Mikko                                       Perjantai  25.7.08

Meitsin tanssijutut nyt laahaa vähän ajan perässä. Mutta yritettään. Tosiaan tuo perjantainen tanssi-ilta oli pitkään kysymysmerkki. Töissä, kun sattuu ja tapahtuu minulle liikaa näitä tapaturmia. Olin tuossa parisen vuotta sitten saanut sulaa terästä käsivarrelle ja nyt muistona siitä on mielestäni ruma arpi.

No iltapäivästä bussilla Riksuun arpea poistattamaan. Kun aikaa oli ja päivä lämmin tämän kesäiseksi, niin ennen sairaalavisittiä käväisin hakemassa pullon juotavaa läheisestä ruokakaupasta. Juomingit hankittuani menin suorinta tietä päiväkirurgianosastolle. Aikani siinä odottelin, kunnes kutsuttiin sisään. Operaatiohuoneessa oli kolme minun lisäkseni. Operatiivinen lääkäri oli kai kotoisin Lähi-Idästä ulkonäöstä päätellen. Samasta suunnasta taisi olla toinen läsnä oleva hoitaja. Lisäksi vielä supisuomalainen hoitaja. Johan oli populaa yhden arven poistoon.

Näytin arpea ja kerroin sen olevan joskus kipeä. Lääkäri oli kovin haluton poistamaan sitä. Kun syövän pelkoakaan ei olisi, niin hieman vastatahoisesti päätin, että antaa arven olla. Rumahan se on, mutta leikkausarpi saattaisi olla vieläkin kipeämpi. Joten olkoot siinä.

Olin ajatellut tehdä tanssikummilleni pienen hauskan yllätyksen. Hauska ainakin omasta mielestäni. Joku voi sanoa sen olevan vaikkapa jäynä. Ylläri oli kuitenkin jäännyt kotiin, joten sairaalan pihalla pirautin pirssin paikalle. Taksia odotellessa vilkuilin kelloa tämän tästä. Klo 15.15 lähtisi linjuri kotikunnasta kohti Cityä.

Ajoissa pääsin kotiovea rapistelemaan. Kirja ja pehmolelu mukaan. Ei muuta, kun bussia odottamaan. Tähän asti kaikki meni, niin kun pitikin. Bussin matkatessa kohti etelää tein rutiinivilkaisun tanssikassiini. Muuten ok, mutta pyyhe ja t-paita olivat jäänneet kotiin. Sitä se teettää, kun sama pää kesät talvet.

Helsingissä suorinta tietä Mikonkadulla olevaan urheilukauppaan. En ostamaan paitaa tai pyyhettä, vaan sykemittaria. Pyöräilyssä se on lähes ehdoton varuste. Ilman en oikein osaa tulla toimeen sitä. Urheiluliikkessä harpoin pitkin askelin kerrosta, mistä arvelin mittareita löytyvän.

Löysin golffamiseen keskittyneen myyjän, joka kysyi miten voi auttaa. Ilmoitin tarpeeni ja oli kahdesta valita Polarin tai Suunnon vehkeistä. Suunnon koje oli alemyynnissä, joten se tuli valittua. Kohti kassalle menoa käteen vielä silmiä viehättävä vaalenvihreä ale T-paita. Paita saisi kelvata tanssien jälkeen. Pikkupyyhettä ei tuolta löytynyt, eikä löytynyt muuten asematunnelin S-kaupasta. S-marketista ostin yön eväät. Kovin pitkältä en kyllä pyyhettä lähtisi ostamaan, joten nyt samassa rakennuksessa olevaan Sokokseen.

Katutasossa leijui vahva hajuvesien tuoksu. Sitä ei nyt ollut vaan aikaa jäädä nuuskimaan. Löysin viimein oikean kerroksen. Pyyhevalikoimaa katsellessa ei kyllä naurattanut pätkäkään. Tarjolla oli tähän kokoon vain Muumi-pyyheitä. Kiire ei katso arvokkutta, joten ostin vihreän Pikku-Myy-pyyhkeen. Saisi kelvata tämän illan. Seuraavalla kerralla mukana olisi muu pyyhe. Ihan varmasti...

Minulle oli luvattu kyyti Tikkurilan juna-asemalta Paville, joten VeeRällä Tikkikseen. Junasta päästyäni köpöttelin kohti Puistolan asemaa. Tipautin yllärit postilaatikkoon ja matkalla takaisin asemalle mieleen hiipi ajatus, että laitoin kirjan ja pehmolelun väärään laatikkon. Näin kävikin, joten se siitä yllätyksestä. Saapahan naapuri sitten ihmettelyn aihetta heh.

Asemalle päästyäni ostin läheisestä kauppakeskuksesta kesään sopivaa virkistettä limupullon ja jätskin. Jäin odottamaan kyytiä Paville. Siinä tuli ihmeteltyä tätä pääkaupunkiseudun elämää. Pullojen ja tölkkien kerääjät olivat ahkerina.

Kyytikin tuli, kun kärsivällisesti odotti. Pienen eksymisen jälkeen pääsimme Pavin parkkipaikalle. 2€ kuskille pyynnöstä ja tämän jälkeen kehottivat minua menemään edeltä. Heillä, kun kuulemma kestäisi. Naisilla tuntuu jostakin syystä kestävän. Kävelin lipunlunastukseen ja leimaa passiin. Sisällä hienoista laittoa, ennen tanssinyssäkän narikkaan luovuttamista. Oviaukosta kahvilaan kävellessä kuuman kostea ilma-ala oli jälleen tosiasia. Tervetuloa viidakkoon olisi eräs rockyhtye laulanut. Ennen tanssiin lähtöä oli pakko käydä kippaamassa kurkkuun pullo vissyä. Illan mittaan tuoremehu teki hyvin kauppansa.

Magia siinä soitteli mukavaa tanssimusikkia klo 21 maissa. Ilta meni foksin ja humpan parissa. Kuten yleensä on mennyt. Nopeat kädenalitanssit jäivät tälläkin kertaa tanssimatta. Erään daamin kanssa löydettiin yhteinen tanssikemia, kun olimme reilusti irti vartalokosketuksesta. Eipähän tuossa tullut varpaille astumista.

Joku oli illan mittaan ihmetellyt daamien määrää. Varttuneempaa väkeä oli paikalla kuten yleensä ennenkin, mutta siitä nuorempia oli jo tavallista vähemmän. Nosturikyltin alla oli jopa yllättävän harvaa. Löysin kuitenkin illan mittaan itselleni mieluisia daameja ja naistenhaulla kelpaa sitten kaikki, jotka vaan hakeavat. Edellyttäen, että osaan kyseistä lajia. Pavilla tuo daamien tanssitaito se jaksaa aina hämmästyttää. Korkea, kun mikä. Kuitenkaan en pode Pavilla sellaista rimakammoa, kun Järvenpäässä.

Mikael Konttinen lauloi svengaavaa musiikkia. En tiedä miten paljon syynä on taustaorkesteri. Mikael on joskus ollut Foxpopin solisti ja ero on ollut varsin selvä. Pidin vaan hieman enemmän Konttisen edellisestä Pavi visiitistä. Hänen esiintyminen oli vaan jotenkin raikkaampaa silloin. En nyt muista oliko Magia myös viime kerralla Pavilla mukana.

Eija Kantola oli jälleen vakuuttava. Niin raikas pukeutuminen ja vakuuttava laulaminen ei jättänyt moitteen sijaa esitykselle. Olen aina pitänyt Pavin äänentoistoa Riuttaa parempana. Varsinkin puhe tuntuu Riutalla puuroutuvan. Kaksi loistavaa orkkaa ja artistia oli Pavilla.

Sain orkesterinkorokkeen vieressä eräältä palstalaiselta vinkkiä kädenalitanssiin. Muuten hyvä, kun vaan saisi sen taottua tuonne päänuppiin pysyvästi. Tuli myös samalla nikki pongattua.

Illan mittaan ajatukset olivat ihan muualla, kun tanssissa. Tämä tietysti tuntui viennissä jne. Oli jotenkin helpotus poistua paikalta 23.45. Kävelin lämpimässä kesäyössä takaisin Tikkurilan asemalle. Hieman siinä tuli eksyttyäkin. mutta klo 0.58 lähtevään junaan ehdin. Ennen junan tuloa napostelin parit lihapiirakat.

Nyt oli takseja Riksun asemalla, joten kotiin kohtuu hyvissä ajoin.

Pari tähteä tälle perjantaille.