Kun tikanpojan halut pistävät ensi kerran pokkaamaan daamille, niin
lähes poikkeuksetta siinä kohtaa eletään kauhun hetkiä. Lämmin
hyökyaalto pyyhkäisee yli kiedottaessa kädet toinen toistensa
ympärille, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä mies onkin kiikissä.
Aivot tekevät tenän eivätkä anna mitään ohjetta siitä, miten lähdetään
ottamaan ensimmäistä askelta. Sitten vielä virhekauhu iskee
lopullisesti, ettei osakaan tehdä sitä neljän askeleen kuviota, jota on
koko kuukauden harjoitellut. Joku vielä väittää, että tanssi on pelkkää
iloa ja nautintoa. Ehkä niille, jotka ymmärsivät jäädä penkille
istumaan ja seuraamaan toisten tanssia katseella.
Kun orkesteri lopettaa kappaleen, tulee lyhyt hetki sosiaaliselle kanssakäymiselle joko kappaleiden välissä tai sitten vietäessä daamia takaisin riviin. "Tosimiehet" hoitavat sosiaalisia asioita myös varsinaisen tanssin aikana, mutta se on eri juttu se. Miten sosiaalinen kanssakäyminen tanssissa poikkeaa esimerkiksi firman pikkujoulujuhlista? Monesti tulee vastaan totuudenhetki, jolloin on käsiteltävä partnerin kanssa omia tanssihaasteita, varsinkin kun omat subjektiiviset näkemykset ja kommentit tanssin oppimisprosessista eivät ole kovin positiivisia.
Monet ovat sitä mieltä, että tanssiminen on asennekysymys ja ennen muuta oman itsensä hyväksymistä ehdoitta. Toisille se voi olla sitä, ettei muka koskaan opi tanssimaan ja tanssizombien kastiin lukeutuville se jokailtaista tanssilattian tahkoamista. Myös on syytä käsitellä sitä ohutta viivaa, joka erottaa itsekkyyden ja itsensä arvostamisen eri asteet toisistaan. Näihin liittyvät läheisesti mm. seuraavat käsitteet: kriittisyys, syyllisyyden tunto, pelko tulla torjutuksi, negatiiviset tunteet yleisesti sekä myrkyttävä häpeän tunne. Inhimillisesti toimien ajan myötä saavutetaan parhaiten syvävaikutteinen ja pitkäkestoinen hyvän olon tunne. Silloin tanssi on pelkkää iloa ja nautintoa.
tiistai, 26. elokuu 2008
Kommentit