Humppis                                                   Keskiviikko 20.8.2008

Luulin sentään hiukan enemmän lähihistoriallisena aikana tulleeni Mäntyharjulla pysähtyneeksi enkä vain läpi ajaneeksi, mutta arkistojen pengonta tuotti tulokseksi sen tiedon, että joulukuussa 2006 olen viimeksi Mäntiksen parkettia kuluttanut.

Tuossa välissähän paikan omistuskin on siirtynyt itäisen naapurin puolelta saapuneelle yrittäjälle.

Arka aihe nyt Georgian selkkauksen aikaan ja jo jonkin aikaa pahennusta herättäneenä seikkana muutenkin. Sehän tuo Suomen vähittäisestä siirtymisestä ostojen kautta ulkomaiseen omistukseen käytävä keskustelu ryöpsähtelee yleisönosastoilla ja varsinkin näppispalstoilla esiin tuon tuosta.

Varsin sumuiseen aamuun heräsin aivan liian varhain (04.30), joten vain pikaisen aamiaisen huitaisin menemään ja sitten rupesin sitkeästi yrittämään uudelleen nukahtamista. Jonnekin kuuden paikkeille taisi mennä.

Seitsemältä kuitenkin heräsin uudelleen. Nyt oli jo myönnettävä päivän alkaneen. Aurinkoiseksihan tuo näkyi siitä hiljalleen kirkastuvankin.

Syntymäpäiväonnittelujen vastaanottamisessa ja yhden lähettämisessähän sitä jo olikin aamulle sisältöä lehdenluvun ja television katsomisen ohessa. Toki pakolliset parjauksetkin oli käytävä netistä lukemassa.

Sadetta yritti vääntää tulevaksi hyvinkin tummin pilvin kaiken päivää. Vasta yhden paikkeilla sitten hetken ropisi. Ei tullut syksy ihan vielä sittenkään. Kolme lenkkiäkin sain heitetyksi ihan kuivana.

Samalla tavoin ei sää kuitenkaan kaikkialla eteläisessäkään Suomessa ihmisiä kohdellut. Motellin aulan sohvalla nimittäin kun illalla juttelin leppävirtalaisen tanssiveteraanin kanssa kaikenlaisista, tämä kertoi savolaisia rankaistun koko päivän ajan lähes jatkuvilla ja välillä oikein rankoillakin sateilla.

Sinne Mäntyharjulle ajamiseen varasin kunnolla aikaa, joten saatoin sompailla ensin melko rauhallisesti vanhaa tietä Heinolaan asti ja vasta siitä moottoritielle. Sitten hanaa.

Motellin parkkiin, ihan oven eteen, seisahduin jo 20. 40. Siinä sitten rauhassa zoomailin, millaista väkeä on paikalle tulossa. Kovin rauhallisesti väki tuntui kertyvän.



Kymmentä vaille istahdin sitten aulaan odottelemaan tuttujen ilmaantumista. Muutama tulikin jo ennen musiikin alkamista (JTH rouvineenhan siinä myöskin asteli sisään), mutta ensimmäinen varsinainen tanssitettava vasta sitten, kun oli jo neljä ensimmäistä kappaletta haihtunut taivaan tuuliin.

Yhtä vaille olivat siinä vaiheessa kaikki Minne menossa-ilmoittautuneet paikalla.

Siitäpä vauhdilla melkein tyhjälle parketille pistelemään ensin bw ja sitten bugg ja noiden perään vielä kumppanin toivomuksesta kaksi seuraavaakin paria.

Siinä puuhassa tulikin sitten jo niin kuuma, että naamanpesu oli heti paikallaan. Paita ei tietysi enää illan aikana kuivaa hetkeä nähnyt, vaan märkänä lensi yöllä sitten kotona pesukoneen kannelle.

Pesulta tultua oli juoman hankinnan vuoro. Tuon jäisen drinkkini asetin baarin perällä olevalle pöydälle, mistä sitä illan kuluessa kävin huventelemassa tungoksen läpi tunkeutuen. Koska toimi oli sen verran hankalaa, ettei ihan joka janoon viitsinyt suullisen takia lähteä mukille änkeämään, oli nestehukka luonnollisena seurauksena tuosta.

Kymmenen paikkeilla aineellistui näkökenttääni yllättäen hahmo, jonka kanssa vasta Kolmilammilla oli tullut jälleen kerran jokunen kappale tanssituksi. Kimppuun vain ja parkettia polkemaan. Neljän kappaleparin verran tuota tehtiinkin samaan syssyyn.

Kolmilammilla vietetään synttäreitään ensi kuun puolen välin tietämissä. Nyt oli lomatanssikiertueensa alkutaipaleella.

Noiden kahden kanssa oikeastaan ilta sitten kuluikin. Jossakin vaiheessa iltaa kävi tungos ja sen myötä kuumuuskin niin tukalaksi, että aulassa oli istuskeltava ja ulkonakin seisoskeltava lämpötasapainon saavuttamista tavoitellen moneen kertaan.

Naistentuntikin siinä alkoi jotenkin epämääräisesti. Ainakaan puolen yön aikaan ei vielä ko. teksti ollut saanut valoa taakseen, kun kävin juomaani maistamassa. Aulaan palattuani sain kuitenkin aloitusparini noutajaksi, mutta parketin helteeseen emme jo kohtalaiseksi kasvaneen juopuneiden joukon tuupittaviksi lähteneet, vaan buggailimme kahden kappaleen verran ravintolan tiililattialla. Hyvin toimi. Hiukan horjahtelijoita siinäkin kävi, mutta kävellen, joten noita oli helppo väistellä.

Tuota buggiahan sitä melkoisen annoksen sai tanssiväki taas nieleskellä, kun Tommys ja varsinkin Charles P. niitä sen makuisia kappaleita kärkkäästi ilmoille toimitteli.

Väliaikalevyistä melkoinen osa oli varsin pliisua tavaraa, mutta tulihan noista silti kohtalaisen moni tanssituksi. Arja Havakan rokkipari kuitenkin saatiin mennä melko autioksi valahtaneella parketilla ihan loppuillasta (aamuyötä oikeastaan mentiin jo). Silti piti paria hyvin laajaliikkeistä, mutta koordinaationsa täysin menettänyttä sankaria väistellä valppaasti.

Vaikka melkoisen monen tanssiravintolan parketteja olen tässä vuosikymmenten aikana tallannut, en missään ole tavannut yhtä isoa humalikkaiden osuutta kuin juuri Mäntymotellilla. Kymmenen vuoden ajalta kertyneet yhteensä kymmenkunta kertaa siellä ovat tuon kokemuksen antaneet.

Jälkimmäinen vakitanssitettavistani ilmoitti joskus yhden jälkeen olevansa lähdössä liikkuvan kotinsa suuntaan, joten pyysin vielä yhden parin. Väliaikalevyiksi sille kohdin sattuivat koko lailla surkeat töyssyttelybiisit, joiden esittämiseen tanssipaikalla emme kumpikaan keksineet mitään hyväksyttävää perustelua. Jotenkin ne silti piti sietää. Seurahan oli kuitenkin se tärkeämpi, töyssyt tasoittava elementti.

Haasteen esittänyt mikkeliläinenkin (Juulia) tuli ihan illan lopussa hakemaan. Mukavastihan tuo kappalepari saatiin niistä humalikkaista huolimatta tanssituksi.

Siis kaikki ilmoittautuneet olivat paikalla.

Itsekin poistuin jo lähes tyhjäksi menneeltä areenalta kotia kohti lähteäkseni 01.30.

Illan saldo ei kovin kummoiseksi voinut kohota, kun priorisointi oli tiukkaa ja taukoilu taajaan tarpeen. Tällainen tasatulos syntyi: 10/10. (Tosin tuttujen kanssa ihan aina ei ollut selvää, kumpi haki vai hakiko kukaan -tanssittiin vain.)

Pääosin tosiaankin niiden kahden tutun kanssa meni. Vain kahdeksan kanssa yhteensä tanssin. Noista yhtä tuntematonta hain itse ja viisi ennen kohtaamatonta haki minua.

Kotimatkan alkaessa jo taivaskin oli luopumassa pilvipeitteestään, ja ihan kuutamon saattelemana menikin suurin osa taipaleesta. Ei nukuttanut.

Siis yöllä ei kotonakaan, sillä vartin yli kuudelta jo heräsin, vaikka kolmelta vasta menin nukkumaan. Onneksi ei tänään ole tarvetta minnekään ajella, joten eiköhän tässä ennen perjantaista Kisarantaan pyyhältämistä saada tuokin vaje korjatuksi.