Mikko                                        Perjantai 18.7.2008

Kun lomalla vielä ollaan, niin hyppäsin perunakunnan bussiasemalta Helsinkiin iltapäivällä lähtevään bussiin. Lähtöpisteessä oli sadetta ilmassa, joten varoiksi otin sateenvarjon mukaan.

Varjolle oli käyttöä 150m matkalla. Että silleen. Helsingissä ei ollut sateesta tietoakaan. Kaunis lämmin keli otti maalaispojan Cityssä haltuunsa.

Kampissa läheiseen K-Markettiin ostamaan tuoreita karjalanpiirakoita ja vesipullo. Pienen kahvimaitojuoman otin myös mukaani. Se oli tarkoitus juoda heti väsymykseen. Kyllä helpottikin kummasti. Koska aikaa oli, niin käväsin pika pikaa Tennispalatsissa katsomassa tulevaa elokuvatarjontaa. Mitään mullistaa ei silmään sattunut, joten takaisin rautatieaseman seutuville. Koska sää oli vihdoinkin hyvin kesäinen, niin silmänruokaa oli kadut pullollaan. Kyllä siinä oli maalaispoika ihmeissään. Ei tälläistä naiskauneuden määrää täällä maalla näe. Harmillista kyllä.

Klikkaa kuvaa.

Vaikka aikaa vielä oli tanssien alkuun, niin hyppäsin junaan ja loikkasin Puistolan asemalla pois. Kyytiä en saannut, joten suunitelmissa oli jälleen kävellä tansseihin. Mikäs oli siinä kävellä. Sää suosi ja liikunta on aina hyvästä. Kävelin lähes Tikkurilan asemalle asti. Sieltä maalitehtaan vierestä Vantaajoen viertä pitkin oletettuun oikeaan suuntaan. Hetken aikaa pyörittyäni otin suunnaksi Vantaan Energian sähkö tai lämpölaitoksen.

Noin 200m käveltyäni puhahdin tajuttani suunnan olevan aivan metsässä. Takaisin tullessani kaksi happihyppelyllä ollutta rouvaa ( oletan heidän olleen rouvia) kysyi olenko eksynyt. Kysyin missä on Tikkurilantie? Toinen osoitti rautatieaseman suuntaan. Seuraava kysymys oli, että mistä pääsen Paville. Kädenheilautus toiseen suuntaan. Samalla päivittelivät pitkää matkaa sinne. Totesin, tämän olevan toinen kerta, kun Paville kävelen. Joten ei siinä mitään. Kiitin ohjeistuksesta ja lähdin rivakasti käpyttelemään eteenpäin.

Kaikesta eksymisestä huolimatta olin Pavilla n klo 19.50. Hyvä niin, sillä olin hyvin hikinen ja siksi sisälle päästyäni suoraan toilettiin hikeä pyyhkimään. Vilkaisu peiliin ja aika karmee ukko sieltä takaisin kurkkasi. Omenapuun soittaman Wienin valssin sävelet kuuluivat WC-tiloihin asti. Kun sain olemuksen suunnilen kohdalleen, niin kahvilaan korvaamaan menetettyä nestettä. Salissa kuului nyt cha chaata. En vieläkään pitänyt kiirettä lähteä tanssimaan. Katselin ihan rauhassa muiden taitavaa liikehdintää parketilla.

Sitten Omenapuu ilmoitti soittavansa humppaa, niin johan tuli vipinää hakukenkiin. Olin ihan alkuillasta pongannut erään nettitutun vuosien takaa. Haku päälle ja kävelyhumppapari Akvaarion puolella. Olen monen daamin kanssa mennyt tätä lajia siitä lähtien, kun sitä minulle opettiin Järvenpäässä, mutta nyt tuli kyllä aivan mieletön tanssikokemus. Daamin seuraamiskyky oli jotakin aivan upeaa. Niin tarkkaa ja kevyttä oli häntä viedä. Sanottakoon, että tällä daamilla on kilpatanssijan tausta. Ehkäpä sen vuoksi se tuntui niin hyvältä.

Alkuillasta bongasin tanssikummin miehensä kanssa. Halasin daamin ja kättelin herran. Ehdotin jälleen daamille sitä foksia. Selittivät, että olivat juuri tulleet ja tanssisivat ensimmäisen yhdessä. Tämän jälkeen näin heidät vain kerran kahviossa. Livistivät jälleen kesken kaiken pois. Ihme touhua. Sanon minä. Minulla ei ainakaan ole varaa maksaa puolestatoista tunnista koko illan hintaa. En meinaa tässä luovuttaa.

Humppaa taisin kolmet parit tanssia koko illan aikana. Kaksi muutakin daamia oli helppoja tanssitettavia. Kunhan minä maltan ohjata heitä tarpeeksi hitaasti. Miehestä se on paljon kiinni tämäkin. Foksille löysin rivistöstä aivan uusia daameja. Eräänkin kanssa tuli kolmet parit mentyä. Sen verran hyvin se tanssi sujui, että pelasin varman päälle tässä kohtaa. Vain yhden kanssa oli hieman hankalaa tehdä nopeaa sivuttaisaskelta foksiaskeleilla. Hitaampi askellus meni hänen kanssaan todella hyvin. Mitään nopeita kädenalitansseja en tänä perjantaina mennyt. Seuraavana päivänä oli 9 tunnin ja 180km pyöräily edessä, joten säästin voimia siihen

Illan työläiset hoitivat urakkansa hyvin. Omenapuu oli ihan uusi tuttavuus, eikä huono yhtään. Johanna oli upea ilmestys laulaessaan. Hänen ääninsä saattoi välillä tuntua ohuelta, mutta ei häiritsevästi. Eräs daami oli huomannut Johannan laulavan paljain jaloin. Yritin sitä katsoa tanssin aikana, mutten nähnyt sitä. Johanna on myös hyvä tanssija. Tämä tuli nähtyä, muttei koettua. Harmillista kylläkin.

Taikakuu on ja oli jälleen huippukunnossa. Heillä ehkä vaan äänitaso oli turhan korkealla. Siitä läheltä mentäessä korvista teki kipeää. Hienoa, että Taikakuukin on ottanut Hernandon salaisuuden ohjelmistoonsa. Hienoa tämä. Taikakuulla on ollut aika repäiseviä sovituksia. Kiva kuulla tutuista kipaleista tehtyjä tanssimusiikkitulkintoja. Toivekappaleitakin soittivat oman vuoronsa lopuksi.

Eräs legendaarinen palstalainen oli paikalla ja ystävällisesti lupasi heittää tanssien loputtua Tikkurilaan.

Illan aikana tuli pari uutta nikkiäkin tutuksi. Terkkuja vaan. Tosin toinen vaan jäi päähän. Pari daamia halusi nähdä minkälainen se pinssi oikein on ja kaivoin hikisen seeprapaidan kassista. Ihmettelivät pinssin pientä kokoa. Ilmankos eivät olleet sitä nähneet ennen.

Onneksi oli jälleen t-paita ja pyyhe mukana. Onneksi olen saannut tähänkin vinkkejä. Pavilla oli jälleen kuuma. Varsinkin rappujen yläpäässä se lämpö ja kosteus tuli kasvoja päin. Miten varttuneempi tanssiväki kestää tuon kaiken. Tosiaan loppuun asti olin ja kyyti oli sen verran nappi juttu, ettei seuraavaan lähtevään junaan montaa minuuttia tarvittu, etten oli myöhästynyt siitä.

Junassa oli paljon nuorempaa sakkia. No ilmankos, kun Helsingissä oli ollut Iron Maidenin keikka. Kalliit oli liput olleet 60€, mutta eräs tyttö Riihimäen rautatieasemalla oli iltaansa tyytyväinen. Ilmeisesti kaikilla ei ollut sinä iltana kivaa vai mistä syystä taksijonossa oli jotenkin rauhatonta. Taksia sai sinä yönä odottaa turhan pitkään, vaikka tilasinkin takseja asemalle. Kotona klo 2.30. Ihana oli päästä suihkun kautta nukkumaan.

Nippa nappa kesän paras tanssi-ilta.

Tähtiä neljä kolmen plussan kera.

---