Humppis                                                Sunnuntai 3.8.2008

En siis mitään ristiriipuntaa jollakin Lähi-idän kallionnyppylällä tuossa tarkoita vaan kaksimielisesti sekä Kolmilammin täyttämistä ääriään myöten että myös kuusipäiväiseksi jälleen venyneen tanssiviikkourakan selvittämistä (rimaa hipoen).

Toinen kuusi-iltainen tälle kesälle siinä tuli. Toivottavasti ei vastaavaa enää osu kohdalle.

Kovasti pyrin sunnuntain aikana säästelemään kinttujani loppukiriä varten. Niinpä vain yhden kolmekilometrisen kävellä köpöttelin. Vasen takareisi huuteli jo tuollakin lauantain muistoksi.

Onneksi oli viileä päivä (Lahdessa tosin jopa sateetonkin loppuun asti), joten ulos ei niin kummoista hinkua edes ollutkaan.

Menomatkalla sensijaan ensimmäiset pisarat napsahtelivat tuulilasiin heti Hollolan puolelle päästyä. Sittenhän tuo Esteri näyttikin ankeamman puolensa valuttaen vettä koko loppuillan.

Suurelta osin samaa porukkaa oli ilmoittautunut Kolmilammille kuin edellisiltana Riutalle. Muuta tuttua joukkoa sen lisäksi sekä läheltä että kaukaa (vuosi sitten viimeksi tavattuakin) kertyi paikalle.

Kaiken kaikkiaan reilusti yli puolet tanssijoista (ja soittajat kaikki) oli tuttuja -toistasataa kuitenkin.

Niinpä jälleen iski runsaudenpulasta johtuva paniikki: miten taas tuostakin karsinnasta selviän?

No, oikein hyvin en selvinnytkään, sillä korkeintaan kolmanneksen annoksesta sain nautituksi illan aikana.

Hikisen huimailun puolellehan se meni väistämättä, kun ei ulkona voinut käydä jäähdyttelemässä.

Kaksi kertaa sentään piipahdin naamaani pesemässä.

Tuttujen joukkoesiintymisen lisäksi tai jopa sen ylittäväksi elementiksi osoittautui kuitenkin lasten ja nuorison suuri määrä. Pienille ei varmasti ollut senkään vertaa helppoa vain sisätiloissa temmeltää kuin aikuisille.

Kuukauden ikäisestä viisitoistavuotiaisiin oli nuorta väkeä kertynyt yhteensä ainakin parikymmentä henkeä. Baunssilaisia noista oli suuri osa, ja Marjishan parin muun apuäidin avustamana näkyikin juniorikansalaisia hyysäävän. Hienosti hoitivat tällä kerralla myös pojat leiviskäänsä, joten tytöt saivat nyt ihan oikeastikin tanssia muidenkin kuin vanhempiensa kanssa. Muutama taitavimman pään tanssimieskin vei pikkuneitejä kuin ihka oikeita tanssijattaria ikään.

Taitoväkeä olikin kertynyt Fiibbareita tapaamaan suuri määrä, joten juurikaan ei tarvinnut nyt töpeksintää nähdä eikä kokea. Itsekin uskaltauduin edellisillan tapaan muutamia huippuja tanssittamaan.

Ihan viimevalssitkin tuli jaksettua, mutta encoret jo jätin väliin. Siis 23.30 poistuin tihkusateiseen yöhön.

Sitä muutamankin kanssa tanssiessa tuli ihmeteltyä, jotta miten heinäkuun ajan jaksoi tanssia pari tuntia pidempiä iltoja Kolmiksella, kun nyt ryytyi jo seitsemän ja puoli kahdentoista välisenä aikana ihan lasarettikuntoon.

Tuon illan aikana en sitten saanut tanssituksi kuin yhden ainoan ennen näkemättömän kanssa. Erään tytön menoa taitureiden viennissä katselin, joten itsekin uskaltauduin tätä lopulta hakemaan. Hyvin seurasi fuskussa.

Tuttujen kanssahan sitä sekä fiilisteltiin että hurjasteltiin ihan viimeisen päälle, joten tanssillisesti ilta oli vähintäänkin antoisa. Ulkopuolisuus toki vaivasi koko ajan, vaikka eräskin typykkä moneen kertaan muuta jaksoi väittää (kuten aina). Olisi silloin aikanaan (13 vuotta sitten) pitänyt ymmärtää, ettei liian vanhana kannata aloittaa eikä ainakaan lähteä sellaisella vaudilla treenaamaan, että joutuu aivan eri ikäluokan joukkoon ja siinä sitten kuokkavieraana vuosikausia roikkumaan.

No, niitä oman ikäluokan edustajia ei ainakaan eilen olisi ollut paikalla tanssitettaviksi, vaikka olisi tuon harjoittelun jättänytkin silloin vaatimattomammalle tasolle.

Illan aikana sain sitä tuttujen tanssitettavien sumaa puretuksi yhteensä yhdeksäntoista naisen (ja sen yhden vieraan tytön) verran. Kaikkiaan päädyin taas aivan erikseen yrittämättä siihen maagiseksi jo muodostuvaan kolmeenkymmeneen kappalepariin kuin viikon kulueassa (Mukkulan laituria lukuunottamatta) muinakin iltoina. Kotona yöpalan ääressä ynnäilty saldo oli tällainen: 26/4.

(Se lauantain saldo tosin korjaantui tarkistuslaskennassa yhdellä ylöspäin: 23/8. Niinpä to-su keskiarvoksi tuli lopulta se tasan kolmekymmentä.)

Kotimatkan alussa tapasin jälleen samassa paikassa sen aiemmin kohtaamani ketunpoikaparin toisen jäsenen. Tämä seisoskeli mutkan takana keskellä tietä. Ehdin kuitenkin jarruttamaan, joten pikkurepolainen pääsi rauhassa tepasteleman samaan ojaan, missä viimeksikin kaverinsa kanssa kuikuili.

Tämä viikko nyt näillä näkymin meneekin torstaihin asti tanssimatta, ellei ihmeen kautta keskiviikoksi ilmaannu poutaa ja näin ollen Mukkula sittenkin kutsu aaltojen ääreen.