Humppis Perjantai 11.7.08
Eihän se flunssa oikein ottanut hellittääkseen, mutta ei myöskään kuumeelle mennyt, joten lenkkien välttäminen (kaupassa käynti tuotti kolmekilometrisen kylläkin) ja lepäily sekä ajoittaisten, lyhyiden aurinkojaksojen aikana parvekkella nakuilu saivat toimia hoitoina.
Työnteko ei minulle ole koskaan sopinut, joten se torstainen rehkiminen mökillä tuotti kipeitä kohtia kroppaan vähän joka puolelle. Tanssimaan lähtiessä jouduin portaita (7 krs.) alas kävellessä tunnustamaan, että takareidet eivät oikein edelleenkään tykänneet. Olin kyllä kuumalla kylvyllä pyrkinyt kolotuksia lieventämään ennen sitä.
Auringon häikäistessä sain ajella koko 108 km:n matkan Kangasalle, missä varttia vailla kahdeksalta ei vielä montakaan autollista ihmisiä ollut lippukopin aukeamista odottamassa.
Eihän se määrä, vaan laatu... Mutta kun ei niitä tuttuja näkynyt tulevan. Tuli jo mieleen, että lieneväkö Seinäjoella kaikki.
Kahvin ja pullan voimin oli siis aloitettava ilta. Siinä menivät Rosson soittamina sekä ensivalssit että niiden jälkeen tulleet tangotkin, kunnes vasta ensimmäinen vakitanssitettava ilmaantui.
Pitkämatkalaisena tuo kuitenkin luikahti ensin puuterointiosastolle, joten kävin koukkaamassa erään Joensuun leirillä olleen puolitutun tanssitettavakseni. Piti kokeilla sitä YouTubelta katsottua salsan setentaa tämän kanssa, mutta ei se ihan kylmiltään ja varsinkaan eri rytmiin ja tyyliin onnistunut. Salsassa kun pitää olla ne keitettyyn spagettiin verrattavat kädet ja r'n's-lajeissa taas jäntevät.
Parin Itä-Suomen tassikiertueelta palanneenkin kanssa tuota (cha cha lajina) myöhemmin kokeilin. Silloin onnistuu, kun vietävä tietää kuvion ja osaa rentouttaa kätensä, muuten ei. Lisäksi miehen pitäisi osata ajoissa tehdä selväksi, että nyt ei käännytä, vaan sen käsivarren pitää vai antaa kietoutua tiukasti kaulan ympäri.
No, muita tanssejahan tuonne oli tultu pistelemään, joten niissä pitäydyttiin sitten.
Illan teemana oli hiki. Monen tanssijan, sekä miehen että naisen, kanssa tuota manailtiin. Paljonkaan ei tarvinnut liikahtaa, kun jo suolavesi valui otsalta ja täytti silmäkuopat.
Ulkolavalla kävin parin tutun daamin kanssa viilenemässä ja ennen naisten puolituntista kiipesin Vaihtopenkille hakemaan ja nauttimaan jäistä juomaa. Sieltäpä minut pari tuttua (nuo samat ulkolavalla käytetyt) kävi noukkimassa. Palautuksesta sitten vielä koukattiin kerran. Niinpä juuri ja juuri sain ennen miesten vallan taas palautumista vetäistyksi drinkkini nielusta alas.
Vaikka tungosta ei ennen kymmentä edes naisten rivistössä ollutkaan, oli täsmähakujen tekeminen yhtä vaikeata kuin Kisiksessä aina. Toki lopulta kaikissa aina onnistuin, mutta juomapisteellä oli myös käytävä missattujen yhteydesä, mikä sinänsä oli hyvä, sillä sitä nestettä haihtui illan kuluessa ennätysmäiset määrät.
Fiibbarit ja Rosso & Tarja Lunnas toimittivat sen verran mukavaa musaa illan ajan, että mitään tarkoituksellisia taukoja ei tullut pidetyksi, mutta Rossolle sattuneen teknisen fiban vuoksi tuli ylimääräistä keskusteluaikaa tanssilattialla.
Siihen keskusteluunhan se Tarjakin kehotti ajankäyttämään. Aika villeiksi tuppasivatkin aiheet kuuman illan aikana vinksahtamaan. Onneksi ei ollut herkästi punastuvaa naisväestöä viennissä, petrasivat vain omalta osaltaan.
Monta kertaa tuli mieleen jo kolmen viikon ajan autoni takapenkillä lojunut punainen urheilupaita, mutta en sitten tälläkään kerralla tullut siihen sortuneeksi. Vaihtopaita on hyvä olla olemassa, mutta vasta tosi hädän tullenhan siihen tartutaan. En nimittäin ollut ollenkaan märin tanssija illan aikana. Oikein roiskahti välillä, kun joku tosi taistelija onnistui tuuppaamaan valuvalla selällään tai käsivarrellaan tanssin tuoksinnassa.
Illan päättämisestä olin tehnyt itselleni aloitteita jo muutamankin kerran heti puolesta yöstä lähtien (polvikin petti kerran tangon aikana väistössä joskus puoli yhdeltä), mutta vasta 01.05 sain raahaudutuksi pusakkamyttyäni nurkasta hakemaan ja ryömineeksi autolleni.
Paluumatkan ainoaksi luontohavainnoksi jäi rauhallisesti tietä ylittänyt kettu juuri ennen sitä asuntovaunujen myyntipaikkaa. Hauhollakohan siinä jo oltiin?
Hereilläpysyminen onnistui kohtalaisesti aina Hämeenkoskelle asti, sitten rupesi pilkityttämään aika railakkaasti.
Olosuhteista huolimatta kohosi illan saldo jälleen vallan mallikkaaksi: 19/11 eli siis tasan kolmeenkymmeneen kappalepariin päädyttiin.
Ainoastaan yhden vieraan kanssa tanssin (haki valsseille, jotka molemmat nyt tanssittiin ihan valssin askelin, vaikka kuulemma en oikeata valssia osaa enkä jaksakaan tanssia, mikäli ahkerien arvostelijoideni lausuntoihin on luottaminen).
Toista luulin tanssittaneeni ensikertaa, mutta tämä oikaisi käsitykseni kertoen, että samassa paikassa oli edellisenä vuonna kerran tanssittu yhdessä.
Tuosta tanssittujen kappaleiden määrästä tekee mieleni tässä huomauttaa erään vuorokauden tunteihin viittavan nimisen palvelimen tanssijoille tarkoitetun keskustelupalstan epäilijöille, jotka toistuvasti jaksavat väittää, että kolmenkymmenen kappaleparin tanssiminen illan kuluessa on mahdotonta ja sellaisen väittäminen silkkaa valehtelua ja tarpeetonta ylvästelyä.
Siis näin:
Aivan ilman erikseen yrittämistä tuo nytkin onnistui, vaikka alusta jäikin ne neljä kappaletta tanssimatta ja lopusta vielä puolen tunnin pätkä.
Ehkä sitten syynä siihen, että tuollaisiin ja toisinaan paljon korkeampiinkin saldoihin yllän, on se millä tavoin noiden edellämainittujen mukaan tanssin: hitaasti, lyhyellä töpöttävällä askeleella, vailla musiikin tulkintaa, epätahdissa sekä kanta- ja päkiäaskelia juuri vääriin kohtiin sijoittaen. Avoimessa otteessa tanssien en kuulemma itse liiku lainkaan enkä varsinkaan spinnaa koskaan.
Eräskin noista kertoi viime sunnuntaina (jälleen) havainneensa Kolmilammilla, miten tytöt aina perääntyivät kauhuissaan, kun havaitsivat minun lähestyvän hakuaikeissa.
Näinköhän siis pitäisi jättää huomenna sinne menemättä?
Tosin nyt, kun näyttää satavan koko päivän, saanen levätyksi sen verran, että voin ainakin mennä katselemaan, miten ne tanssivat, joilla siihen katsotaan oikeuden olevan.
Eihän se flunssa oikein ottanut hellittääkseen, mutta ei myöskään kuumeelle mennyt, joten lenkkien välttäminen (kaupassa käynti tuotti kolmekilometrisen kylläkin) ja lepäily sekä ajoittaisten, lyhyiden aurinkojaksojen aikana parvekkella nakuilu saivat toimia hoitoina.
Työnteko ei minulle ole koskaan sopinut, joten se torstainen rehkiminen mökillä tuotti kipeitä kohtia kroppaan vähän joka puolelle. Tanssimaan lähtiessä jouduin portaita (7 krs.) alas kävellessä tunnustamaan, että takareidet eivät oikein edelleenkään tykänneet. Olin kyllä kuumalla kylvyllä pyrkinyt kolotuksia lieventämään ennen sitä.
Auringon häikäistessä sain ajella koko 108 km:n matkan Kangasalle, missä varttia vailla kahdeksalta ei vielä montakaan autollista ihmisiä ollut lippukopin aukeamista odottamassa.
Eihän se määrä, vaan laatu... Mutta kun ei niitä tuttuja näkynyt tulevan. Tuli jo mieleen, että lieneväkö Seinäjoella kaikki.
Kahvin ja pullan voimin oli siis aloitettava ilta. Siinä menivät Rosson soittamina sekä ensivalssit että niiden jälkeen tulleet tangotkin, kunnes vasta ensimmäinen vakitanssitettava ilmaantui.
Pitkämatkalaisena tuo kuitenkin luikahti ensin puuterointiosastolle, joten kävin koukkaamassa erään Joensuun leirillä olleen puolitutun tanssitettavakseni. Piti kokeilla sitä YouTubelta katsottua salsan setentaa tämän kanssa, mutta ei se ihan kylmiltään ja varsinkaan eri rytmiin ja tyyliin onnistunut. Salsassa kun pitää olla ne keitettyyn spagettiin verrattavat kädet ja r'n's-lajeissa taas jäntevät.
Parin Itä-Suomen tassikiertueelta palanneenkin kanssa tuota (cha cha lajina) myöhemmin kokeilin. Silloin onnistuu, kun vietävä tietää kuvion ja osaa rentouttaa kätensä, muuten ei. Lisäksi miehen pitäisi osata ajoissa tehdä selväksi, että nyt ei käännytä, vaan sen käsivarren pitää vai antaa kietoutua tiukasti kaulan ympäri.
No, muita tanssejahan tuonne oli tultu pistelemään, joten niissä pitäydyttiin sitten.
Illan teemana oli hiki. Monen tanssijan, sekä miehen että naisen, kanssa tuota manailtiin. Paljonkaan ei tarvinnut liikahtaa, kun jo suolavesi valui otsalta ja täytti silmäkuopat.
Ulkolavalla kävin parin tutun daamin kanssa viilenemässä ja ennen naisten puolituntista kiipesin Vaihtopenkille hakemaan ja nauttimaan jäistä juomaa. Sieltäpä minut pari tuttua (nuo samat ulkolavalla käytetyt) kävi noukkimassa. Palautuksesta sitten vielä koukattiin kerran. Niinpä juuri ja juuri sain ennen miesten vallan taas palautumista vetäistyksi drinkkini nielusta alas.
Vaikka tungosta ei ennen kymmentä edes naisten rivistössä ollutkaan, oli täsmähakujen tekeminen yhtä vaikeata kuin Kisiksessä aina. Toki lopulta kaikissa aina onnistuin, mutta juomapisteellä oli myös käytävä missattujen yhteydesä, mikä sinänsä oli hyvä, sillä sitä nestettä haihtui illan kuluessa ennätysmäiset määrät.
Fiibbarit ja Rosso & Tarja Lunnas toimittivat sen verran mukavaa musaa illan ajan, että mitään tarkoituksellisia taukoja ei tullut pidetyksi, mutta Rossolle sattuneen teknisen fiban vuoksi tuli ylimääräistä keskusteluaikaa tanssilattialla.
Siihen keskusteluunhan se Tarjakin kehotti ajankäyttämään. Aika villeiksi tuppasivatkin aiheet kuuman illan aikana vinksahtamaan. Onneksi ei ollut herkästi punastuvaa naisväestöä viennissä, petrasivat vain omalta osaltaan.
Monta kertaa tuli mieleen jo kolmen viikon ajan autoni takapenkillä lojunut punainen urheilupaita, mutta en sitten tälläkään kerralla tullut siihen sortuneeksi. Vaihtopaita on hyvä olla olemassa, mutta vasta tosi hädän tullenhan siihen tartutaan. En nimittäin ollut ollenkaan märin tanssija illan aikana. Oikein roiskahti välillä, kun joku tosi taistelija onnistui tuuppaamaan valuvalla selällään tai käsivarrellaan tanssin tuoksinnassa.
Illan päättämisestä olin tehnyt itselleni aloitteita jo muutamankin kerran heti puolesta yöstä lähtien (polvikin petti kerran tangon aikana väistössä joskus puoli yhdeltä), mutta vasta 01.05 sain raahaudutuksi pusakkamyttyäni nurkasta hakemaan ja ryömineeksi autolleni.
Paluumatkan ainoaksi luontohavainnoksi jäi rauhallisesti tietä ylittänyt kettu juuri ennen sitä asuntovaunujen myyntipaikkaa. Hauhollakohan siinä jo oltiin?
Hereilläpysyminen onnistui kohtalaisesti aina Hämeenkoskelle asti, sitten rupesi pilkityttämään aika railakkaasti.
Olosuhteista huolimatta kohosi illan saldo jälleen vallan mallikkaaksi: 19/11 eli siis tasan kolmeenkymmeneen kappalepariin päädyttiin.
Ainoastaan yhden vieraan kanssa tanssin (haki valsseille, jotka molemmat nyt tanssittiin ihan valssin askelin, vaikka kuulemma en oikeata valssia osaa enkä jaksakaan tanssia, mikäli ahkerien arvostelijoideni lausuntoihin on luottaminen).
Toista luulin tanssittaneeni ensikertaa, mutta tämä oikaisi käsitykseni kertoen, että samassa paikassa oli edellisenä vuonna kerran tanssittu yhdessä.
Tuosta tanssittujen kappaleiden määrästä tekee mieleni tässä huomauttaa erään vuorokauden tunteihin viittavan nimisen palvelimen tanssijoille tarkoitetun keskustelupalstan epäilijöille, jotka toistuvasti jaksavat väittää, että kolmenkymmenen kappaleparin tanssiminen illan kuluessa on mahdotonta ja sellaisen väittäminen silkkaa valehtelua ja tarpeetonta ylvästelyä.
Siis näin:
Aivan ilman erikseen yrittämistä tuo nytkin onnistui, vaikka alusta jäikin ne neljä kappaletta tanssimatta ja lopusta vielä puolen tunnin pätkä.
Ehkä sitten syynä siihen, että tuollaisiin ja toisinaan paljon korkeampiinkin saldoihin yllän, on se millä tavoin noiden edellämainittujen mukaan tanssin: hitaasti, lyhyellä töpöttävällä askeleella, vailla musiikin tulkintaa, epätahdissa sekä kanta- ja päkiäaskelia juuri vääriin kohtiin sijoittaen. Avoimessa otteessa tanssien en kuulemma itse liiku lainkaan enkä varsinkaan spinnaa koskaan.
Eräskin noista kertoi viime sunnuntaina (jälleen) havainneensa Kolmilammilla, miten tytöt aina perääntyivät kauhuissaan, kun havaitsivat minun lähestyvän hakuaikeissa.
Näinköhän siis pitäisi jättää huomenna sinne menemättä?
Tosin nyt, kun näyttää satavan koko päivän, saanen levätyksi sen verran, että voin ainakin mennä katselemaan, miten ne tanssivat, joilla siihen katsotaan oikeuden olevan.
Kommentit