Keskiviikon laituritansseihin olin saanut seuraoption jo sunnuntaina Kolmilammilla.

Niinpä sompailin Vesijärven rantaan koko lailla luottavaisena aurinkoisen mutta koleahkon päivän kallistuessa kohti iltaa.

Tosin säätiedotuksen lupaama sadekuuro ropsahteli keittiöni ikkunaan juuri, kun olin nautiskelemassa teetä hiukan ennen kuutta. Onneksi tuo kuuro kuitenkin jäi lyhyeksi ja muutenkin vaisuksi.

Perillä kartanon pihassa odotti yllätys, sillä kaikki paikat molemmilla pysäköintialueilla olivat varatut ja tienvarret sekä jonkin verran jo nurmikkoakin oli autoilla katettuna.
Näytti olevan joku koiraväen tapahtuma meneillään.

Hauskasti oli nurmikko tulvillaan kaiken kokoisia ja näköisiä koiria isäntineen ja emäntineen juuri sillä kohdin, missä kyltillä kiellettiin koirien tuonti alueelle.

No, onneksi kesähotelliksi muuttuneen oppilasasuntolan parkkialueella oli pari paikkaa vapaana. Toiseen niistä näkyi kurvaavan tuttu tanssinainen -tällä kertaa poikkeuksellisesti ilman miestään. Itse tuuppasin kärryni tuon viereen. Siinä leppoisasti jutellen tyhjensimme eväspulloni ja sitten hipsuttelimme alas laiturille.

Samantien takit rantatuolikasan päälle ja tanssaamaan. Mentiinkin sitten siinä kokoonpanossa kuuden kappaleen ajan. Noita kappaleita meille, silloin vielä kovin harvalukuiselle, tanssiväelle toimitteli Hollolan Harmonikkojen seitsikko.

Sitten oli ostojuoman aika, mutta samantien ilmestyikin ensimmäinen hakija, niinpä juoma jäi koskematta.

Kohta ilmaantui hakijan kaverikin (sen option antaja), joten paneuduimmekin antaumuksella tanssiin jokseenkin kymmenen kappaleen ajaksi.

Vielä yksi vakitanssitettavani (Kisiksestä varhain perjantaina lähtenyt) ilmaantui, joten hänet kaappasin disco swingin tapaisille. Tuo ei kauan sitten kuitenkaan viihtynyt, joten kohta niitä tanssitettavia taas olikin vain kolme.

Kahteen sitäpaitsi tulin lopulta vain keskittyneeksi.
Noistakin toinen lähti tapansa mukaan aikaisin -leipomishommiin taas, kuten ennenkin on tehnyt.

Siinä vaiheessa tosin jo alkoi tummia pilviä kasaantua läntiseen horisonttiin ja kohoilla sieltä ukkosella uhkaillen järven yli. Tuulikin jo kiihtyi ja muutama pisara läiskähti tanssilattiaan.

Sitkeästi kuitenkin jatkettiin vielä jonkin aikaa harvenneen joukon voimin. Naistentuntikin ehti alkaa, kun aloituskokoonpanossa sitä loppuaikaa kulutettiin.

Viimeisten tangojen aikana jo näytti siltä, että taidetaan kastua ihan ylhäältä tulevien nesteiden avustuksella, mutta ei sentään tarvinnut keskeyttää tanssimista.

Kello näytti lukemaa 21.30, kun kiipesimme mäkeä ylös ja takaisin autoillemme.

Lämpimien hyvän yön toivotusten ja asiaankuuluvien halausten sekä suukkojen jälkeen porhalsimme omiin suuntiimme.

Ihan tyydyttävä tanssi-ilta, vaikka sää ei varsinaisesti suosinutkaan.

Kun tuplat, triplat ja mitkä lie multit jaetaan parin suuruisiin osiin, saldoakin sentään syntyi jokseenkin 14/5.

T.nettiin en raaskinut muusikoista mitään laittaa. Täällä voinen todeta, että ne Hollolan Harmonikat voisivat vaikka pitää heinäkuun lomaa. Siis, kauheata tuppasi olemaan enimmäkseen soitanta (äänitasotkin ihan pielessä, vaikka miksauspöytä lavalla tönöttikin) eikä ollut sen paremmin naissolistissa kuin laulavassa haitaristissakaan kehumista. Vaan eipä tuo mitään maksanutkaan muuta kuin yhden lonkeron verran (6 €).

Sainpahan parin tutun ja mieluisan tanssinaisen kanssa tanssia pääosan lyhyehköksi jääneestä ajasta ja paria muutakin kerran pyöräyttää.