Mikko                                         Sunnuntai 9.7.08

Missä isä vuosikymmeniä sitten, niin poika kesällä 2008. Kolmilammi on sopivasti kolmas uusi kesälava tälle kesälle.

Tuota Hausjärvellä olevaa lavaa olen miettinyt tanssipaikaksi keväästä lähtien. Pientä epäilyksen siementä on kyllä pyörinyt mielessä. Kuuleman mukaan lavalla olisi hyttysiä haitaksi asti ja lava olisi huipputaitavien daamien suosiossa.

No joka tapauksessa päätin lähteä ottamaan väitteistä selvää. Olisiko väitteet totta vai puhdasta potaskaa.

Ratkaiseva kynnyksen madaltuminen lähteä ihan uppo-oudolle lavalle oli tanssipaikan nettisivuilla oleva kimppakyyti Riihimäeltä. Orginaali-idea oli ottaa tanssikamppeet pyörän päälle ja sotkea Riksuun. Ideaan kuului vaihtaa tanssiasusteet päälle työpaikalla suihkun jälkeen. Halpaa, mutta hieman hankalaa.

Alkuperäinen idea oli voimassa ihan su-iltapäivään saakka. Pienen pieni epäilys suunitelman toimivuudesta alkoi kaivertamaan kuitenkin mielensopukoita. Viimeinen kuolinisku tuolle oli pitkäksi venähtänyt puhelu. Joten päätin ottaa helpon, mutta kalliin vaihtoehdon. Siis kumijalkaa ja kutsumaan läheiseltä taksiasemalta. Kun kimppataksin lähtöön olisi vajaa tunti, niin pikkupaniikilla pirautin auton tyhjälle asemalle.

Vaikka maalla ollaankiin, niin joskus palvelu tulee ajallaan. Niin tällä kertaa. Matkalla seuraavalle matkaetapille tuli puheeksi kimppataksin lähtöpaikka. Olin päätellyt Välikadun olevan jossakin Torikadun Siwan kulmilla. Yritin soittaa Kolmilammin taksisuharille, mutta toisessa päässä oli hiljaista. Lopulta vieressä oleva kuski pirautti Riksun taksiasemalle ja lähtöpaikan sijainti saatiin selville. Lähellä Apolloa.

Siitä matkalla keskustelu kääntyi tanssiaiheiseksi. Naispuoleinen kuski kertoi käyneensä talvella Satulinnassa Mattia ja Teppoa kuuntelemassa. Oli vielä ostanut illan päätteksi heidän levynsä ja oli ollut iltaan tyytyväinen. Vielä ennen perille tuloa puffasi Seinäjoen tangomarkkinoille lähtöä. Olisi ollut vielä pari paikkaa vapaana autossa, mutta yli 200€ hinta meni yli meitsin budjetin, eikä siihen sisältynyt sisäänpääsyä itse Tangomarkkinoille...joten en tuota tarjousta ottanut vastaan.

Perille tulopaikassa olikin jo seuraava taksi odottamassa. Kello oli varttia yli 17. Vaihdoin siinä taksia. Kysyin matkan hintaa mieskuskilta, joka odotti tanssijoita uuden veroisessa tilataksissa. Mies siihen, että 9€ ja risat. Pari jatkokysymystä heitin vielä. Lähes 10€ suunta vai molempiin suuntiin ja käykö kortti maksuvälineenä. Hinta oli lähes 10 euroa/ suunta ja vain käteinen kävi. Nopea vilkaisu lompakkoon ja kävi tarpeen saada käteistä lisää. Pyysin siinä odottamaan, jotta ehtisin käymään raha-automaatilla. Matkalla Hämeenkadun OP-automaatilla vilkaisu rannekelloon. Vielä olisi 10 min taksin lähtöön. Pientä jonoa oli rahakoneen edessä, mutta hyvissä ajoin ehdin takaisin taksille.

Annoin kuskille kympin kouraan ja sain hiluja takaisin. Olin ainoa matkustaja, kun lähdettiin liikeelle. Matkalla kuski ilmeisesti tarkisti tulleet puhelut kännykäänsä, kun pirautti minulle. Sanoin puhelimeen jo olevani kyydissä ja hymyilin hieman. Tanssi-illan matkakustannukset eivät kyllä hymyilyttäneet. Yli 50€ saisi maksaa jo siitä, että pääsi tanssimaan ja takaisin Riksuun. Saisi olla hyvät tanssit. Vielä ennen tanssipaikkaa pysähdys Ryttylän Siwan edessä. Kuski siinä tokaisi, että odotetaan vähän aikaa, jos joku tulisi. Meikä siihen, ettei tässä nyt mikään kiire ole. Kello oli 17.50.

Klo 18 maissa taksi kääntyi lähelle lippuluukkua. Ennen lähtöään kuski vielä ilmoitti, että paluukyyti lähtee klo 00.00.

Lipunmyyntikopin eteen oli muodostunut sellainen 20-25 metrin jono. Jonottava poppoo oli nuorta enimmäkseen. Kolmilammen kuuluisat hyttyset pörräsivät kimpussani. Tästä kuvakulmasta paikka ei kyllä vakuuttanut. Tosin en nähnyt varsinaista lavaa vielä. 13€ valtuutti pääsemään portista sisään. Siinä portilla järkkäri vielä nappasi lipun itselleen.

Ilmahan oli sunnuntaina aivan mainio. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Ehkä liian lämmintä tanssimiseen, mutta kylmää on tänä kesänä riittänyt, niin en kyllä valittanut. Lämmin yö oli tervetullut jatkoaikeita silmällä pitäen.

Kävelin  kohti tanssilavaa. Kaunis tyyni lampi jäi oikealle puolelle. Kesälava ja vesielementti. Ei voisi olla romanttisempaa.

Sisään menin kahvilan puoleisesta ovesta. Kieltämättä oli hieman orpo olo, kun en ollut saanut lavakummia hankittua mistään. Etsin narikkaa. En löytänyt sellaistakaan mistään. No jos sellainen olisi, niin kai siitä oli mainittu täällä tai tanssipaikan kotisivuilla. Vaihdoin kengät kahvilan penkillä ja heitin takin oven lähelle olevalle pöydän penkille. Kahvilan väki otti ystävällisesti kassini vastaan.

Hissukseen kävelin penkille katsomaan muiden tanssimista ja oppimaan miten lava toimii. Tanssialue oli artistialuetta lukuun ottamatta Riutan peilikuva. Parketti on mallia Riutta ja yhtä kulunut. Juuri sopiva kengilleni. Enkä täälläkin liian liukas.

Taikakuu oli soittamassa tullessani. Volyymitaso liian korkealla väkimäärään nähden. Turhan kovaa kuului soitanta peräpenkille asti.

Taikakuun solisti Janne Raappana.

Jälleen kerran tanssi-iltaa hallitsi kävelyhumppa, foksi ja tosi alkeis jive tai jotakin sinne päin. Illan mittaan tanssijoita oli vaan liikaa. Humppa kärsi tästä pahiten. Ajateltuja kuvioita ei vaan mahtunut viemään läpi. Kolmet paikallaan olevat kädenalitanssit vein läpi. Daamien taito ja kokemus olivat reilusti omaa paremmat. Lisäksi en saanut daameihin sellaista iloa, mitä oli Pavilla perjantaina ollut. Neljänteen kädenalitanssiin olisi luultavasti ollut mahdollisuus, mutta passasin sen vapaaehtoisesti. Kun ei syty, niin ei sytytä.

Foksina tanssittavaa herkkua tuli mukavasti. Kaikille foksitaitoni ei vieläkään tunnu riittävän. Hitaan ja nopean askeleen ottamisessa on vielä kuulemma treenattavaa. Samainen daami vielä kysyi miten meinaan päästä esiintymislavan edessä olevan ruuhkan läpi. En sanonut mitään. Keskityin ihan tosissaan luovimaan siitä muiden välistä.

Ahtain paikka illasta oli, kun muut tanssivat jiveä paikallaan ja lavaa kiersi maksimissan viisi etenevää paria. Oli siinä pujottelemista. Jostakin syystä ahtaat sivustat olivat yhtenevät Pavin kanssa. Takana ja daamirivistön edessä oli jopa väljää tanssia.

Naiset saivat pikkumokan vuoksi hakea miehiä ainakin jenkalle ennen varsinaisen naistentunnin alkamista. Saattoi olla, että seuraava valssiparikin meni heidän hakuvallassa.

Varsinainen naistentunti oli minulla hyvin paljon Riutan ja Pavin tuttujen varassa. Uusia kasvoja en muista tanssittaneeni.

Alkuillasta tuntui, ettei varapaitaa ja pyyhettä tarvita lainkaan. Ensimmäisen nopean parin jälkeen kaipasin kuitenkin pyyhettä. Pyysin nyssäkän kahviosta ja kopeloin tutun tuntuista pyyhettä esiin. Tuttua pyyhettä ei tuntunut lainkaan kädessä. Ainoastaan kassista löytyi valkoinen reiluin tiskirätin kokoinen lasten pyyheliina, jonka olin saannut tanssikummilta. Tilanne ei muuten jaksannut naurattaa pätkäkään. No sillä oli pärjättävä. Hyvää pyyhkeessä oli pieni koko. Mahtui olemaan kasassa ikkunalaudalla. Tosin alkuillasta olin pitänyt sitä taskussa, mutta jossakin välissä kävin kastelemassa sen läheisessä lammessa. Tämän jälkeen en ilennyt pitää sitä enään taskussa.

Naistentunnilla sain yhdet pakit. Syytä en tiedä, mutta hikiläikkä vaaleassa paidassa ei ainakaan parantunut mahdollisuukia päästä tanssimaan, joten vaihtoa tekemään. Jälleen kahvion naisia vaivaten ja seeprapaita mukaan. Etsin tovin paikkaa, missä voisi vaihdoin suorittaa. Tarkoitus ei ollut alkaa esittelemään karvaista mahaa/selkää, joten lähin sopiva vaihtopaikka oli ulkoterassin alla. Siitä ensimmäistä paitaa pyörittäessä iski pikkupaniikki toistamiseen. Missä on pinssi? Hetken aikaa sitä käsikopelolla etsin se löytyinkin. Pinssi kiinni seeprapaitaan ja kahvilan kautta takaisin radalle.

Nuoria oli paikalla reilusti. Sitten keski-ikäisiä. Varttuneempi tanssiväki selvä vähimmistö. Heistä suurin osa jälleen luultavasti Pavilla.

Nuorten määrää en ihmettele. Taikakuu tuntuu aina toimivan ja Kolmilammella Syke oli saannut puhtia ja sykettä mitä tuli heidän Vapun keikkaan Riutalla. Erityisesti Sykkeen Hernandon salaisuus-tango oli ihana tanssia. Se on tullut tutuksi Soidinmäen Tommin levyltä. Tosin ruuhka latisti hieman tunnelmaa tässäkin tanssissa.

Klo 23.30 oli aika pistää tälle illalle piste perään mitä tuli tanssimiseen. Nälkä alkoi vaivata ja tilasin kahviosta lihapiirakan kahdella nakilla ala nature. Nature = ilman mausteita. Siinä piirakkaa syöden tuli vielä yhdet humpat. Lievä harmitus iski. Nyt olisi ollut tilaa jo viedä kuviot kunnialla läpi.

Eräs kahviossa palvellut heitti huumoria siitä, ettei meinannut antaa kassiani takaisin. Oliko se huumoria vai harmistumista, kun kävin sitä pari kertaa pyytämässä illan mittaan. Kuka näistä Riutan työntekijöistä selvän ottaa :)

Kävelin parkkipaikalle ja eikä taksia tarvinnut pitkään odottaa. Yksin meni tulomatkakin. Kuski lupasi heittää kolmellakympillä kotikuntaan saakka. Kieltämättä huokutteleva tarjous. Riksusta kotiin maksaa jo tätä nykyä 34€. Annoin kympin käteen ja kehotin jättämään minut Lasitien risteyksessä pois. Siellä vaihdoin jälleen kenkiä. Nyt tavalliset lenkkarit jalkaan. Paremmat kävellä, kun kävelykengät. Siinä meni aika mukavasti kävellessä. Asuinrapun valot nappasin päälle klo 02.30. Avasin oven ja hattuhyllyllä oli se kaivattu viininpunainen pyyhe. Että silleen.

Ei yhtään hassumpi tanssipaikka tämä lampien ympärömä lava. Kun seuraavalla kerralla menen, niin ainakin yksi taipale jää taksimatkasta. Sitten voisi miettiä pyöräillä suoraan ja vaihtaa paikan päällä vaatteet. Ne lammet ovat kai uimakelposia?

Huippuhyviä daameja Kolmilammella? On takuulla, mutta myös niitä ns. tavallisia tanssidaameja. Hyttysistä haittaa? Ei lippujonon jälkeen. Eräs verenimijä kyllä laskeutui illan aikana linssille, mutta tanssimista ja taukoja eivät haitanneet yhtään.

Kahdet tähdet plussan kanssa.