Humppis                                       Perjantai 22.08.2008


Aurinkoisena säilyi taaskin elokuinen perjantaipäivä, vaikka läheskään intiaanikesään asti sentään ei lämpö riittänytkään. Kerran ropsautti toki malliksi vettäkin reippaan puoleisesti keskellä päivää.

Univelan takaisinotto ei onnistunut nytkään, vaikka toista kuvittelin; neljään tuntiin jäi nukkuminen yöllä. Päivällä yritin, varsinkin sen sateen aikana, paikkailla. Kehno oli tulos: juuri, kun ehdin lopulta nukahtaa hetkeksi, alkoi naapurikorttelissa rakennustyön loppuvaiheen pihatöitä puskeva asfaltijyrä jytinänsä. Varttitunnin mittaiseksi jäi sekin nukkumayritys.

No, kuuden jälkeen kuitenkin valmistauduin Pirkanmaan suuntaan lähtöön -mielestäni hyvissä ajoin. Maantieliikenne ei kuitenkaan minun mielikuvieni mukaisesti toimi. Niinpä Tampereentien lähes katkeamaton keltainen keskiviiva esti vastaantulevan liikenteen kanssa yhteistoimin ohitteluaikeet jopa kymmeninekin kilometrien ajaksi kerrallaan. Taas tuli hyvin selväksi, että jonossa kakkosena ajavalla on vastuu sen jonon purkamisesta. Tuollaisen (Mondeo taisi olla) aivan liian lähellä rekan perässä roikkuvan menoa ja keskiviivan viereen koukkailua jaksoin seurailla Hauholta lähtien toistakymmentä kilometriä, kunnes lopulta aukesi reitti, ja pääsin puhaltamaan sataa kahtakymppiä (satasen alueella) tuosta johtokaksikosta ohi. Yksi auto ehti vielä perässänikin samasta aukosta.

Aikatauluhan tuosta oli vähällä pettää, joten vaikka hiukan ylinopeuksilla lopun matkaa ajelinkin, olin perillä vasta viittä vailla kahdeksalta.

Turhaan hötkyilin, sillä juuri ketään ei vielä ollut paikalla -paitsi tietysti talon oma väki ja Varjokuvan heput. Noita moikkaillen painelin sisään.

Myöhemmin illan kuluessa ilmeni, että Lahdesta oli ainakin kolme autollista liikkeellä -neljättäkin epäilin.

Muuta tuttua väkeä tuli todella hitaasti, joten ensivalssien jälkeiset tangot tanssin paikallisen punapään kanssa ja sitten katsoin aiheelliseksi siirtyä Vaihtopenkin kaiteen ääreen jäistä juomaa lipittämään ja salin tapahtumia rekisteröimään.

Kolme varttia siinä menikin sitten ihmetellessä, joten naisten puolituntisen aikana ei minua ehtinyt hakemaan kuin kaksi.

Sitten se palasikin taas miehille vuoro. No, eräs takaoven pielessä hohtavaa taulua katsomaton, vasta tullut, tosin haki vielä vähän ennen kymmentäkin, mistä en suinkaan ollut pahoillani (hain itse takaisin loppuillasta tuota tuntematonta).

Tällä kertaa oli Varjokuvan äänimiehen työasema myös keskilattialla, kuten Omegalla oli ollut viikkoa aiemmin. Samanlaista kaaosta se ei kuitenkaan saanut aikaan, sillä väkeä oli huomattavasti vähemmän nyt kuin silloin. Humalikkaita tosin oli loppuillasta muutama huitomassa, mutta pahempaa tuhoa eivät saaneet sentään aikaan, kun vain osasi pitää silmänsä auki, ja sen myötä säilyttää turvavälin noihin

Ulkolavalle ei nyt ollut asiaa, sillä niistä valumarei'istä huolimatta lillui vesi vanerin pinnalla. Peräkorokkeelle tuli viedyksi kolme naista vauhdikasta liikuntaa varten ja mahdollisia kolhuja pakoon. Orkesterikorokkeen takana oleva lokerokin oli muutaman kerran tehokkaasti käytössä sekä tunnelmointiin että railakkaaseen twistailuun.

Molemmat yhtyeet (Varjokuva ja Taivalkunta Beat) noita nopeita toimittelivat kohtuullisesti Hiuduttavia hitaita toki tuli myös molemmilta.

Hikinen ilta tuli tuostakin, sillä ulkotilojen käyttö ei nyt oikein onnistunut sen paremmin tanssimiseen kuin taukoiluunkaan. Sisäilma oli onneksi kuitenkin nyt paljon raikkaampi kuin viikkoa aiemmin.

Illan viimeisille hitaille olin katsonut valmiiksi haettavan, mutta se loppuillan sekahaku sekoitti suunnitelman. Tuntematon hakija ei ihan osannut seurata sillä tavoin kuin olisin toivonut, mutta muutenhan tuo oli oikein miellyttävä nainen kyllä.

Kello 01.05 katsoin poistumisaikani koittaneen.

Illan saldoa rasittaa se kolmen vartin orientoitumistauko, joten lukemaan 17/11 vain pääsin.

Puolittain pilveen piiloutuvan kuun saattelemana sompailin takaisin Lahteen. Varsinaisesti ei nukuttanut, mutta jossakin Hämeenkosken seutuvilla tuli silti herätyksentapainen, kun edelläni ajanut vanhahko, maastokelpoinen pick up (tai sen kuljettaja kai sentään) päättikin yllättäen kääntyä vasemmalle. Vastaan tuli juuri silloin rekka, joten tuopa kääntyjä polkaisi jarrut pohjaan (vilkkua ei tietystikään käyttänyt). Juuri ja juuri sain minäkin pysäytetyksi. Sitten kääntyjä koukkasi tien vasempaan reunaan ja teki u-käännöksen sujahtaakseen jo ohittamastaan tienristeyksestä. Kohtalaiset rytinän aineksethan tuossa olivat koossa, mutta selvittiin.

Kolmelta pääsin nukkumaan, mutta jo ennen seitsemää taas heräsin.

Tänään siten menee arvonnaksi, jotta Jenkalleko vai sittenkin Mäntsälään. Keli suosisi mökille menoa ja sitä myöten Jenkkapirttiä, mutta ne M&T siellä Varjokuvan ja salsaopetuksen vastapainoina arveluttavat. Mäntsälässähän olisi parhaat musiikit tarjolla: Sinitaivas ja Syke.

Nyt vain pitää odotella, josko kutsua kuuluisi. Jos ei, niin Jenkkapirtille sitten kuitenkin. Tuleehan leimakortti täyteen ainakin.

Sitäpaitsi vuosien varrella läpikäydyt yli neljänkymmenen tunnin mittaiset salsan perusteetkin ovat jo päässeet unhoon, kun ei tuota enää ole pariin vuoteen tullut opetelluksi kuin kaksi vajaan tunnin pätkää Järvenpäässä.