Muuten olen sitä mieltä että umpisuoli on tarpeeton... , saattaisin lisätä kirjoituksieni loppuun.

Jari Lehtisen kirjoituksista tuli kaiveltua paksusuoliasiaa:

Nimittäin englantilaisella kirurgilla Sir William Arbuthnot Lanella (1856-1943) oli kaksi suurta intohimoa, seuratanssit ja paksusuoli. Paksusuoli oli kaikkien sairauksien syy. Lane neuvoi öljyämään paksunsuolen päivittäin menetelmällä, jossa tuli nauttia kerran vuorokaudessa kolpakollinen kermaa ja nukkua vatsallaan.

Lisäksi Lane keksi että punatukkaiset naiset ovat luonnostaan immuuneja ummetukselle. 1903 Lane oli päässyt mielestään niin pitkälle, että hän oli valmis julistamaan koko paksunsuolen tarpeettomaksi. Hän aikoi vapauttaa maailman paksunsuolen hajuista ja vaivoista, joten potilaat jotka tulivat tohtorin luo vähäisemmissä asioissa, saivat pian huomata olevansa vailla paksusuolta.

Lanen ajatuksiin vaikutti kohtalokkaasti tapaaminen nobelilla palkitun venäläisen bakteriologin Elie Metshnikoffin kanssa. Lane oli päätellyt työläisten luurangoista, että Darwinin kuvailema luonnonvalinta tapahtuu paljon nopeammin kuin mitä Darwin oli aavistanut. Se tapahtui itse asiassa suoraan silmien edessä. Metshnikoff oli samaa mieltä, ja esitti kantanaan, että monet ruumiinosat käyvät tarpeettomiksi evoluution kuluessa. Paksusuoli oli juuri sellainen. Ei aikaakaan, kun paksusuoli surkastuisi samanlaiseksi jäänteeksi kuin umpilisäke ja olisipa hienoa jos paksusuolesta voisi päästä eroon jo nyt kädenkäänteessä. 

Kaiken huipuksi teoriasta tuli muoti. Kannattajat ympäri maailmaa olivat samaa mieltä, että paksusuoli oli syypää syöpään ja tuberkuloosiin. Vasta ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä Lanen teoria romutettiin näyttävästi lääketieteellisessä kongressissa. G.Bernard Shaw kirjoitti aiheesta näytelmän Doctor's Dilemma.

Seuratanssi jäi elämään.