Humppis                                                     6.8.2008

Säätieto tarjosi pilvistä ja koleata Lahteen. Jokseenkin aurinkoista kuitenkin oli ihan aamusta asti.
Lämpötila tosin ei kovin kesäiseksi kohonnut. Aamukuudelta ei vielä kymmentä astetta ollut seitsemännen kerroksen korkeudessa saati maanpinnan tasolla.

Niinpä tyrkkäsin markkinoille menoani (Lahdessa on joka kuukauden ensimäinen keskiviikko markkinapäivä) tuonnemmaksi. Yli lounaaan sitten lopulta meni ennen kuin jo siinä vaiheessa korkealle kohonneen auringon lämmittäessä selkää ja niskaa suuntasin kuusikilometrisen kävelylenkkini Kauppatorin tungokseen. Sitähän siellä lähinnä olikin -tungosta ja sen lisäksi melkoista ruoankäryä erilaisista kioskeista. Vartin harhailtuani osuin hajuaistini johdattamana Sotilaskotiauton lähettämien munkintuoksujen suuntaan. Päätin pysähtyä siihen. Paikka kuitenkin oli varsin ankea ja tukkoinen jopa niihin useisiin muihin kahvila- ja juottolapisteisiin verrattuna, joita torille ja sen läheisyyteen oli pystytetty.

Niinpä sittenkin katsoin aiheelliseksi vain soittaa jollekin sotilaalle, joita suvussa on vähintään riittävästi. Valinta osui ainoaan kotikaupungissani asuvaan serkkuuni (siihen joka on napalankoni myös -exäni nykyinen mies siis). Vastasi mökiltään, missä ovat vielä Asikkalanselän pohjoispään äärellä viettämässä entisen siippani viimeistä lomaviikkoa. Lupasin torstaina käväistä noita tapaamassa siellä joko purjehduksen tai soudun merkeissä ennen Jenkkapirtin kautta kotimatkalle lähtöäni.

Sää tuntui säilyvän suopeana, joten Mukkula kajasteli vahvasti ja jopa voimistuen mielessäni sittenkin.

Sinnehän sitten (vain hiukan myöhässä) kurvailin. Pääparkkialue oli vasta jokseenkin 2/3-täynnä.

Alhaalla väkeä vielä todella vähän. Levyt soivat. Pari soittajaa roudaili kamojaan. Yleensä pumppu on ollut valmiina kuudelta, mutta nyt oli tullut lehdessä ilmoitetulle duolle (Sirius) jokin este. Tilalle oli tempaistu ex tempore myös tähtitaivaalta, mutta paljon lähempää toinen duo. Tämä oli nimeltään Saturnus. Tuostapa en nyt keksi oikein mitään mainittavaa (sädekehiä tai muita renkaita ei kyllä näkyvissä ollut).

Tanssitettaviani ei näkynyt olevan vielä ainoatakaan paikalla. Tarkensin kuitenkin katsettani ja auringon suuntaan tanssilattialle tihrustaessani havaitsin pari jam'n'rollilaista. Yhdessä pöydässä tuota väkeä olikin sitten kolmen hengen verran. Näistä ainoa nainen oli vasta sunnuntaina ollut Kolmilammilla tanssitettavanani. Niinpä tuon kaappasin parin kappaleen ajaksi käyttööni.

Sitten näytti olevan heti tauon paikka. Tuttu sponsoriksi usein tarjoutunut mies piffasi lonkeron, joten oli kuitenkin jäätävä paikalle notkumaan.

Yhtä tuntematonta siihen hätään hain. Ihan kohtalaisesti seurasi. Kohta ilmaantui viime aikona siellä ahkerasti tanssittamanikin paikalle, mutta nyt tuo näkyi olevan vankasti evästettynä, joten ei tanssillisesti hyvältä näyttänyt.

Parikin kertaa aiemmin loppuillaksi omimani kuitenkin ilmestyi yllättäen. Tilanne siis kuitenkin oli pelastettu. Tosin kävi ilmi, että aikaa oli varattu vain tunnin verran. Samanlainen näytti olevan seuraavankin vakitanssitettavani kohdalla tilanne, sillä tällä oli molemmat tyttärensä mukanaan.
Pari kertaa vain häntä sainkin tanssitetuksi.

Sitten jo meni aurinkokin pilveen, joten kun viimeisen puolituntisen tanssin jäljelle jääneen suosikkini kanssa, dead linen koittaessa saattelin hänet mielihyvin autolleen ja siellä hellästi, mutta perusteellisesti hyvät yöt toivotin.

Kotiin jo 20.20.

Lyhyen illan saldoksi muotoutui tällainen: 7+1/2 t.