Humppis

Kehnosti, mutta onneksi lyhyeen nukutun yön jälkeen painelin taas pohjoista kohti 45 km:n verran -mökille siis.

Märkä oli sekä piha että pressun alla työkohteen pinta. Niinpä höyläilyt eivät taaskaan onnistuneet. Aurinkokin osui kohdalle vain puolentoista tunnin ajan. Siispä sitten vain souteluun, sienestykseen ja halonhakkuuseen käytin pääosan päivästä.

Saunontakin tietysti kuului asiaan, mutta keskeytyi sekin hetkeksi, kun kuulin ukkosen murahtelevan pilvien tulosuunnasta. Pikaisesti pöksyt vain jalkaan ja työmaa peitteen alle. Jo ropisikin.

Puhelimessa se taas kului sen verran aika, että lähtö oli viivästyä. Enirolta olin ottanut ohjeen suorimmasta reitistä Kapakanmäelle. Metsäteitä pääosin 55 km ja aikaa tunnin verran (kodin kautta koukaten olisi tullut tuplaten). Sateessa tuosta melkoisen osan ajelin. Ihan sopivasti osuin perille -poikkeuksellisesti nyt pohjoisesta päin lähestyen ja sateenkaaren ali ajaen.

Sitähän sitä samaa tuttua porukkaa autoista purkaantui parkkikselle ja suuntautui porttia kohti.

Viisi viikkoa oli itsellä ehtinyt edellisestä käynnistä kulua, ja heti kävi munkki: vapaalippu napsahti vaihtorahojen mukana. Tullee siis ainakin kerran käydyksi vielä tämän kauden aikana.

Kovin oli liukasta, ja haettavat vielä ensivalsseille harvassa. Ensimmäiseltä tuli pakit (Helsingistä Tuulokseen on sen verran matkaa, että puuterointiosastolle oli asiaa). Paikkasin myöhemmin. Lähiasukas osui kuitenkin sopivasti kohdalle, joten valssattiin.

Vielä juomatauolle auringonlaskun terassille lähtiessäni jätin melko vähäisen tanssijamäärän jatkamaan salissa luistelua. Sieltä kun palasin, olikin jo täysi kapistungos päällä. Nerokkaasti olin osannut jo ennen ensivalsseja varata mukin ja sijoittaa sen merkattuna oven päälle, joten jonotteluun ei sillä osin kulunut aikaa. Vettä illan kuluessa kyllä kurkusta alas valui vuolaasti.

Juurikaan ei pesu/juomapaussien lisäksi tullut taukoilluksi, joten entuudestaan finaalissa olleet alaraajat alkoivat huutaa aikalisää jo yhden paikkeilla. Kuitenkin ihan viimevalsseihin asti oltiin (paluumatkalle olin luvannut kyydin). Kahdelta siis kotiin.

Omega oli hyvä kuten aina, ja Eija sievä kesäisen espanjalaisessa kostyymissaan (ei saappaita). PNP tietysti tarjosi tapansa mukaan parastaan. Musiikit siis kohdallaan.

Varjopuolina tosiaankin se liukkaus ja hakualueen ruuhka. Tosin naisten rivistö läheni taas jo keskilattiaa, joten sen taakse jäi väljä tila takaa päin koukkailuun.

Noloa oli se, että eräs esiupseeritasoinen ex-kollegani oli siinä määrin hurmiotunut illan artistista (ja ehkä kemiallakin oli osuutensa asiaan), että järjestysmiehet joutuivat herran poistamaan. Jo hiukan aiemmin tuo keljutti, kun hän huuteli kannustavia kehotuksiaan siitä ohi tanssiessani.

Positiivit jäivät kuitenkin ehdottomasti päällimmäisiksi ahkeroidusta illasta.

Niiden jalkojen esittämät protestitkaan eivät auttaneet, vaan tulin hakusaldon osalta sivunneeksi jälleen omaa ennätystäni: 24/15.

Ehkä se neljänkymmenen haamurajakin vielä joskus särkyy.

Tänään mökiltä palatessa tullee koukattavaksi jälleen Jenkkapirtin kautta. Onhan siellä taas Omega takaamassa musiiki tanssillisuuden. Riku Niemi Orchestraa puolestaan on niin paljon kehuttu, että kannattaa tuo myös käydä tsekkaamassa. Kääriäisen kimaltelevaa paitaa voi myös siinä joutessaan silmäillä.