Humppis                                     Perjantai 4.7.08

Kahdenkin maakunnan peltomaisemien ja kylänraittien läpi tuli taivallettua, kun mökiltä poikki Suomen Kangasalle kurvailin.

Vaikka Eniron tarjoama reitti kolusi talojen pihat ja umpeenkasvaneet metsätietkin (ja aivan sikamaisen huonon 6 km:n pätkän todella reikäistä asfalttia), tuli matkamittariin kuitenkin tasan sama lukema, 108 km, sekä meno- että kotimatkallakin, joka jälkimmäinen sentään toi luotisuoraan Lahteen.

Ensin kuitenkin sinne aamuun.

Aurinkoinen, jopa hellettä lupaileva se oli aamu, ja sellaisena päivä myös jatkui. Ihan ei tainnut 25 astetta täyttyä, mutta minulle siitä oli vain etua, sillä mökille saavuttuani aloinkin valmistella päivän töitä (mittanauhaa, timpurinkynää, moottorisahaa, kirvestä vasaraa ja talttaa sekä sähköporaa esille -viimemainitun akkua ensin kylläkin laturiin).

Sitten rantaa tsekkaamaan purjehdusmahdollisuudet. Hyviltä vaikuttivat, vaikka navakka pohjoistuuli osuikin lähes vastaisena kaislikon läpi kapeata väylää, siis hankalasti liikkeelle lähtöä ajatellen.

Lyhyet urheiluhousut ja kevyt veneilyliivi tuntuivat silti riittävän, joten liikkeelle vain.

Vasta avoveteen päästyäni ja mukavasti vaahtoa runkojen peristä roiskuttamaan ryhdyttyäni havaitsin toisen peräsimen olevan hajoamassa: pari pulttia oli päättänyt kalvautua fanerista läpi (liian pienet prikat).

Päätin kuitenkin pysytellä suunnitemassani ja kiertää aiotun lenkin, tarkkailua vain piti ylläpitää kapineen suhteen.

Jonkin verran oli jo vesiliikennettä siinä lateraaliväylässä nimelliskulkusuuntaa vastaan pääosin (etelään). Aika isoja paatteja, mutta en aina jaksa luottaa siihen, että isojenkaan kipparit hallitsevat tai muistavat vesiteiden väistämissäännöt.

Minä kun taas kuljin salmissa vastavirtaan ja vastatuuleen viallista peräsintä vielä varoen, jouduin olemaan noiden suhteen erityisen varovainen. Ristiaallokkoakin aikaansaavat melko ikävästi, joten kulku saattaa silloin kevyeltä katamaraanilta pysähtyä hyvinkin äkkiä.

No, vahinkoja ei sattunut, en joutunut pakittamaankaan kertaakaan, vaikka monta lyhyttä luovia pitikin kääntyilevssä ja puuskaisessa tuulessa tehdä.

Sen verran lintsasin, että en viitsinyt halssinvaihdoissa sukellella puomin ali, vaan pysyttelin samalla puolella koko ajan, mikä kylläkin sitten sai aikaan epäergonomisia asentoja, kun tell taileja eikä varsinkaan fokan virtauslankoja saanut väärällä puolella ollessaan luonnollisesti seuratuksi.

Aina en ihan lyhyitä syöksyjä varten edes viitsinyt kunnolla jalustaakaan, vaan pidin vain fokan skuuttikulmasta vimmatusti vasemmalla kädellä kiinni vetäen purjetta mahdollisimman tiukalle, mikä joskus on aika raskasta. Niinpä noiden seikkojen vuoksi (ne timpurinhommat mukaanlukien) olinkin tänä aamuna melko lailla sahapukkimaisessa kunnossa. Osittain syyllinen oli tietysti jälleen kerran käsistä riistäytynyt riehuminen Kisarannassa sitten illalla.

No, lee-osuudellekin lopulta pääsin, ja siitä sitten pääosaa paluumatkasta meni virsikirjalla. Laskettelinkin sitten ihan rantaan asti purjeet täysin auki, jotta sain laiturilta korjatuksi sen peräsimen -vaihdoin pultit ja niihin isommat aluslevyt. Skulaa taas tämän kesän -toivottavasti.

Paatin melominen vastatuuleen takaisin poijulle kävi kyllä työstä sekin. Olen aikanaan rakentanut (epäortodoksisesti ja mameromaisesti) vehkeeseen pari metriä leveän "tuulilasin" estämään kaikkein pahimpien hyökyjen niskaan tulon kovassa aallokossa vastatuuleen purjehdittaessa. Nyt pisti hanttiin tosissaan.

Kun rasitusta jo valmiiksi oli kasassa aimo annos, ja tiedossa ankara tanssi-ilta vaativine palumatkoineen, oli tarkoitus pohjustaa nokosilla. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että saunan jälkeen jäi luppoaikaa vain parikymmentä minuutta. Eipä siinä juuri luomia suljettu, vakka kupeelleni yläkerran pikkuhuoneen viileydessä ja hämäryydessä kallistuinkin.

Siitäpä vain sitten kohti länttä suuntaamaan. Alkuun tosin etelään seitsemän kilometrin verran. Vastaan tuli huolestuttavan pitkiä jonoja jo Pulkkilanharjun tietyömailla (se kevyenliikenteen väylä valmistunee kuun loppuun mennessä). Onneksi sitten reitin kääntyessä Pulkkilassa länteen loppui liikenne melkein kokonaan. Vasta vanhalle nelostielle (24) Maakeskessä kääntyessäni jouduin menoliikenteen sekaan. Parikymmentä kilometriä tuota kuitenkin vain ja sitten jo Arrakoskelta taas länteen ja Pirkanmaalle. Kisarantaan sitten pääsikin luikahtamaan ikäänkuin takaovesta.

Arrakoski

Hyvissä ajoin (täsmälleen aikataulussa) olin, joten pääsin toistamaan keskiviikkoisen avauksen, tosin nyt itse hakijana, istuttuani Kanelin viereen naistenpenkkiin. Ensivalssit siis perinteisesti (ei kylläkään valsseina).

Siitähän se ryöstäytyi taas mopo käsistä. Onneksi sentään juuri ennen naisten puolituntista huomasin kivuta Väliaikaan drinkille, jota kotvan kulauttelin ulkolavan terassillakin.

Kyseisen puolituntisen ensimmäisinä tulleet humpat sain vältetyksi, mutta sitten tuli houkuttelevampaa, joten nappasin jäiset terveiset nieluuni ja painuin -jos nyt ei ihan hakuriviin, niin haettavaksi kuitenkin.

Yhdenkään tuntemattoman kanssa en tullut tällä kertaa tanssineeksi. Ulkolavakin jäi vähemmälle, kun ei sitä ämyriä taaskaan ollut -oli jäänyt Jenkalle. Lattiakin siellä oli nyt supertahmea. Tungoksessa en kuitenkaan tykkää tanssia, joten ulkona tuli jonkin verran sooloilluksi ja peräkorokkeella myös.

Orkesterin takainen lokerokin piti pariin kertaan jälleen kokeilla. Hauskasti sattuivat salsat saman neidon kanssa kuin KIV:n aikaan Jekkapirtillä Hienosti menivät nytkin, vaikka vauhtia oli aika tavalla. Jokunen foksaaja sieltä katsoi aiheelliseksi koukata, mutta muuten sai pistellä varsin rauhassa.

Kahvipaussille sainkin viehättävää seuraa avausparista. Yhtä suuret mansikkaviinerit oli molemmilla mutusteltavana. Energiaa nimittäin kului runsaasti taas illan aikana.

Joskus yhden paikkeilla havaitsin, että olisi lähdön aika, sillä purkan suuhuni laitettuani kun pyörähdin etsimään katseellani roskista, johon voisin kääreen heittää, lähtikin horjuttamaan.

Havaitsin kuitenkin samalla soimaan alkaneille tangoille juuri sopivat vietävän ovensuussa, joten ne vielä päätin jaksaa. Hyvin jo mahtuikin tanssimaan siinä vaiheessa.

Kun olin tangotetun palauttanut rivin rippeisiin, käännyin hakemaan takkiani peränurkasta, minne sen heti alkuun olin mytännyt. Oli kuitenkin jo sekahakuaika menossa, joten kun supersuosikkini sattui hakuaikeissa eteeni, suostuin mielihyvin, vaikka jaksinki ei tulossa olleisiin "Tyttö tuollainen" ja mikä sen pariksi nyt soikin, ei mitenkään olisi enää riittänyt. Boogattiin ne kuitenkin pois vauhdikkaasti.

Sitten jo tajusin lopulta horjua pihalle ja autoon. 01.18 näytti kello, kun portista kävelin.

Eväät esiin ja liikkeelle. Syötävät tosin loppuivat jo ennen Pälkänettä, joten sitten alkoi pilkkiminen. Kun Hämeenkoskelle tullessa heräsin jo neljännen kerran väärällä puolen keskiviivaa, tein lopulta sen, mikä olisi pitänyt aiemminkin tehdä monta kertaa: auto tien sivuun, sata metriä kävelyä ja takaisin. Nyt jo pysyi simmu auki kotiin asti. Tosin viimeisessä kadunkulmassa ennen kotipihaa horjahteli joku kansakunnan toivo epätoivoisesti tietämättä, menisikö eteenpäin vai taakse vaiko peräti kaatuisi siihen. Samaan ikäluokkaan kuuluva kaverinsa kannusti vähän matkan päästä toveriaan tämän ponnisteluissa. Viikoloppua siis vietettiin.

Illan musiikeista vastasivat loistobändit Taikakuu (Janne ilman solmiota) ja Sinitaivas, joten väki oli myös sen mukaista. Tosin eräs tuleva sulhanen kävi esittämässä yhden kappaleen mittaisen lauluosuuden Taikakuun riveissä. Se ei ihan mennyt nappiin.

Illan saldo ihan mallikas: 23/10.

Tänään ei sitten minnekään, paitsi ihan kohta pojan tyttären synttäreille.

---