NinaK kirjoitti tanssinetissä. (Linkki)
Viikkokausiin en ollut päässyt tanssimaan, työn mokomat on olleet viimeaikoina hyvän harrastuksen esteenä. Niinpäs ollakaan tanssijalkaa vipatteli vallankin kovasti, kun akkaporukalla suunnistettiin kohti Kallioniemeä. Pikkuisen yli kasilta itseni rivistä löysin, juuri oli toinen kappalepari alkamassa. Katselin vielä aika harvalukuista väkimäärää, vaan näköelimet havaitsivat orkesterin viereisellä seinällä notkumassa valkoisen urheilupaidan ja katseen joka selvästi mut noteerasi. Toiveajatukseni palkittiin, herra tuli hakemaan mua humpalle. Oi vitsi, heti eka tanssi valovuosiin ja noin ihanata herkkua! Kyllä siinä taas kroppa ja mieli muisti heti, miksi tähän lajiin on niin suunnattomasti hurahtanut ja rakastunut! Herra oli jotenkin hämärästi tutunoloinen, ehkä ollaan jossain päin kaunista Suomea aiemminkin tavattu. Kallioniemessä en kuitenkaan muista aiemmin nähneeni, mutta jostain... Myöhemmin sitten naistenhaulla oikein metsästin hänet kynsiini ja cha chaat menivät mukavasti nappiin, vaikkakin herra väitti ettei osaa kyseistä lajia. No osasipas! Ei valituksen sijaa, kivaa oli!
Ja kun kerran ilta alkoi noin mukavasti, ei pysynyt tämän tytön hymy kurissa sitten millään! Vähän kyllä harmitti, kun rivissä ennätin välillä jututtamaan seurueemme paria naista ja he eivät olleet oikein tyytyväisiä tanssiinpääsemättömyytensä. Olivat sitä mieltä, että paikkaa vaihdettaisiin, thänkkaad kuski pyörähteli onnellisen näköisenä lattialla, joten jäimme.
Ennestään tuntemattoman vanhemman rouvan kanssa mentiin jenkkaa. Hän vei. Ehkä joku päivä miekin uskaltaudun viejän rooliin... Olis kiva osata viedä, pääsisi aina jenkallekin halutessaan.
Olin suunnattoman onnellinen, tanssi-iltani oli täydellinen! Tuntui, että mihin vain katsoikin, aina oli joku ihana tanssimies kiikarissa. Ja aina kun kiikarillani tsuumasin kohdetta, niin pian olinkin hänen kanssaan tanssimassa. Ihan mieletön ilta, tosiaankin! Erästä herraa hain rumballe. Rumba on yksi lempparilajejani, kaikessa ihanassa viekoittelevuudesaan. Usein olen nähnyt tanssivan ja usein olen myös toivonut pääseväni tanssitettavakseen. Muistelisin, että joskus ollaan jopa taidettu aiemminkin tanssia... No nyt sitten rohkaistuin tosiaan rumballe kanssaan, ja hämäännyinkin alkuunsa aika totaalisesti. Uskomattoman hyvin hän tanssii, ja oma osaamattomuuteni meinasi iskeä lukkoon. Tai siis ei vaan meinannut, vaan iski. Ajattelin, että se peli on sitten menetetty, mutta haaveilin, että joku päivä hän kuitenkin vielä hakisi ja saisin tanssia kanssaan ilman lukkojarrutuksia. No eipäs tarvinnut kauan odottaa, kun herra pokkasikin mut hitaalle valssille! Oi vitsi, erinomaista! Olin aikasmoisen yllättynyt, haaveesta tuli totta nopeammin kuin olisin millään arvannut! Ja vielä sitten foksiakin mentiin. Siis wau!
Erään tutun tanssimiehen kanssa ollaan yleensä aina tanssittu foksit sylikkäin. Nyt tämä herra sitten yllättikin, hieman ujosti taluttikin mut keskilattialle ja tuumasi että jos kokeillaan... Aiemmin oltiin tanssittu joskus treeneissä fuskua, ja jo silloin rohkaisin että lavoille kanssa fuskaamaan, treeneissäkin meni ihan hienosti. Ja niin meni nytkin. Oinaan "Tepukka" bändeineen soitteli niin mukavasti koipien alle menevää musiikkia, että mikäs oli pyörähdellessä. On muuten jännä seurata tuttujen kehittymistä, tämäkin mukava mies tosiaan harjottelee nyt näitä kädenalijuttuja, ja on jännä huomata, miten hän on tällä hetkellä jotenkin siinä rajalla. Silleesti rajalla, että kuviot vaativat vielä aikamoista keskittymistä ja ihan pienoista hienosäätöä ajoituksen kanssa, mutta kuitenkin hän vie tosi selvästi ja on todella helposti seurattavissa. Muutamat tanssit lisää, niin tämä herra pääsee yli siitä enemmästä keskittymisestä ja pääsee siihen autuaaseen vientiin joka tulee ilman suurempaa ajatustyötä. Hän tuli hakemaan myös cha challe, että jos voitaisiin tätäkin harjoitella. Lähdin ilomielin, vaikka tässä lajissa hänellä onkin vielä aikalailla oppimisen iloa edessä. Hänen oivallisella rytmitajullaan ja pehmeällä viennillään uskon täysin, että vielä sekin löytyy. Hauskaa oli, vaikkei askeleet aina ihan yksiin meinanneetkaan mennä!
Naistenhaulla eivät eräät miehet saaneet kahviossa ja vesipisteelläkään olla rauhassa, turha koittaa pakoon... ;) Kiitos teille, kun annoitte raahata takaisin lattialle. Kivaa oli!
Tässä nyt joitain tunnelmapaloja Kallioniemen perjantaista, kiitos ihan jokaikiselle ihanalle tanssittajalle, teitte illastani niin täydellisen kuin olla voi! :)
SAVION LAVA, LAUKAA Seuraavana iltana eli lauantaina 2.8
Uskomattoman fantastinen edellinen ilta takana. Vieläkin nostatti ylileveän hymyn korviin asti, kun sitä muisteli. Mielessä välähti muutaman sekunnin ajan, ettei ehkä kannattaisi noin fantastisen illan jälkeen lähteä mihinkään, vaan antaa jälkivibojen väristellä vaan, ei noin upeita iltoja saa kahta peräkkäin... Parin tanssiystävän kanssa oltiin kuitenkin sovittu että lähdetään korkkaamaan uusi tuttavuus, Savion lava. Meistä ei ollut kellään aiempaa kokemusta paikasta. Oletusarvona oli, että kyseessä on melko pieni paikka ja kuulemma lähinnä pariskuntien suosima. Väite osoittautui tuskallisen todeksi. Aivan fantastiset puitteet, musiikki erinomaisen taattua Sinitaivaan laatua (orkesteri olikin pääsyy, miksi tuonne lähdettiin). Paikka on todella kaunis. Parkkipaikalla tuli tavattua jo heti tuttu tanssinettiläinen, hiukan toivonkipinää että jos tämä tanssin veteraanikin on paikalle saapunut, niin josko sitten muitakin... Parkkiksella tuli jonotettua jopa illan ensimmäiset halit, Juhiksella oli oikein jonoksi tyttöjä halittavana ;). Tovin aikaa turinoitua oli aika hipsiä sisään. Tämän tanssinettiläisen kanssa käytiin kahvilla ja sitten toivomaan lattiallepääsyä. Omiin eväisiin onneksi voi aina luottaa, niinpä tuli ekat humpat nautiskeltua lattialla. Oli kuin kotiin olisi päässyt, niin hauskaa oli! Pitkästä aikaa omia eväitä nauttiessa meinasi hymy irrota, tunne näkyi olevan molemminpuolinen.
Paluu riviin, ja siinä sitä sitten reilumpi tovi vierähti. Yhdet ihan jees fuskut pääsin lattialle. Yksittäisiä tanssimiehiä ei paikalla näkynyt. Naistenhakuvuoroa pukkasi päälle. Missä tanssivat miehet??? Harvassa oli, ja nekin menivät tietysti kuumille kiville... Jumahdin penkkiin. Tiesin jo siinä vaiheessa, että tämä ilta ei tule tästä muuttumaan, omissa fiiliksissä oli jo ammottava reikä... Mulla on aina tosi pahasta tuo penkkiin jumittuminen, etenkin kun paikalla oli uskomattoman taitavia tanssijapareja! Siinä katsellessa iskee liian usein joku alemmuuskompleksi päälle ja hyytyy se oma tanssifiilis kun mainio musiikki soi eikä itse pääse lattialle...
Siinä sitten naistenhaun aikaan kesken jiven penkillä tollottaessani huomasin, että järkkäri meni sanomaan jotain Sinitaivaan pojille. Hiukan ihmetytti, ajattelin että mitähän, ei ainakaan äänensäädöissä tms pitäisi olla mitään vikaa... Ja sitten täysin kesken piisin pojat lopettivat soiton kuin seinään! Juhis kuulutti: Hyvät naiset ja herrat. Parkkipaikalla musta mersu PALAA! Luukku levähti auki: TÄH?! Juhis oli luetellut jo siinä vaiheessa rekkarin, kun mulla meni edes tajuntaan että mitä oli edes kuulutettu. Utelias tietenkin on ihmisluonto, porukka siirtyi terassille ja ulos ja vähintäänkin ikkunaluukuille pällistelemään, yksi mies kipitti minkä kintuistaan pääsi kohti parkkipaikkaa. Ei ollut kovin vaikea arvata auton omistajaa... Siinä tovin asiaa tanssinettiläisen kanssa ihmeteltyäni eräs pariskunta pysähtyi moikkaamaan ja herra esitteli daaminsa. Mie olin vissiin vähän pihalla :D. Kiva oli kuitenkin tavata, ja taas sai pari tanssinettiläistä kasvot :). Mukavanoloisia ihmisiä, ja todella hyviä tanssijoita! Jäi katse väkisinkin kiinni heidän tanssiinsa...
Auto saatiin sammumaan ja kekkerit jatkuivat. Löysin itseni edelleen penkiltä. Suorastaan väkipakolla revin itseni ylös penkistä ja pokkasin erään herran tanssiin. Herra ei oikein vaikuttanut innostuneelta... Yritin hiukan jututtaakin, kerroin että olin pahasti jumittumassa penkkiin kunnes sain itseni revittyä ylös näin naistenhaun kunniaksi. Mies tuumasi aika yksioikoisesti, ettei pidä jumittua... Tuumasin siihen vitsikkäästi, että niin, ei pidä jäädä tuleen makaamaan... -ainakaan jos omistaa mustan mersun, hahah. Mies vilkaisi mua aika pitkään. Jahas. Ei tainnut vitsi oikein upota. Onneksi ei sentään tämä mies ollut kyseisen mersun omistaja, sentään sen verran tiesin jo vitsiä vääntäessäni. Loppupelien ajan pidinkin turpavärkkini suht visusti kiinni...
Yhden haunkin onnistuin jopa tekemään, tosin huomasin olevan herralla tuplabuukkaus, joten luovutin. Joku humalainen veikko iskeytyi seuraani ja roudasi mut lattialle vaikka oli naistenhaku. Hänen juttunsa meni kyllä mulla niin yli hilseen että hoijakkaa. Aloin olla jo aika hysteerinen, en tiennyt enää itkeäkö vai nauraako ;D. Huomasin, että päätä hajotti aika kympillä. Ei siis ottanut päähän, vaan silleen sekoilutti. Hihitytti ja sekoilutti. Tanssiystävän kanssa kikatettiin epätoivoisina, että olispa nyt pullo jemmassa, muuttuisi nääkin kekkerit ihan eri tavalla. No eikös se humalainen vielä tullut hönkimään jotain korvan juureen. Todettiin, että nyt on aika kysyä kuskilta, josko otetaan varasuunnitelma B käyttöön ja ryykäistään Syvikseen. Nappasin kuskin huomion ja ilmoitin, että nyt mentiin :). Parkkiksella oli omistaja ihmettelemässä mustaa mersuaan....
Parkkipaikalla noin puolen yhdentoista maissa. Ajattelin, että nyt kokonaan uusi alotus illalle, pää oli saatu taas suunnilleen kasaan (sen, mitä tästä kuupasta nyt voi kasaan saada :D ) Kekkerit oli täydessä vauhdissa, porukkaa oli ja naisia paljon. Riviin vaan. Jahas, heti tuli sambaa, karkuun. Ei muuten, mutta polvi ei kestä sambaa, discoswinginä aivan mahtavaa ja kestää paremmin, mutta... Samban jälkeen takaisin riviin. En oikein tiennyt, missä kohtaa siellä kävisi parhaiten flaksi. Oma paikka oli hieman hukassa. Riviin tuli jäätyä taas turhan usein. Näinköhän se alkoi näkyä naamasta, kun lakkasi saamasta... ;) Eiei, en tiedä. Ei mulla kyllä hapannaamaa yleensä näe tansseissa, vaikkei flaksi kävisikään. Sekin kun on ihan asennekysymys. Sitäpaitsi, olihan mulla edellisen illan ihanuudet edelleen mielessä... Naistenhaulla kokeilin kepillä jäätä pariin otteeseen. Ei oikein osuneet haut napakymppiin, askeleet tuntuivat olevan aikas hukassa viejältä. Rokki soi ja kädenalihärpäkkeitä mentiin, tosin askellus oli mulle sekavaa kun välillä oli buggin tyylistä askellusta ja välillä fuskua ja välillä jiveä, välistä jotain mikä ei ollut mitään noista, kaikki samassa kappaleessa. En oikein pysynyt messissä. Loppujen lopuksi löysin itseni naistenhaun aikaan kahvilasta. Energiatasokaan ei ollut koko illan aikana huippulukemissaan. Omppupulla ja limppari nautittuna hiippailin miestenhakuvuorolla takaisin riviin. Penkki kutsui.
Tomerasti kuitenkin nousin joka kerran penkistä. Yhdet ihanat slovarit pääsin taitaviin käsiin, vaan nyt ei tuntunut oma roppa omalta. Ei totellut, vaikka mitä tein. Nyt vaan oli sinä iltana mun osaltani kaikki vähän vinkkelissä. Eräs herra haki tanssimaan. Cha chata soittivat, mentiin sylitanssina "vanhaan malliin", kuten herra asian ilmaisi. Tanssiote oli hurjan hyvä, huomasi, että kursseja ei ole käyty ja vaihtoaskeleella mentiin. Nautin suuresti. Herra itse ilmoitti, ettei yhtään tykkää tanssimisesta. Ihmettelin aikalailla itsekseni, että mitähän hittoa tämä herra sitten tanssilattialla mahtaa tehdä?! Samaan lauseeseen hän ilmotti, että nolottaa kun katselee noita nykyajan tanssijoita. Olin ymmärtävinäni, että ilmeisesti hän häpeää omaa osaamattomuuttaan(??). Jos olisin jaksanut, olisin saanut aikaan hyvän keskustelun aiheesta. Tuumasin vaan hänelle, että sääli, jos ei hän nauti tanssimisesta, menee hyvä tanssimies hukkaan. Tokan tanssin loputtua kiitin ja kerroin totuuden mukaisesti, että tähän mennessä oli tämän illan ihanin tanssi. Ei uskonut.
Välihuomautuksena, että Taivalkunta Beat oli ihan jees pumppu. Ehkä jopa ihan hyväkin. Kenties parempi. Suorastaan mainio.
Muutamat miehet hakivat mua tanssimaan, mutta en vaan ollut oikein koko iltana vireessä. Koitin kuitenkin muistaa myös hymyillä, ja tuli se hymy ihan aitonakin, vaikka vire ei ollutkaan täyttä terästä. Illan kruunasi omat eväät, joten ihan plussan puolella ilta kuitenkin loppujen lopuksi oli. Autonnokka kotia kohti, ja taju sammui takapenkillä.
Näillä viikonlopun eväillä uuteen työviikkoon, ei voi varmuudella vielä sanoa koska seuraavan kerran humppatossujen nauhoja taas sidotaan. Kiitos kaikille tanssittajille, uusille ja vanhoille tutuille, kimppakyytiläisille, tanssinjärjestäjille, orkestereille ja jokaiselle, joka tuntee kiitokset ansaitsevansa ;).
Palataan taas tanssin merkeissä!
Kommentit