Humppis                                        Sunnuntai 10.8.2008

Tarkoitus oli lopultakin saada vähennetyksi viikottaisten tanssikertojen määrä kohtuullisiin lukemiin -kolme voisi olla sopiva.

Niinhän siinä kuitenkin kävi, että viisi niitä nytkin tuli -Finkkujen tahdissa sitäpaitsi kolme niistä.

Jonkinlaisena puolustuksena voitaneen tarjota sekä sitä, että kahdelle illalle pontimena oli kyytipyyntö, jollaisiin en juuri ole kielteisesti suhtautunut että lauantaita koskien kohtalaisen kaukaa tullut kutsuntapainen.

No, nyt alkanut sadeviikko pitää miekkosen sisätiloissa, joten eiköhän tästä nyt syksy alkanut ja sen myötä mökkiytyminen -ei kylläkään sinne maalle, vaan kaupunkikämpän nurkkaan nyhjöttämään.

Sunnuntain Kolmilammille ilmoittautuminen piti perässään kysymysmerkkiä aina siihen asti, kunnes iltapäivän alussa känny soi, ja vakikyyditettävä kysyi tilannetta. Lupasin.

Hyvissä ajoin oltiin perillä, mutta melkoiseen jonoon jouduttiin lippuluukkua kohti matelemaan.

Kalseata oli vielä sisällä, vaikka muutama tuttu siellä jo liikehtikin. Ensivalssit (levyltä) tanssittiin kyytiläisen kanssa. Sitten alkoi olla naisrivistössä jo tungosta, joten alkuun poimin vain lähes umpimähkään nirppiksen eturivistä, missä tuttuja oli enemmän kuin riittävästi tarjolla.

Sitten siirryin taas tapani mukaan yrittämään täsmähakuja, mikä aikaansai sekä stressiä että turhaumaa. Niinpä hakeuduin aika nopeasti kahvin ja vadelmatortun kera terassille. Vaikka jonkin verran satelikin illan kuluessa, ei terassilla tai takaoven seutuvilla oleskelu estynyt lainkaan.

Kylmäilmatuubin pään seutuvilla riitti päiden ja muunkin olemuksen jäähdyttelijöitä, joten juuri kolmea sekuntia pidempään ei siinä kehdannut pysähtyä. Niinpä tuo mahdollisuus luonnonmukaiseen jäähtymiseen ulkosalla oli oleellisen tärkeä elementti tukalan kuuman illan aikana.

Jos oli edellisenä sunnuntaina ylitarjontaa tutuista, ei tilanne siinä suhteessa ollut yhtään helpompi nytkään -toistasataa niitä taaskin siellä hääri.

Finlandersin ohjelma oli tietysti viimeistään jo nyt tuttua (kolmas kerta viikon sisällä siis kyseessä), joten kauhulla odotetut illan viimeiset nopeatkaan eivät tulleet yllätyksenä, mutta silti ne (Rappiolla ja Get on) oli pakko viimeisten voimien rippeillä jyrätä menemään.

Moni muu r'n's-biisi sensijaan tuli tungoksessa mennyksi fiilistelynä tai ainakin sellaisen yrittämisenä, sillä tuupinta ja sumaan pysähtely aika usein torpedoi senkin jossakin määrin.

Väliaikalevyjen kuuluvuus pääoven puoleisen tolpan kohdalla ja siitä kauempana ei taaskaan ollut juuri mistään kotoisin. Varsinkin muutaman kappaleen alussa erittäin kovaääninen tanssikansan pulina peitti alleen jokseenkin kaiken. Turhaanpa minua liiasta puhumisesta tanssin aikana yksin moititaan. Vähintään parisataa samaan syyllistynyttä oli nytkin liikkeellä.

Nestehukka (varsinkin omani) oli sitä luokkaa, että vaikka puolen litran vesipulloni illan aikana tyhjensinkin, tuli asiaa WC-tiloihin vain kerran muusta syystä kuin naamanpesun vuoksi.

Erikoinen (huolestuttava?) ympäristöhavainto sattui silmiin, kun erään bw-maailman huippuladyn kanssa slowaroin etuoven ohi: Lammen pinnassa kävi melkoinen porina ja pyörteily. Olisi voinut jopa kuvitella, että ryhävalasparvi siellä ajaa sillisaalista pinnalle loukkuun.
Jopa ekotieteisromaaneista tuttu metaaniklastraatin sulaminen putkahti mieleen. Ilmastonmuutoksen äkkisysäyskö nyt alkamassa? No, heh -valtamerissä tuota tavaraa vain on mannerjalustojen äärellä vaanimassa. Todennäköisesti lammen pohjassa maksimikokoonsa kasvanut isompi metaanitasku siinä vain puhkaisi leväkattonsa ja pullahteli kuohuen pintaan.

Viimevalssit tanssin nyt eri seurassa kuin avaukset, sillä matkustaja livahti juuri ennen niitä makkarakojun suuntaan pedon luontoaan toteuttamaan.

Tukalahkoista (tulipa lievästi ilmaistuksi) olosuhteista johtuen ei hakusaldo nyt kummoiseksi kohonnut, mutta lyhyenpuoleiselle illalle (19.00-23.30) kuitenkin tyydyttäväksi: 19/5. Ymmärrettävästi ei ainoatakaan vierasta osunut tuohon.