Humppis Sunnuntai 20.7.08
Köhäisenä, nuhaisena ja kaikin puolin surkeakuntoisena heräsin jo anivarhain sunnuntaiaamuun. Satoi.
Näytti todellakin siltä, ettei tulisi sen paremmin petankkia kuin tanssiakaan harrastettavaksi.
Kauppareissulle lähdin kuitenkin tallustelemaan ajoittaisesta tihkusateesta huolimatta.
Menomatkalla tuli pelaamista koskeva puhelu. Sovittiin katsottavaksi, miten iltapäivällä kuulien kanssa käy. Ostelin siis janojuomatkin mukaan kaiken varalta (käyttöön tulivat).
Kolmelta, jolloin oli tarkoitus kokeilla pelin aloittamista, satoi vielä kohtalaisesti ja sitkeän oloisesti, joten oli aloitettava kahvittelulla kahden naispuolisen isäntäväen edustajan kanssa seurustellen. Nuorempi näistä (vajaat 2v ja karvainen) kalvoi vuoroon lehmän luuta, kankaisen possun vielä jäljellä olevaa silmää elukkaparan päästä ja sitten vielä vieraan erilaisia ruuminosia antaumuksella. Kun kahvit oli juotu ja tortut syöty sekä possuvainaa tyhjennetty pumpulitäytteestään, alkoi taivaskin seljetä. Vähän netistä vilkuiltiin Seinäjoen tangotanssijoiden kuvia, mutta sitten jo syöksähdettiin reippaasti pelipaikalle Kymenvirran kaltahille (autolla tosin, kun se sade edelleen uhkasi).
Pitkään ei ollut aikaa pelata, sillä valmistautuminen Valkealan korpeen tehtävään retkeen vei oman aikansa (ainakin koreamman sukupuolen edustajalta -itsehän olen luonnonkaunis ilman meikkiäkin).
Kaksi peliä siis vain, ja sitten jo taas alkoi taivaskin tiputella pisaroita niskaan.
Onnistuneen session tulos oli tasainen: 1-1. Molemmat pelit sitäpaitsi olivat hyvin tasaväkiset -eräkuulaa venytettiin pitkään kummassakin.
Olin jo tuon aiemmin mainitun puhelun jälkeen kaupassa ruvennut mietiskelemään vaihtoehtoa nimeltä Tirva. Viime kesänä ei kumpikaan meistä tullut siellä käyneeksi, joten esitinkin tuollaisen jatkomahdollisuuden. Sovittiin mentäväksi. Se oli nimittäin tanssillisten tavoitteiden lisäksi oikeastaan pakko yrittää selvittää ensinnäkin Metsäperän nyky-yhtyeen, Resiinan ja Hurmion välinen yhteys. Sama joukko on, kuten puheliaalta rumpalilta asiaa tiedustellen selvisi ja jo Pressalta tutuiksi tulleista välispiikkihuulistakin oli havaittavissa. Hauskoja veikkoja vaikka Pohjanmaalta ovatkin.
Toisena tavoitteena oli parin puheliaan nicin tunnistaminen. Avusteisesti toinen aukenikin. Pysäytin nimittäin hitaan valssimme penkissä tönöttävien Pia-muorin ja Maalaisvaarin eteen asiaa kysyäkseni. Jälkimmäinen tuttavansa identifioi. Osoittautui juuri samaksi, jota jo olimme heti alkuun tämän ilmaannuttua epäilleetkin (kengät paljastivat).
Sensijaan naispuolinen kohde jäi UFO:ksi vai pitäisikö sanoa UDO:ksi (unidentified dancing object)?
Alkuun tosiaan oli tilaa peräti reippaasti, vaikka tuota lähes yhdeksänkymmenen kilometrin matkaa sateisessa suvessa emme ihan aikataulussa pysyen selvittäneetkään ja näin ollen saavuimme muutaman minuutin myöhässä.
Sitäpaitsi piharakennus oli käytävävä kummankin tarkistamassa ennen lavalle astumista. Juoma pyrkii ulos tavalla tai toisella usein jo ennen tanssin aiheuttamaa hikoiluakin.
Ensin pisteltiin muutama biisi yhdessä, mutta sitten sain luvan (tai kehotuksen) katsella jo muita haettavia. Tuttuja muutama olikin ilmaantunut siihen mennessä paikalle.
Niinpä en sitten yhtään ihan vierasta nähnyt aiheelliseksi hakea. Jonkin verran vedin kotiin päin, joten eniten kuitenkin tuli evästyksen kera tanssituksi, mutta vain hiukan, sillä naistehaku huomioiden meni tasalukemiin erään toisen vakitanssitettavani kanssa.
Ihan oikeasta tungoksesta ei tarvinnut kärsiä, vaikka ajoittaisia tukoksia erilaisten etenemisnopeuksien vuoksi väistämättä syntyikin.
Loppuillan levytauoilla olikin jo ruhtinaallisesti tilaa vaikka mihin. Orkesterin viimeiset rokit sitten tempaistiinkin paikallisen neitokaisen kanssa oikein kunnolla, kun sitä tilaa kerran oli. Oikein rupesi jo pulssi nousemaan.
Kun kotimatkaa jonkin verran oli (varsinkin minulla), päätettiin poistua ennen kuin poistetaan. Siispä kello tarjosi lukemia 00.10. kun kerättiin kamppeemme ja oltiin lähtövalmiina. Kyytiläiselle vain iski vastustamaton makkaranhimo, joten grillikatoksen kautta koukattiin autolle. Moneen vuoteen en olekaan tullut tuota tehneeksi -olisikohan ollut viimeksi Uittamolla argentinoleirin yhteydessä vuonna 2001. Hyvin maistui makkara!
Hiukan Kuusankosken kautta koukkaillen (komiat valot Voikkaalla!) päästiin perille Hienolan täysin pimennettyyn rokkikaupunkiin joskus yhden jälkeen. Itse siitä livahdin samantien Lahteen, missä vasta Mannerheiminkadulla Askon kohdalla uni yllätti ensikerran. Onneksi oli ihan tyhjä tie ja neljä kaistaa välivallilla käytössä. Loput viisi kilometriä pysyinkin hyvin hereillä.
Illan saldo ei päätä huimaa, mutta hauskaa silti oli: 11/7.
P.S. Ne tunnistettaviksi aiotut olivat tietysti Setzer ja Juulia, joista ensinmainittu oli helppo tunnistaa illan ainoista ruskea-valkoisista boogiekengistään.
Ketään savoa äänekkäästi ääntävää emme havainneet, joten jälkimmäinen ei personoitunut aineelliselle tasolle.
Köhäisenä, nuhaisena ja kaikin puolin surkeakuntoisena heräsin jo anivarhain sunnuntaiaamuun. Satoi.
Näytti todellakin siltä, ettei tulisi sen paremmin petankkia kuin tanssiakaan harrastettavaksi.
Kauppareissulle lähdin kuitenkin tallustelemaan ajoittaisesta tihkusateesta huolimatta.
Menomatkalla tuli pelaamista koskeva puhelu. Sovittiin katsottavaksi, miten iltapäivällä kuulien kanssa käy. Ostelin siis janojuomatkin mukaan kaiken varalta (käyttöön tulivat).
Kolmelta, jolloin oli tarkoitus kokeilla pelin aloittamista, satoi vielä kohtalaisesti ja sitkeän oloisesti, joten oli aloitettava kahvittelulla kahden naispuolisen isäntäväen edustajan kanssa seurustellen. Nuorempi näistä (vajaat 2v ja karvainen) kalvoi vuoroon lehmän luuta, kankaisen possun vielä jäljellä olevaa silmää elukkaparan päästä ja sitten vielä vieraan erilaisia ruuminosia antaumuksella. Kun kahvit oli juotu ja tortut syöty sekä possuvainaa tyhjennetty pumpulitäytteestään, alkoi taivaskin seljetä. Vähän netistä vilkuiltiin Seinäjoen tangotanssijoiden kuvia, mutta sitten jo syöksähdettiin reippaasti pelipaikalle Kymenvirran kaltahille (autolla tosin, kun se sade edelleen uhkasi).
Pitkään ei ollut aikaa pelata, sillä valmistautuminen Valkealan korpeen tehtävään retkeen vei oman aikansa (ainakin koreamman sukupuolen edustajalta -itsehän olen luonnonkaunis ilman meikkiäkin).
Kaksi peliä siis vain, ja sitten jo taas alkoi taivaskin tiputella pisaroita niskaan.
Onnistuneen session tulos oli tasainen: 1-1. Molemmat pelit sitäpaitsi olivat hyvin tasaväkiset -eräkuulaa venytettiin pitkään kummassakin.
Olin jo tuon aiemmin mainitun puhelun jälkeen kaupassa ruvennut mietiskelemään vaihtoehtoa nimeltä Tirva. Viime kesänä ei kumpikaan meistä tullut siellä käyneeksi, joten esitinkin tuollaisen jatkomahdollisuuden. Sovittiin mentäväksi. Se oli nimittäin tanssillisten tavoitteiden lisäksi oikeastaan pakko yrittää selvittää ensinnäkin Metsäperän nyky-yhtyeen, Resiinan ja Hurmion välinen yhteys. Sama joukko on, kuten puheliaalta rumpalilta asiaa tiedustellen selvisi ja jo Pressalta tutuiksi tulleista välispiikkihuulistakin oli havaittavissa. Hauskoja veikkoja vaikka Pohjanmaalta ovatkin.
Toisena tavoitteena oli parin puheliaan nicin tunnistaminen. Avusteisesti toinen aukenikin. Pysäytin nimittäin hitaan valssimme penkissä tönöttävien Pia-muorin ja Maalaisvaarin eteen asiaa kysyäkseni. Jälkimmäinen tuttavansa identifioi. Osoittautui juuri samaksi, jota jo olimme heti alkuun tämän ilmaannuttua epäilleetkin (kengät paljastivat).
Sensijaan naispuolinen kohde jäi UFO:ksi vai pitäisikö sanoa UDO:ksi (unidentified dancing object)?
Alkuun tosiaan oli tilaa peräti reippaasti, vaikka tuota lähes yhdeksänkymmenen kilometrin matkaa sateisessa suvessa emme ihan aikataulussa pysyen selvittäneetkään ja näin ollen saavuimme muutaman minuutin myöhässä.
Sitäpaitsi piharakennus oli käytävävä kummankin tarkistamassa ennen lavalle astumista. Juoma pyrkii ulos tavalla tai toisella usein jo ennen tanssin aiheuttamaa hikoiluakin.
Ensin pisteltiin muutama biisi yhdessä, mutta sitten sain luvan (tai kehotuksen) katsella jo muita haettavia. Tuttuja muutama olikin ilmaantunut siihen mennessä paikalle.
Niinpä en sitten yhtään ihan vierasta nähnyt aiheelliseksi hakea. Jonkin verran vedin kotiin päin, joten eniten kuitenkin tuli evästyksen kera tanssituksi, mutta vain hiukan, sillä naistehaku huomioiden meni tasalukemiin erään toisen vakitanssitettavani kanssa.
Ihan oikeasta tungoksesta ei tarvinnut kärsiä, vaikka ajoittaisia tukoksia erilaisten etenemisnopeuksien vuoksi väistämättä syntyikin.
Loppuillan levytauoilla olikin jo ruhtinaallisesti tilaa vaikka mihin. Orkesterin viimeiset rokit sitten tempaistiinkin paikallisen neitokaisen kanssa oikein kunnolla, kun sitä tilaa kerran oli. Oikein rupesi jo pulssi nousemaan.
Kun kotimatkaa jonkin verran oli (varsinkin minulla), päätettiin poistua ennen kuin poistetaan. Siispä kello tarjosi lukemia 00.10. kun kerättiin kamppeemme ja oltiin lähtövalmiina. Kyytiläiselle vain iski vastustamaton makkaranhimo, joten grillikatoksen kautta koukattiin autolle. Moneen vuoteen en olekaan tullut tuota tehneeksi -olisikohan ollut viimeksi Uittamolla argentinoleirin yhteydessä vuonna 2001. Hyvin maistui makkara!
Hiukan Kuusankosken kautta koukkaillen (komiat valot Voikkaalla!) päästiin perille Hienolan täysin pimennettyyn rokkikaupunkiin joskus yhden jälkeen. Itse siitä livahdin samantien Lahteen, missä vasta Mannerheiminkadulla Askon kohdalla uni yllätti ensikerran. Onneksi oli ihan tyhjä tie ja neljä kaistaa välivallilla käytössä. Loput viisi kilometriä pysyinkin hyvin hereillä.
Illan saldo ei päätä huimaa, mutta hauskaa silti oli: 11/7.
P.S. Ne tunnistettaviksi aiotut olivat tietysti Setzer ja Juulia, joista ensinmainittu oli helppo tunnistaa illan ainoista ruskea-valkoisista boogiekengistään.
Ketään savoa äänekkäästi ääntävää emme havainneet, joten jälkimmäinen ei personoitunut aineelliselle tasolle.
Kommentit