Mikko                                Keskiviikko  2.7.08  Naistentanssit

Elämäni ensimmäiset naistentanssit. Kun Riutalla on tänä kesänä ollut vähintäänkin kohtuu hyviä tanssi-iltoja, niin ajattelin nyt venyttää tuuria ajatuksella: Nyt jos koskaan tulee sitten huono ilta.

Tuota keskiviikkoa oli mietitty kohtuu pitkään muutenkin kun tanssin osalta. Ajatuksena oli pyöräillä kapinakuntaan täyttämään luvattu juttu. Mies ei ole mies, jos ei pidä sanaansa. Aamu valkeni pilvettömänä. Lämpötilaksi oli luvattu 21 plussaa. Äkkiä tukeva aamiainen syöden ja pyöräilyvaatteet päälle. Kun kaikki oli valmista, niin katse ulos. Varhaisaamuinen pilvetön taivas oli muuttunut harmaaksi, sateen uhkaamaksi.

Voihan Venäjä tuli ensimmäisenä mieleen. Nopea katse jääkaapin ovessa olevaan linjuriaikatauluun ja heti perään vilkaisu kelloon. 10 min bussin lähtöön. Nopeasti bikevaatteet poistaen ja normikuteen täälle. Nappasin jutun ja työkalut mukaan ja kävelin ripeästi bussiasemalle. Sen verran kiire oli tullut sykemittarin lähetinosan jäädessä paikalleen. No ei se siellä haittaa tuumasin, eikä muuten haitannutkaan.

Linjurin ollessa Jokiniemessä nokialainen pärähti soimaan ja tuttu nimi näkyi näytöllä. Kaunotar siellä ihmetteli meikäläisen meinikiä. Olisihan se voinnut tuoda myöhemminkin, vaikka ensi tiistaina daami tokaisi. No olin päättänyt, että tänään tuon sen ja asennan myöskin paikoilleen ennen tansseja.

Risteysasemalla tutkin paikallisen linja-autoaseman aikatauluja. Seuraava bussi lähtisi vasta tunnin kuluttua. Ei muuta, kun nopeasti rautatieasemalle. Junalla sitten eteenpäin. Homma saatiin tehdyksi ajallaan. Takaisin tullessa ensimmäinen yritys päästä junaan päätyi myöhästymiseen. Onneksi sain kyydin Järvenpäähän mistä sain varsin tiukalla aikataululla sopivan junan kohti Riksua. Pääteasemalla pistin koivet pyörimään ja onneksi juoksin. Jälleen vain minuutteja ,niin olisin myöhästynyt kyydistä. Huokaisin helpotuksesta. Kotona olisin viimeistään klo 17.30. Aikaa jäi vielä yllin kyllin ennen tansseja.

Kotiin päästyäni käväisin vielä lähikaupassa ostamassa juomapullo ja pizzan. Juoma ja ruoka mahdollista kävellen tapahtuvaa kotiinpaluuta silmällä pitäen. Lisäksi ostin varsin tömökän tölkin energiajuomaa. Pilkkimisen estoon Riutalla.

Kotiin päästyäni vilkaisu vielä mitä maailmalla on tapahtunut netin kautta. Olin pistänyt kyytitoiveen Riutalle ja nyt varsin viime tingassa oli inettiin tullut mahdollinen kyytitarjous. Pistin nopeasti vastapostia kännynumeron muodossa. Olisi tietty helpompaa, jos kyydin tarjoja laittaisi heti viestiinsä numeronsa, mutta tuo varovaisuus on ymmärettävää.

Nyt aikoi pikkukiire jo painaa päälle. Ennen kun ehdin aloittamaan kasvojen puunaamisen, niin kännykkä heräsi jälleen eloon. Varsinais-Suomesta tuli toinen hyvin varteenotettava kyytitarjous. En ollut varma miten ensimmäisen kyydin kanssa tulisi käymään, niin otin tämän kyydin vastaan. Olisivat täällä päin lähempänä klo 20. En ollut varma tarkoittiko siihen aikaan Riuttaa, vai Nesteen-asemaan. Pidin varmuuden vuoksi kiirevaihteen päällä ja täten voisin vaikka odottaa puolikin tuntia saapuvaa kyytiä.

Illalla sää näytti hymynsä. Kohtuu lämmintä ja aurinko pilkahti pilvien välistä. Vakio odotuspaikka kylälle. Sinne jälleen taapersin S-Marketin kautta. Jäin odottamaan viestiä auton kääntymisestä kantatielle. Siinä kotimaisemia ihmetellen kännykkä pirahti viestin saapumisen merkiksi. Iltapäivällä kyytitarjouksen lähettänyt oli saannut postini. Ilmoitin jo saanneeni kyydin ja toivoin mahdollisuutta päästä tanssipaikalta takaisin.

Siinä vielä aikani odotellessa tuli soitto kyydin olevan 27 km päässä. Samalla kuski päivitteli aikaa minkä olen kyytiä odottanut. Totesin tyynesti sään olevan, kun daami ja eikä tässä mitään ihmeellistä sen puoleen.

Tuttuun tapaan auto Nesteelle ja ukko kyytiin. Tupladaami miehitys tällä kertaa. Viime kertaisen neljän sijaan. Matkalla kuski kertoi kuka ihmeessä oli hänen viime kertaisella Riutan visiitillä kävellyt yöllä kohti kirkonkylää. Tuntomerkit tuntuivat sopivan minuun. Ei kuitenkaan ollut huudellut, että olenko se todella minä.

Hieman ennen klo 20 jälkeen nousimme yllättävän tyhjälle Riutan parkkipaikalle. Viime kertaisesta autoryysiksestä ei ollut jälkeäkään. Vähänlaisesti väkeä ilmeisesti paikalla tässä vaiheessa. Hetken siinä olimme porukassa, kunnes lähdin kohti lipunmyyntiä. Lippulunastuksen jälkeen lippu järkkärille, jota toivotti hyvää tanssi-iltaa. Kiitin ja mukavaa tanssi-iltaa toivoin mielessäni.

Koska mitään ryysistä ei ollut näkyvissä tässä vaiheessa, niin kenkien vaihto jälleen narikkapenkillä. Hikipyyhe olan yli pöydälle. Hakuriviin ei ollut mitään kiirettä. Valssia muistelin Omegan tuohon aikaan vielä soittaneen. Nyytti narikkaan ja 1.60€ maksu päälle. 60 centtiä hyvästä palvelusta mitä olen aina narikalla saannut.

Pikavisiitti kahvion puolelle nestettä nauttimaan ja takaisin penkkiä kuluttamaan. Daamien vähäinen määrä sai nielaisemaan huolesta ensimmäisen kerran. Tutut tuskin hakisivat..mietin siinä. Tästä ei tulisi mikään läpihuutojuttu.

Vielä siinä juomapisteen vieressä istuessa tuli siihen asti tuntematon daami kysymään olenko lukenut Aamupostia. Kerroin, ettei kyseinen lehti tule minulle. Siinä muutaman lauseen vaihdettua selvisi kyseessä olevan bussikuljetus Kolmilammille. Kerroin lukeneeni siitä kyseisen tanssipaikan www-sivuilta. Daamia askarutti kyydin hinta. Tietoa ei ollut, joten kehotin käymään kotisivuilla.

Koska penkit eivät ole varsinaiset hakurivit, niin takamus irti ja hakuriviin. Omega aloitti tangoparin. Illan ensimmäinen daami oli silmin nähden pettynyt siihen, että tulisin viemään häntä foksin askelein. En ole vielä löytänyt sopivia tangomausteita foksiin. Asia on kyllä tiedostettu ja tutkinnan alla. Koska tanssijat eivät olleet, kun sillit purkissa, niin tilaa oli tehdä kaikki kuviot mitä nyt olen oppinut. Viime Riutan-tanssin väistelyliikkeet jäivät tänä iltana minimiin. Daami muuten yritti viedä osan aikaa tanssia. Parhaani mukaan yritin sopeutua siihen.

Jälleen oli miksauspöytä tuotu keskipömpelin viereen. Syytä en tiedä, mutta tällä kertaa pöytä oli daamirivistön puoleisella sivulla. Olisikohan entisestä sijainnista tullut palautetta. No joka tapaukessa oli se missä vaan siinä keskiön kohdalla, niin ruuhkatansseissa se on aina tiellä. Toinen asia, mikä etenkin viime kerralla nosti pirua pintaan oli miehet tai parit, jotka seisovat siinä keskiön vieressä. Ovat vaan jälleen tiellä siinä. Tilaa on ylensä ollut keskiön istumapaikoilla, joten sinne kavutkaa..kiitos.

Iltani oli jälleen foxsivoittoinen, mutta ei niin ylivoimainen mihin olen tottunut. Kun tanssilaji vuoroon tuli nopeita rock & roll tyyppisiä kipaleita, niin jostakin sieltä daavirivistön puolen välin jäljestä ilmeistyi iloisesti hymyilevä minua varttuneempi daami. Kertoi tanssiharrastuksen olleen telakalla jo vuosia ja oli mökillä koiran kanssa, niin päätti tulla Riutalle tanssimaan.

Alussa tietty oli hänelle outoja nämä pyörähdykset käden ali, mutta oli nopea oppimaan. Tuli vielä ainakin pari kertaa samaa lajia kanssani tanssimaan. Halusi kuulemma oppia lisää. Nämä viimeiset kädenalitanssit menivät häneltä, kun veteraanilta. Ehdottomasti illan valopilkku tämä daami.

Illan vähemmän valopilkku oli sen sijaan minun lähtöni valssille. Olin pyyhkeen kanssa treffeillä, kun apudaami bugg-kurssilta tuli iloisesti hymyillen kysymään, että miten sujuu valssi. Kerroin, että huonosti. Perusneliö hallussa kylläkin. Lähdettiin tanssimaan äärimmäistä ulkokehää pitkin ja jos Jorma Uotinen olisi nähnyt esitykseni, niin olisi varmasti sanonut, ettei tämä ole valssia. Ei sinne päinkään. Se valssineliö oli jotakin ihan muuta. Yritin tehdä siitä puhtaan neliön, mutta sitä ei vaan ei ollut. Daami totesi, että rytmi meni jotenkin ja meikä, että mehän tanssittiin melkein koko kierros ensimmäisellä. Toisen tanssi samaa menoa ja vähän minua hävetti.Daami kuitenkin toimi etiketin mukaisesti, eikä kesken kaiken ottanut ritolat, kuten olen muutaman kerran saannut kokea. Paikalle oli tullut ex-kilpatanssipari, joka sai minut huolestumaan. Riutta oli käymässä ahtaaksi henkisesti.

Ilta oli äärimmäisen hikinen. En tiedä mikä vaikutus oli ollut päivällä juodulla Colalla ja ennen tansseja nautitulla energiajuomalla, mutta hiki valui. Paidasta sitä ei onneksi näkynyt, mutta varmasti daami tunsi kosteuden, kun liimautui kiinni. Erästä daamia se tuntui häiritsevän kasvoista päätellen. Ensimmäisellä kerralla ei paljoa, mutta toisen hänen haun jälkeen inho oli luettavissa hänestä. Daamin tanssipaita oli tummunut kosteudesta.

Aika uskoa, että kaksi tanssipaitaa ja t-paita illan lopuksi alkaa olemaan tarpeen. En tajunnut käyttää rolloa, joka on ollut mukanani. Koskakohan joku tanssipaikka kekkaa järjestää suihkumahdollisuuden. Tästä ilahtuu varmasti myös ne, jotka vähemmän hikoilevat. Eikös olisi mukava käydä pesemässä tanssihiet pois ennen kotiin lähtöä. Illan aikana tulee takuuvarmasti tanssilajeja joita me enemmän hikoavat emme tanssi ja tässä olisi sauma ottaa virkistystä. Toivottavasti uusi tanssipaikka olisi tässä edellä kävijä.

Valssia ja sen hidasta versioita tuli jälleen paljon. Jos en nyt ihan väärin muista, niin humppaa tuli vain yhdet parit. Tämä jos mikä oli minulle aikomoinen pettymys. Tavallista tangoakin olisin kaivannut lisää. Tango Espanola oli minulle vaikea tanssittava. Liian arvaamaton, kun ei tunne kipaletta etukäteen.

Yritin tanssia illan valopilkun kanssa tätä eksoottista tangoa. Sanoin, että maustettaan se tuliseksi ja katin kontit. Lopputulos oli lähinnä mannavelliä kanelin kera. Liian vaihtelevaa tangoa minulle. Otin puheeksi samaisen daamin kanssa Hernandon salaisuus tangon. Tässä olisi hyvä tango tanssia, kun ensin opettelee sen vaihtelut levyltä.

Miesten tunnilla tuli niin paljon rumbaa jne, joten se jäi aika torsoksi. Omiin hakuihin olin tyytyväinen. Yhdet pakit sain. Valssidaami uteli cha chaa osaamistani, eikä halunnut lähteä maustetulle foksille.

Todellakin tanssikansaa oli yllättävän vähän paikalla. Kauniimpaa puolta olisi odottanut huomattavasti enemmän. Oma viehätysvoima kesti yhtä poikkeusta lukuun ottamatta klo 23.25 asti. Daamirivistöön tulleita aukkoja ei ollut kukaan täyttämässä ja loppuilta oli hyvää aikaa valmistella kotiin lähtöä. Olin onneksi vinkistä tajunnut ottaa t-paidan mukaan. Oli ihanaa saada tanssipaita päältä pois.

Illan esiintyjät olivat lyhesti sanottuna huippuja. Ennen Eijaa Omegassa lauloi toinen kaunis ääninen nainen. Eijan ensimmäinen setin aikana oli joitakin outoja kovaäänisiä räpsähdyksiä. Lieneekö ukkosta ollut ilmassa. Onneksi en tuolloin ollut lavan edessä. Tuntuivat aika vahvana nämä äänet peräosassakin. Muutenkin äänitaso pitkin iltaa oli ehkä liiankin kova.

Eija oli jälleen viehättävä näky. Valkoiset saappaat höystettynä valkoisella hameella oli tyrmäävä näky, varsinkin kun kokonaisuutta koristi vaalenpunainen paita. Eija + Omega olisi saannut vähentää setistään lattareita, sillä Martti Metsäkedon orkesteri soitti niitä varmasti tarpeeksi. Mites olisi ollut lisää humppaa ja tangoa? Varsinaista foksia tuli pari ainoastaan.

MMo saisi muuttaa soittaamaansa settiä. Keskiviikkona kuullut setit eivät olleet tehneen muuntaumista siitä mitä talvella kuulin Järvenpäässä. Eivät ainakaan muistaakseni. MMo on varmasti potentiaalia ties mihin. Odotettaan mitä tuleman pitää.

Loppuillasta näytti siltä, että kaikki eväät ja muut reissuvarusteet eivät tulleet turhaan mukaan. Nimittäin kyyti kotiin oli vähän aikaa kysymysmerkki. Onneksi sain puhuttua paluukyydin samalta daamikaksikolta, kun tullessa. Heille suuri kiitos turvallisesta ja edullisesta kyydistä. Kotiovea rävelsin auki klo 01 maissa.

Ei yhtään hullummat naistentanssit. Tekisi melkein mieli vielä ehdottaa Riutan-poppoolle naistentanssien järjestämistä la-iltaisin. Voisi daameja olla huomattavasti enemmän. Mites olisi?

Illan pisteitä 2 ja puolen tähden edestä plussan kanssa.