Humppis                            Keskiviikko 02.07.08

Kun kesän ensimmäiset naistentanssit minun kohdallani, Jenkkapirtillä muutamista valopilkuista huolimatta kokonaisuudessaan kuitenkin, tuottivat pettymyksen, päätin tällä viikolla vaihtaa paikkaa.

Riutanharju aloitti oman naistentanssiosuutensa keskiviikkona sekin todella kovatasoisella tarjonnalla: Martti Metsäkedon tanssiorkesteri ja Omega & Eija Kantola.

eija_74535.jpgpressikuva2.jpg

Mökiltä läksin nytkin liikkeelle heiluttuani päivän vuoroon moottorisahan, kirveen ja airojen kanssa (puuskaiseen pohjatuuleen en nyt purjehtimaan lähtenyt).

Osittain uuteen reittiin tutustumiseen varasin reilusti aikaa: lähdin vajaan sadan kilometrin matkalle hämäläisen agraarimaiseman halki jo kymmenen yli kuudelta. Matka olisi ollut Lahden kautta kymmenen kilometriä pidempi, mutta aika lailla nopeampi. Tosin tietyöt sekä alkupäässä, Pulkkilanharjulla ja Vääksyssä että lähempänä Lahtea, Paimelan suoralla ovat aikataulun kannalta arvaamattomia tekijöitä.

Sensijaan reitillä Asikkalan kirkon kautta Viitailan, Hollolan Lahdenpohjan, Sairakkalan, Kärkölän läpi Riihimäentielle ei esteitä ollut, ellei Sairakkalassa yllättänyttä rankkasadetta sellaiseksi lue. Suurin osa tuosta reitistä on vanhalle sotilaalle yli kahdenkymmenen vuoden noissa metsissä resuamisen jäljiltä tuttu, mutta pätkän Sairakkalasta Järvelään olen ajanut vain kerran, joskus 90-luvulla.

Mutkia ja mäkiä ainakin riitti: Asikkalan kirkolta Hillilään ajettaessa on välillä, soratien pätkällä, oikein julmakin mäki.

KIRKKO5.JPG

Perille Riutan parkkiin ehdin jo 19.40, joten oli aikaa katsella ja moikkailla myöhemmin tulevia.

Ihan alkuun näytti huonolta, kun portin puoleisen terassin aitaan nojaillen tilannetta seurailin.

Sitten tuli vakitanssitettua naisistoa sen verran, että uskaltauduin sisätiloihin juuri ennen ensivalsseja ja istahtamaan takaoven pieleen naisten penkkiin, missä sitä tuttua seuraa jo olikin valmiina.

Siitäpä se lähti perinteisen kanelisesti alkuun ja satumaisesti sekä kaksoihaun myötä muutenkin mukavasti jatkui. Voittaneen kanssa onkin viimeksi tanssittu pari vuotta sitten, joten jo oli aikakin.

Hopealle jäänyt paikkasi heti perään.

Sitten tulikin jo niin hiki, että Latoon oli painuttava ja juoman kanssa terassille heinäseiväsaidan ääreen. Siinäpä niitä tuttuja vilahteli moikkaillen ohi, joku mustapäiseksi muuttunut pajunkissakin siihen tuli aitaan nojaillen juttelemaan.

Seuraavaksi näkyikin ilmaantuvan ovensuuhun siinä määrin must-luokkaan kuuluva hakija, että juoma oli kulautettava nopeasti kurkkuun, ja sitten menoksi vuosien takaisia kertaamaan (Korvatunturilta asti niitä ehti kertyä aika paljon). Toistettiin myöhemmin tuo vielä kolmasti illan kuluessa.

Eräs vakisuosikeistani näkyi olevan kaiken kallella kypärin ja enempi vain istuskelevan, joten en katsonut olevan aihetta häiritä. Ihan illan lopussa, kun olin jo takkia pukemassa päälleni, sain pyynnön tangolle ja samalla selvisi apeuden syykin -koski rintaan, kun oli kolarissa murtunut kylkiluu ja nenukkikin saanut kolhun. Tangottiin hitaasti ja varoen.

Vaihtelevissa fiiliksissä se meni ilta, kuten loistavien musiikkien kera tanssien voi olettaakin. Kyllä se tuo Metsäketo edelleen on ykkönen! Hyvin hoiti hommansa myös Omega, kuten aina.

Pieni notkahdus ja pitkähköt tauot (kova hikoilu myös) saivat aikaan sen, että omaa osuuttani en miestentunnilla mitenkään kiitettävästi hoitanut (tosin minua kerran haettiin sinä aikanakin). Sorry ladies!

Se illan saldo siis: 18/6.

Sateen vaikutukset tuntuivat tietysti yleiskosteutena ja ulkokäyntien jälkeisenä kengänpohjien luistamattomuutena. Noinhan se aina kesälavoilla, varsinkin tänä märkänä kesänä.

Kotiin lähdin viimevalssien soidessa 00.30 ja vaihtelevan sateen keskellä ajelin, mutta upeita yöpilvimuodostelmiakin oli näkyvissä. Vasta Hollolaan tullessa oli sumusta jonkin verran haittaa.