Olin olettanut, ettei kovin aikaisin kannata perille tähdätä, kun ei tulijoita ainakaan aluksi juuri tungokseen asti olisi. Se kuitenkin oli tiedossa, että Pekkaniskan Pojat toisivat taattua tanssiväkeä, mutta hiukan viiveellä, koska päivä olikin odotusten (ja Forecan tietojen) vastaisesti ollut poutainen ja lämmin.
Niinhän siinä sitten kävikin, että kun kahdeksaa vailla kahdeksalta stoppasin vakipaikalleni nurmikaistan kärkeen (ja ison lätäkön ääreen), ei sisälle menijöistä vielä jonoa näkynyt syntyvän, vaikka autoja kyllä oli jo paikalla melko paljonkin. Odottavalla kannalla olijoita siis oli muitakin kuin minä. Yhden varman tulijan tiesinkin, koska asia oli jo edellisenä päivänä sovittu, muut olivat sitten hämärän peitossa (osa silkkaa bonusta heistäkin).
Varsin tutun selän perään läksin luukkua kohti. Ensivalssien jälkeen jo tanssittiinkin. Samasta ensivalssattavasta aloitin nyt kuin parin viikon takaisena perjantainakin (käsi nyt paketissa, joten valssattiin halausotteessa). Sittenpä niitä tuttuja olikin ilmestynyt niin, etten illan kuluessa yhtäkään tuntematonta tullut miestentuntien aikana hakeneeksi. Eivät naistentunneillakaan hakijat kahta lukuunottamatta ensikertaa kanssani asialla olleet. Kaikkiaan seitsemäntoista naisen kanssahan tuolla tuli yhteensä tanssituksi -kahden kanssa vain ulkolavalla, vaikka olosuhteet siihenkin olisivat olleet oivat. Peräkorokkeella mahtui hyvin säästelemään nilkkojaan potkuilta parin cha chan ja ja jiveparin verran.
Sisällä olikin tavallisen kuuma heti alusta alkaen. Jäähdyttelyjä oli käytävä harrastamassa etuterassilla ja kahvion oven pielessä, mistä eräs järjestysmies minut yhden tauon aikana tavoitti Aaron lähettämänä. Joku oli pyydellyt lisää liukastetta lattialle, mutta tuohon ei talonväki oitis suostunut. Asiaa koskevaan kysymykseen tarjosin ehdottoman ein. Hyvin tepsi: ei tullut lattiasta luistinrataa. Pettymyksen aiheutti se, että Vaihtopenkille ei nyt voinutkaan mennä tähystelemään jäiden jäähdyttämänä, sillä tarjoilua oli vain kahviosta, missä taas kiinteässä olomuodossaan olevaa vettä ei ollut saatavissa. Sitä notkeampaa kului sitäkin enemmän. Mukihyllylle ei nyt muodostunut tavanomaista tungosta, vaan janon sammuttaminen onnistui mukavasti.
Illan livemusiikki oli tietysti sitä taattua ja oikein soitettua PNP:n tavaraa, eikä väliaikalevyissäkään moitteen sijaa ollut -jokunen oikein virkistävä harvinaisuuskin tuli. Vaikka kuntoni oli jo viikon verran ollut flunssaisen kehno, ja muutenkin kroppa mökkipuuhailujen jäljiltä romuna, tuli silti ihan vihon viimeiseen tappiin asti riekuttua. 00.40 vasta poistuin, kuten muutamat muutkin jäljellä vielä olleet. Illan saldo lievästi lyhyelle illalle (4 t 40 min) tuli ihan kohtalainen: 13/14.
Tänäänpä sitten pitää katsella, jotta josko lähtisin sittenkin Mukkulaan illalla laiturille sadetta vartoomaan vaiko vasta huomenna mökiltä käsin paluumatkalla Jenkkapirtin naistetansseihin. Erikoinen ilta odotettavissa siellä: Syke tarjoaa normaali-illan, mutta X-Band ja varsinkin Jean S ovat arvoitukselliset elementit. Jälkimmäisen kokoonpanon kahdessa illassa olleena epäilen, ettei sen puolentoista tunnin aikana juurikaan tule tanssituksi.
Hiukan samansuuntaiset ajatukset kohdistuvat lauantai-iltaankin samassa paikassa. Silloin asialla ovat nimittäin Omega ja Eija Kantola oikean tanssimusiikin merkeissä ja sitten maankuulu yhdistelmä Riku Niemi Orchestra & Jorma Kääriäinen, jolta taas on odotettavissa jotakin muuta.
Kommentit