Ihan tavoitteeseen (3 krt/vko) en vieläkään päässyt, vaikka melko lähelle sentään.

Maanantaina jo kyseltiin Storyvilleen Jussi & The Boys -iltaan. Sen sain torjutuksi melko helposti vielä.

Sama houkuttelija oli kohta jo taas asialla, nyt kohteena Särkkä keskiviikkona. Vielä jätin asian roikkumaan flunssan jatkumiseen vedoten. Kun sitten kuitenkin heti perään tuli kesän ensimmäinen kutsu Mäntsälään tiistaiksi henkilöltä, jonka toiveet olen aina pyrkinyt senkin, muuten välttämäni kohteen osalta täyttämään, mureni perusteluni myös Särkän suhteen.

Torstain naistentansseista sain jättäydytyksi pois, mutta Kapakanmäki tuotti kehnosta ennusteesta huolimatta hienon sadon, joten lauantain väliinjättö ei kipeätä tehnyt.

Mökkihommat olivat etusijalla. Kaksi kunnolla nukuttua yötä myös olivat suoranainen välttämättömyys.

Niinpä sitten jo Kolmilammille oli helppo lähteä sunnuntaina, kun hommat olivat hoituneet. Ennen kolmea jo sompailin kohti Lahtea, vaikka helteinen kesäpäivä jatkui vielä tuntikaudet sen jälkeenkin.

Liian kova pohjoistuulikin oli yhtenä syynä, sillä paattivanhustani en katsonut aiheelliseksi asettaa särkymisvaaraan suotta. Jo tämän kesän piti olla sille ensimmäisen eläkevuoden osa.

Aamulla toki soutelin navakassa tuulessa vakioreitin lähisaaren ympäri.

Edellisenä iltana olin jopa joutunut pläkään purjehdusretkelläni, kun heikohko tuuli katosi kokonaan puoleksi tunniksi paluumatkan lee-osuudella. Hyödynsin tuon ajan soittamalla tanssineidolle, joka sattui olemaan juuri vaateostoksilla äitinsä kanssa. Siinä puuhassa, jos missä, on tauko tarpeen, kuten kolmen vaimon ja muutaman tyttöystävän mukana kyseisenlaisissa tilanteissa lukemattomat kerrat olleena hyvin tiedän.

Niin, pöytä tuli valmiiksi, vaikka ensin olin päättänyt säästää naapurimökkiläisiä viikonlopun ajan konehöylän ja nauhasantaajan melusaasteilta. Kun kuitenkin vasaran ja sahan ääniä kuului suunnasta jos toisestakin, liityin sittenkin kuoroon.

Halkohommat sentään tein ihan lihasvoimin kaarisahan ja kirveen avulla. Tuli siinä jossakin määrin korvatuksi väliin jääneitä aamujumppia.

Kolmilammille saavuin varttia vaille kuudelta. Tuttuja siinä moikkailtiin ensin sekä ennen että jälkeen lippuluukun.

Koko keskiviikon Särkän kimppakin oli koolla -vain M oli vaihtunut toiseen, mutta tuokin korjaantui jonkin ajan kuluttua, kun Kylmäkoskelta napattu M ilmaantui myös joukkoon.

Ennen Särkkään sisälle menoa halatuistakin yksi tuli illan mittaan tanssitetuksi, kuten sitten vielä pari muutakin siellä pyöriteltyä myöhemmin. Kaiken kaikkiaan sitä samaa joukkoa kertyi illan kuluessa parisenkymmentä henkeä.

Myös perjantaina Kapiksella tanssitettuja havaitsin kolme kappaletta, näistä toista illan pelastajaani tanssitinkin ahkerasti. Sensijaan ko. illan nuorinta en tälläkään kerralla kehdannut hakea, vaikka tuo silloin jopa tuplat pyysi ja sai. Nytkin tuli reippaasti hakemaan taas.

Pitkästä aikaa pääsin nyt aloittamaan ensivalsseilla erään suursuosikkini kanssa. Samalla tosin varjoakin tuli mukaan, kun kuulin, ettei maanantainen Saukonkallio-optio toteudukaan.
No, taukoilu on edelleen paikallaan -molemmilla.

Tuttuja tanssitettavia olisi, Kolmiksen tapaan, ollut kymmenittäin, mutta vain kahteenkymmeneneen keskityin. Neljäätoista noista hain itse. Kaksi todella harvoin tavattuakin nyt sain ilokseni.

Illan saldokin kohosi kohtalaiseksi (23/9), vaikka jo 23.10 katsoin illan kohdaltani päättyneeksi.

Molemmat yhtyeet olivat toki tuttuja, Varjokuva jopa todella paljon kohdattuna (keskiviikkona viimeksi), joten mitään suuria ylläreitä ei tullut. Omenapuun ja Johanna Pakosen toiselle setille sellainen kuitenkin löytyi, kun ensin ihan pikkuruinen laulajatar tuli Johannan tueksi kertomaan sielun puolikkaasta, ja kohta perään hiukan isommat kaksoset esittivät oman lauluosuutensa. Tanssiesityskin olisi ollut valmiina, mutta tilaa ei sille ahtailta lauteilta löytynyt.

Lapsia ja nuoria oli nyt jopa tavallistakin enemmän. Omille teilleen lähtenyttä Aino-tyttöäkin haettiin kerran vallan isolla joukolla. Ihan itsehän tuo sitten kuitenkin ilmaantui eteeni, kun takarapuilta sisään astelin.

Kuuma tietysti oli, mutta uimatta silti jäi, koska huomasin vasta Okeroistentielle kääntyessäni, että esille nimenomaan asetetut uikkarit jäivät sittenkin siihen tuolin selkämykselle.

Naku-uintimahdollisuuttakin harkitsin, sellaiseenkin siellä nimittäin olen joskus hyvässä seurassa syyllistynyt. Jäi nyt kuitenkin tekemättä. Pois lähtiessä sentään kävin silloiselta uimakumppanilta suukon (tai muutaman) noukkimassa melkein uimalammen rannalla.