naapuripöytään ilmaantui muuta tuttua tanssiväkeä, joten hetken aikaa sukkuloin kahden pöydän ja tanssilattian väliä.

Sitten aineellistui myös eräs vakitanssitettavistani seisoskeluasemaan kopin seinää vasten, joten siihen itsenikin lopulta asetin, kun auringon lasku orkesterikatoksen taakse vei helleaspektin noissa em. pöydissä istuvilta. Eniten tanssittamanikin siitä pöydästään tovin kuluttua lähti pyöräilemään. Lastensa asettama kotiintuloaika sitoi äitiä tinkimättömästi.

Kohta jo sitten poistuin minäkin. Kello tarjosi tuolloin näkymää 20.45. Lyhyt ilta siis, mutta tanssituksi kuitenkin tuli auringonpaisteessa ja lähes tuulettomassa säässä sekä hyvässä seurassa ihan riittävästi.

Ennen tuolla laiturilla tapaamattomia, tuttuja lavaihmisiä pienine ja hiukan suurempinekin jälkeläisineen oli nyt paikalle hakeutuinut.

Musiikki oli ihan kohtalaisesti tanssittavaa: Heljanka ja Heli Korja asialla.
Tuon solistin olen muistavinani jostakin muinaisuudesta hyvin nuorena tyttönä, joka oli partnerinsa kanssa esittämässa jotakin Hollolan Mattien ja Maijojen kehittämää, melko nykyaikaista (silloin siis) kansantanssispektaakkelia Hämeen Rykmenin ruokalassa. Vuosipäivä taisi olla menoillaan ja 80-luku. Niin ne vuojet viejii...

Ai niin, illan saldo siis, joka jäi vähäiseksi: 9 (olkoon tilaisuudelle annettava arvosana sama)
Kolmen kanssa vain tanssin, ja tupliakin tuohon sisältyy siten, että tanssittujen kappaleparien määrä kai asettuu jonnekin välille 12-15.