Humppis                                 Sunnuntai 06.07.08

Lapsenlapsen synttäreillä tapahtuneen, tytön isoäidin mahtavista sapuskoista ja niiden tarmokkaasta tuputtamisesta johtuneen ylensyönnin jäljiltä meni vuorokausirytmini sekaisin: kaaduin heti kotiin tultuani sänkyyni ja heräsin vasta yhdeltä yöllä.

Niinpä pätkittäiseksi menneen nukkumisen vuoksi oli sunnuntaipäivä aurinkoisesta säästä huolimatta jokseenkin sumuinen.

Sitäpaitsi hillitön riekkuminen perjantaina Kisarannassa kostautui kolotuksina ja muina kipuina koko kropan alueella. Tuntui kuin olisin ollut maalinukkena karateharjoituksessa.

No, lämpimän kylvyn kautta pääsin kuitenkin jokseenkin kuntoutuneena liikkelle kohti Hausjärveä, jonka kirkonkylän risteystä lähestyessäni vasta tavoitin ensimmäisen ja ainoan niistä muka taajaan toistuvista sadekuuroista, joita säätiedotukset olivat sekä Lahteen että jokseenkin koko Hämeeseen lupailleet jo monen päivän ajan. Lyhyt oli tuokin, sillä ennen Riihimäentieltä poistumistani olin jo taas täysin kuivalla asfaltilla.

Perillä olin hyvissä ajoin -liiankin, sillä nyt eivät lippukopin luukut auenneet ennen viittä vaille kuutta.

Hyvin silti ehdin sisälle ja tulijoita vielä katselemaankin ennen ensivalsseja, joista ensimmäinen kajahti Taikakuun soittimista (instrumentaalina siis) vasta 18.05. Tuttu oli tanssitettava niille kappaleille -edellisellä viikolla olin tuon kotiinsa jälleen kerran kotikaupunkiini kuljettanut.

Kilvan siinä sitten molemmat huippusuositut bändit, Syke siis toisena niistä, kannustivat Kolmilammin vakioväkeä ja muutamia ensikertalaisia kaukomatkailijoitakin aina vain ankarampiin ponnisteluihin musiikin muuntamisessa tanssiksi. Melko hankalaksi tuo alkoi käydä jo ennen seitsemää, sillä tilaa tulkinnoille tai edes perustanssille ei enää tahtonut löytyä. Terassinkin tanssilliset ominmaisuudet tuli kahden hitaan valssin myötä kokeilluiksi. Eivät olleet siitä parantuneet, kun muutama vuosi sitten siinä erään silloisen supersuosikkini kanssa valokuvaajan ”määräyksestä” kolmen kappaleen ajan olimme tanssineet. Jalkapohjat kipeytyivät karkeilla lankuilla siis jo melko alkuillasta.

Kuumuushan siellä taas oli suurin tuskan tuottaja, kuten aina, vaikka sekä raikasilmaputki että reippaat tuuladukset etuovesta yrittivätkin tosissaan tilannetta kohentaa.

Heinäkuun riesana tietysti olivat ja aina ovat olleet lomalaiset, joilla ei tuo tanssitaito ja kokemus saati muiden tanssijoiden huomiointi ole kovin korkealla. Niinpä kolarointia ja muuta vastaavaa häiriötä (kipeitäkin iskuja välillä) oli tarjolla enimmän osan iltaa runsaan puoleisesti.

Nautinnon puolelle kuitenkin ilta kääntyi, kuten Kolmilammin tuttujen tanssijoiden kanssa jokseenkin aina. Tosin ylitarjonta tanssitettavista tuottaa aina jonkin verra stressiä: moni must-luokkaan kuuluva jäi taas tavoittamatta.

Tunnelmallista silti oli jo varsin vauhdikastakin. Tavoite tuli täyteen varttia ennen varsinaista päättymisaikaa, sillä jalat ilmoittivat poislähdön olevan välttämättömän jo puolen yön koittaessa (ja runon, suven ja Eino Leinon päivän päättyessä). Tuosta tosin tuli silti ylitystä kuitenkin se tavanomainen vartti vielä, jonka jokseenkin zombiena raahauduin viimeisiä nautinnon pisaroita ryystäen (hikeä taisi suurelta osin kylläkin olla).

Siis 00.15 laahustin autolleni ja vaihdettuani sandaalit lenkkareiden tilalle starttasin kohti Lahtea.

Luontohvaintoa tuli vastaan jo heti Janakkalan kulmauksen ja joen ylityksen jälkeen, kun kaksi ketunpoikaa hölmöili tien pientareella. Onneksi tajusivat juuri ajoissa livahtaa ojan pohjalle.

Seuraava tieltä hyvällä onnella selviytynyt oli sitten Pihvipaikkaa lähestyttäessä (se Espanjasta tuotu härkäsilhuetti) mäyrä, joka matalana lyllersi melkoisella nopeudella juuri ja juuri ajoissa edestäni pusikon suojiin.

Kotona odotti sitten ikävä yllätys: ilmeisesti oli ollut sähkökatko, sillä nauhuri ilmoitteli outoja lukemia ja herättikin joskus aamuyöstä käynnistyessään itsekseen. Puolet Skit housesta jäi näköjään nauhoittumatta.

Illan saldo kasvoi vaikeista olosuhteista (ja siitä puuttumaan jääneestä vartista) huolimatta oikein hyväksi: 26/7.