Tiistai 29.7.2008

Kovin oli taas tuulinen päivä, joskin onneksi aurinkoinen myös. Lämpötila ei helteen puolelle kohonnut. Niinpä taas mökille päästyäni pukeuduin sään mukaan ja ensimmäisen, tuulta testaavan soutulenkkini tein tuulipukuisena.

Selväksi kävi, ettei kannata purjepaattia lähteä särkemään navakan ja puuskittain hyökkäilevän pohjatuulen kynsiin.

Niinpä lähinnä halkohommia (ja vähän tervaustoimia myös) tuli harrastetuksi. No, se toinen soutu myös saunan lämmityksen ohessa.

Saunan terassilta soitellen pyrin vielä illan lähestyessä koota motivaatiota Kisarannan vuorohakutansseihin lähtöön. Ei oikein mitään tullut mieleen, paitsi se, että nyt oli mahdollisuus saada livehavainto Hanna Talikaisesta (muuten hyvä, mutta ylä-äänistään en pitänyt).

Noilta pohjilta kuitenkin lähdin nyt jo tutuksi tulleelle 108-kilometriselle ”halki Suomen” -taipaleelle.

Alkupään tosi kehnon, kuusikilometrisen asfalttipätkän (Myllykselä) aukirepiminen oli käynnissä, joten soran ja saven seassa meni se osuus viittäkymppiä ajaen.

Ajoissa kuitenkin perille pääsin. Tuttuja ei juuri ollut sisään menossa. Sinne kuitenkin painelin itse.

Lippuluukulla oli vastassa Aaron peruspositiivisuus: sen lisäksi, että leimakorttini tuli nyt täyteen, sain tasarahatarjouksestani (12 €) enimmän osan takaisin tervetulotoivotuksin. Kalliiksi siis ei ainakaan ilta ollut tulossa. Muusta ei sitten ollutkaan tietoa.

Kolmea sain sentään ennen kahville lähtöä haetuksi. Sitten taas kokeilemaan, mutta samboille yrittämässäni täsmähaussa epäonnistuttuani palasin etuterassille -nyt runsain jäin täydennetyn lonkeron kera.

Naistentunti ehtikin sitten jo alkaa, joten mitään kiirettä takaisin saliin ei ollut.

Siihen tuli eräs tuttu tanssinainen juttelemaan kanssani. Sitten hitaan musiikin alkaessa tuo kehotti nappaamaan loppujuoman ja lähtemään töihin. Mahalaukku oli paleltua, kun se juoman viimeinen desi oli jokseenkin pelkkää jäätä.

Lähtihän se jotenkin siitä ilta etenemään. Muutama tuttu ja yksi vieras haki tuon tunnin aikana ja sen toisen naistentunnin aikanakin suurin piirtein samalla tavalla.

Itse tein poikkeuksen hakemalla kolmea uutta, joista yhtä peräti kolme kertaa.

Kohtalaisen tangovoittoistahan musiikki ymmärrettävästi oli, kun molemmat tuoreet monarkit olivat asialla. Monarkia-yhtye sitten loppuillasta (Hallikaisen kera ja ilman) intoutui sanoituksiakin vääntelemään ja muuta jäynää rakentamaan.

Pari minulle täysin uutta tangoakin tuli (en ollut seurannut laulukisaa, joten en niistä ollut perillä).

Ulkolavalle ei tullut nyt mennyksi kuin kaksi kertaa eikä peräkorokekaan kutsunut kuin kerran.

Varsinaista tungosta ei illan aikana syntynyt, mutta muutama isokokoinen käytti taas oikeuttaan olla väistämättä pienempiään, joten ajelivat surutta päälle.

Ihan loppuun asti en jaksanut olla, kun viimeinen täsmähaku slowarille epäonnistui, eikä muita haettavia enää näkynyt olevan. Niinpä poistuin 00.25.

Kehnosta ennusteesta huolimatta lähes tyydyttävä ilta. Saldokin melkein keskinkertainen: 13/10.

Paluumatkalla, juuri ennen Aapiskukkoa tuli ambulanssi vastaan, ja sitten jo välkkyikin kaikenlaisia valoja edessä runsaasti. Palo- ja poliisiautoja sekä yksi hinuri oli paikalla suuren miesjoukon kera.

Romuja tosin en havainnut tiellä, mutta varsin laaja bensalätäkkö siinä kyllä peitti asfalttia.

Liikenteenohjaus toimi moitteettomasti, joten kahta minuuttia kauemmin ei siinä kohdin tuhraantunut.

Viime perjantaina olin myös onnettomuuden selvittelyä näkemässä, kun Kapakanmäeltä kotiin ajaessa ohitin tien vastapuolella nuorisojoukon kahden auton ympärillä ja ambulansseja pari siinä myös näkyi olevan. Tiellä aina sattuu.

Nyt itse sitten jossakin Lammin seutuvilla ajaa kolautin tielle jääneen koiravainaan yli kolmen rekan jonoa puoliunessa seuratessani. Pompahti.
Sen jälkeen pysyivät silmät auki.

Eiköhän nyt ole tauon paikka. Sitähän (ja oikeastaan kokonaan pois tanssiharrastuksesta jättäytymistä) aktiivisten nuorten miesten joukko on viime aikoina kiihtyvällä vauhdilla vaatinutkin.

Ehkä siis vasta torstaina se täyttyneen leimakortin suoma ilmainen naistentanssi-ilta Jenkalla on mökiltä palatessa käytävä nauttimassa (ja tänään Mukkulan laiturille -totta kai).

No, perjantaina saatan löytää itseni ehkä sittenkin joltakin oman maakunnan lavalta ja lauantainakin pelkään pahoin joutuvani pitkästä aikaa Riutalle. Niin, ja sunnuntaina se Kolmilammi.

Missähän se tauko oli? Kyllä noista joku jää varmasti väliin.