Takana ovat ajat, jolloin miehet pistelivät kuoliaaksi toisiaan miekoilla tai käyttivät reikärautaa kosiskelijoiden määrän harvennuksessa päästäkseen kujeilevan naisen suosioon. Myös luokkataistelun hurmekentille on jäänyt lukematon määrä särkyneitä sydämiä ja laulujen sanoja. Vaikka edelleen elämme epätäydellisessä maailmassa, ainakin mitä tanssiin tulee, on naisten ja miesten roolien kaavamaisuus tasaantunut ja tasa-arvoa kohti mennään vakain askelin. Sosiaaliset asenteet ovat siinä mielessä loiventuneet, että naisetkin voivat mennä yksin tanssipaikoille ja ravintoloihin ilman, että saavat kaupallisuuden leiman otsaansa tai minne sitten saavatkin.


Hyvin muistamme, kun käärme tuli Eevan luo ja sanoi, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Eeva ei voinut vastustaa kiusausta, vaan haukkasi palan omenaa ja sai vielä Aataminkin ravistelemaan omenapuuta. Siitä lähtien on miehen tarvinnut aamuvarhaisella leimata kellokorttinsa ja Eevan paikka on ollut 24 tuntia vuorokaudessa hellan vieressä, vanhoissa rääsyissä huutavien kakaroitten ympäröimänä. Jossakin kohtaa Eeva mitta alkoi olla täynnä ja hän kiljui sohvan suuntaan, että tangoon tarvitaan kahta. Mies tapansa mukaan ymmärsi asian väärin ja niin lähdettiin Ookken oppiin.