Mikko

Olen saanut tanssiharrastuksen myötä ystäviä ja tuttuja. Joskus heiltä tulee yllättäviä ehdotuksia. Eräs ehdotukseen sisältyi pyyntö ottaa aimo annos seikkailumieltä mukaan ja tulla käymään naapuriläänissä. Ei siis muuta, kun menen.

Tässä ehdotuksessa oli mahdollisuus yhdistää kaksi intohimoa, harrastetta tai elämäntapaa. Nimittäin pyöräily ja tanssiminen. Lähtö ja tulopaikan välillä olisi alle 100km matkaa ja tiet hyväkuntoista päälystettä, niin päätin tehdä pyörästäni ajoneuvoyhdistelmän. Pyörän päällä matkaisi normaalit pitkän ajon vaatimat varusteet ja kärryssä kaikki se, mitä tarvittaan tansseissa jne.

Tiistaina sain kaikki valmiiksi ennen puolta päivää ja klo 12 pistin pyörät ( 3kpl) pyörimään. Onneksi sää oli ihan kohtuu hyvä reissua ajatellen. Lämmintä max 20 ja taivas pilvessä. Sadetta ei taidettu luvattu sille päivälle. Juomaa olin varannut n 1,5 l mukaan. Tuo määrä on vakio. Toiset 1,5l saa tarvittaessa tarakalle. Helteellä tuo 1,5l olisi riittänyt n 60km ajoon. Nyt otin tietoisen riskin juoman riittävyyden suhteen.

Kolmen kilometrin ajon jälkeen käänsin koko hässäkän etelää kunnan eteläisintä taajamaa kohden. Ennen entistä rautatieasemakylää tuli tuttu näky kaikille tiellä liikkujille näin kesällä. Keskellä tietä oli iso varoitusmerkki ja merkin takana aikamoinen savu. Muutaman auton muodostama letka oli saannut merkin pysähtyä. Itsekkin pysähdyin varmuudeksi ja harmiksi. Tanssiturneen ehdottaja olisi kotona klo 16 ja yritin olla maisemissa ennen häntä.

Onneksi pienen pieni pyörä ei olisi vaaraksi tietyöläisille, eikä tukkisi ajoväylää, niin täten sain luvan jatkaa matkaani. Siinä lähti samalla eräs eläkepariskunta autollaan. Pysäytysvahti siinä hetken heilutti kättään, etteivät olisi saanneet mennä vielä. Varmuudeksi ilmoitti radiolla autosta.

Matka jatkui nyt uuden karhealla tiellä. Asvaltti oli sen verran vielä kuumaa, että tie tuntui ihan liimapaperilta pyörän alla. Tahmeasti matka eteni. Aurinkokin helotti vielä reissun tässä vaiheessa. Trippimittarin n 17km ajettua matkaa oli jälleen aika kääntää pyörä uuteen ilmansuuntaan. Nyt suoraan itään päin.

Ennen isoa tietä ohitin golfkentän, missä näkyi muutama innokas puttaaja. En tuota eliittiharrastusta pitkään katsellut, sillä edessä olisivat reissun kovimmat nousut. Olen vuosien varrella huomannut ostamani pyörän hyvät mäkinousuominaisuudet. Nyt ne todella tulisivat testiin. Onhan niitä mäkiä aikaisemminkin tullut ajettua, mutta ei täyslastatun kärryn kanssa.

Pahimmän mäen alla pistin keskirattaalla niin pientä vaihtaen, kun arvelin tuon mäen nousuun tarvittaen. Samaista mäkeä oli jo nousemassa pari pikkuvesseliä. Heillä ei ilmeisesti ollut mihinkään kiire, kun taluttivat pyöriään. Itsellä taas oli aika kortilla, joten poljin nyppälän ylös hikeä puskien. Sydän hakkasi yli 160, mutta ylös päästiin.

Vielä ajelin mutkittelevaa tietä n 15km kunnes pääsin isolle autorekkojen täyttämälle kantatielle. Rekkaliikenne oli vilkasta, mutta siihen on jo totuttu tässä kotikylässäkin. Pitkään aikaan ei näkynyt kylttiä mistä ilmenisi jäljellä oleva matka. Kesken matkaa takaa kuului rämähdys. Pysäytin pyörän ja katselin taakse onko jotakin pudonnut. Mitään ei näkynyt ja pyörä & kärry näyttivät ehjiltä. Rämäyksen syyksi paljastui kärryn kansi, joka oli nyt tärinän tasaamana mennyt täysin kiinni. Reissuun lähtiessä en ollut painannut kantta täysin kiinni ja lukitsin kannen vain etummaisella lukitinlaitteella. Nyt painoin toisenkin lukon kiinni ja ennen jatkamista täytin juomapullon varapullosta.

Vihdoin tuli kaipaamani kyltti näkyviin. 31km määränpäähän ja sitten pääsee lepäämään. Tuon kyltin jälkeen kampikierrokset nousivat. Menomatkan loppuvaiheessa oli energia jo aika finaalissa. Liian laiha aamupalan antama voima oli hiipumaan päin. Turnejärjestäjä pirautti ja kertoi olevansa noin 10 min päästä kotonaan. Aika menisi täpärälle. Vielä loppukilometreillä jouduin kaivamaan karttaa pöksyjen taskusta ja varmistamaan pari risteystä. Annettuun osoitteseen tullessani olin hävinnyt kilpa-ajoin. Auto oli jo pihassa. Se liimatiellä ajaminen söi ratkaisevan ajan.

Turnejärjestäjä tuli ulos pyörää ihmettelemään ja nauramaan samaan syssyyn. Siinä hetki juteltiin ja pääsin vihdoin viimein suihkuun. Suihkun jälkeen oli todella ihanaa saada hyviä voileipiä suuhunsa. Illalla olisi vielä luvassa täytekakkua nam. Vielä ennen tansseja mukaan tuli vielä hyvin viehättävä daami, joka on varsinainen Tuhkimo olemukseltaan.

Tuhkimon ottaessa iltatorkkuja me muut aloitimme valmistua illan tansseja silmällä pitänen. Kaivelin vaihteeksi tummat housut jalkaan ja seeprapaidan päälle. Varapaitaa pistin mukaan sekä tavallisen t-paidan ns jälkeen tanssien paidaksi.

Tuhkimo sai vihdoin silmänsä auki ja nämä kaksi alkoivat valmistua tanssi-iltaan. Heti tehtiin selväksi, ettei klo 20 ehditä tanssipaikalle. En yhtään ihmetellyt tuota huomattuani Tuhkimon muuttuessa varsinaiseksi illan Daamiksi. Illan toinen daami pääsi jo vähemmällä. Heidän korostaessa jo luonnollista kauneuttaan tein lähempää tuttavuutta täytekakun kanssa. Kakku oli oikein mainiota mussutettavaa. After eight-suklaa toi siihen pikantin maun.

Vihdoin daamit olivat lähtökuopissa. Varmuudeksi menimme kahdella autolla. Koska oli tiistai, niin ainoat kunnon tanssit olivat...

Ti 8.7 Mäntsälä: Charles Plogman & Tommys, Charlies

Pääsimme Robin Hoodin pihaan johonkin klo 21 maissa. Varsinainen lavan parkkipaikka oli jo tupaten täynnä. Maksoin liput kahdelle. Tästä eteenpäin kuten viime kapinakunnan visiitillä. Pyyhkeen pistin hakualuiden väliin. Ihmettelin väen vähyyttä, kunnes muistin tänään olevan tiistai. Tullessamme oli vielä miesten vuoro tehdä hakuja.

Muistaakseni Charlies oli soittamassa tangoa, kun kävin poimimassa Tuhkimon daamirivistön ääripäästä. Hän oli silmin nähden pettynyt, kun ei saannut tanssia tangoa kanssani. En tällä kertaa tehnyt mitää maustefoksia, vaan ihan puhtaan sellaisen. Vaikka väkeä oli tavallista la-tansseja vähemmän, niin daameja oli jälleen ilahduttava määrä rivistössä.

Tein hakuja ensimmäisen tanssin jälkeen keskeltä ja häntäpäästä. Seuraava daami foksille oli viime kesänä Pavilla tanssittamani daami, jonka olin sekoittanut erääseen palstalaiseen. Mutkattomat foksit mentiin. Tämän jälkeen ilta menikin tavalliseen tapaan. Huomasin ilolla erään kaukaa tulleen daamin, mitä en ollut nähnyt yli vuoteen. Hänet kävin poimimassa lavan edestä. Foksit tanssahdettiin ja samalla kyselin mitä kotipaikalle kuuluu. Oli lomalla, eikä täten ollut kotipaikan kuulumisesta tietoinen. Suurlava oli jälleen lämmin paikka, vaikkei päivä ollut mitenkään lämmin.

Vain yhdet nopeat kädenalitanssit tuli veivattua. Ei mitenkään mieliinjäävä tanssi. Naistentunnilla tuli muistaakseni meidän aikana ainoat humpat. Ne sain tanssia majoittajan kanssa kevät-talvelta. Onneksi oli tilaa tehdä ne kuviot. Erään daamin sain jälleen suostutella, ettei lähtisi kesken tanssin hakuriviin takaisin. Ei onneksi lähtenyt, vaikkei se foksi tuntunut molemmista hyvältä. Turhehuokuttelijan kanssa vedimme tangot ja ne meni osaksi löperiksi, kun yritin tehdä foksista hieman tangomaista. Loppuilta menikin sitten ihan foksin mutkissa ja käännöksissä.

Ensivisiintin jälkeen toilettitiloihin on saatu pullo käsienpesuainetta, mutta lämmintä vettä kaipaisin yhä suurlavalle. Samaten ainakin miesten WC-tilat on yhä kylmät huh.

C. Plogman & Tommys esittivät hyvin buggtanssittavaa musiikkia. Heidän settiinsä kuuluu ainostaan yhdet humpat, mikä on kyllä liian vähän. Foksinystävät eivät luultavasti liikaa saa mielitanssia tanssia. Charlies oli kohtalaisen hyvä puuttuvien lajien paikkaaja Mäntsälässä. Ennestään suhteellisen tuntematon yhtye minulle. Ne esiintymislavan reunassa olivat kaijuttimet saisi nostaa korkeammalle. Nyt ohitanssiessa on kuulo vaarassa. Joskus vaan on pakko tanssia lähellä, kun muualta ei pääse.

Lähemmäs puolta yötä oli aika luovuttaa. Vielä suihkun jälkeen kolmikko nautti kakkua ja kello 01 asti ihmeteltiin vielä naamakirjan ihmeitä. Tosin kauniimpi osapuoli yritti häätää minua jo aikaisemmin nukkumaan.

Tähtiä kolme